Tässäkin keskustelussa on paljon käyty läpi erilaisia vaihtoehtoja, mitä tästä Karalahden tapauksesta voisi olla seurauksena. Ehkä on syytön, ehkä ei, ehkä pelaa vielä joskus jääkiekkoa, ehkä ei, ehkä on hankalaa harjoittaa ammattiaan kun on vankilassa, ehkä ei... loputtomaan spekulointiin haluaisin tuoda yhden näkökulman esille, jolla varmasti urheilija kuin urheilija välttää tällaisen hullunmyllyn. Tiivistetysti se näkökulma on järjenkäyttö.
Minkä hiton takia perheellisen urheilijan tarvitsee elää tuolla lailla? Tässä tulee mieleen se Palanderin Kallen ohjeistus Räikkösen Kimille silloin, kun Kimi oli juhannuksena tipahtanut veneen yläkannelta turvalleen alakannelle. "Välttämättä ei tarvitse mennä vetämään lärvejä sinne, missä seurana on jotain tuhat kännykkäkameraa", kuului Kallen ohjeistus. Itse olen tullut Karalahden tapausta pohtiessani vähän samanhenkiseen lopputulokseen: miksi Karalahti ei ole vain yksinkertaisesti voinut keskittyä jääkiekkoon, jossa hän on parhaimmillaan maailman parhaita? Minkä takia aikuinen mies tarvitsee elämäänsä "jännitystä" Helvetin Enkeleistä ja päihteistä? Eikö edes pikkuinen tyttö soita kelloja? Mielestäni on vaan yksiselitteisesti h-vetin tyhmää, kun ison miehen tarvitsee säätää ja säätää ja samalla vaikeuttaa niin omaa kuin perheensäkin elämää. Jotain järkeä ja vastuullisuutta sitä aikuiselta ihmiseltä kuitenkin odottaa.
Itse pidän Karalahtea ensisijaisesti hyvänä puolustajana, jonka otteita on ollut hienoa katsella niin telkkarista kuin Ässät-HIFK -matseissa paikan päällä. Näistä ei-niin-urheilullisista käänteistä voin tosin vaan todeta, että itsepä on mies soppansa keittänyt. Josko tähän nyt "bad boy for life"-kuviot loppuisivat?