Isosta Kissasta Pikkupedoksi Osa 1
Kärppien nettisivuilta kun katselin tiedotustilaisuuden antia, niin enpä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Sinänsä hienoa, jos Jere pystyy elämänsä suunnan kääntämään, mutta kuitenkaan en voi välttyä ajatukselta, että paljaan perseensä on IFK:n ja fanien tuulilasiin heittänyt hienoilla korulauseillaan Kärpistä ja omasta tekemisensä tasosta jatkossa.
Se, mikä Jeren jutustelua kuunnellessa tuli mieleen heti alussa, oli aikas vahva tunne siitä, että Jere olisi saanut viimeisen varoituksen myös kotijoukoiltaan. Tytär aloittaa koulun ja se maailma, jos mikä on julma, varsinkin jos olet julkkiksen jälkikasvua. Tähän saakka Ronjaa on voinut suojella negatiiviselta julkisuudelta ainakin jossakin määrin, mutta jatkossa se on jo paljon vaikeampaa. Uskoisin, että kotona on käyty vakavia keskusteluja myös isukin roolista muutenkin lapsen maailman mullistavan ajanjakson aikana. Ja vaikka Jeren vapaa-ajanvietto ei perheenisän cv:tä komistakaan, mikään ei viittaa siihen, etteikö Jere tyttärensä hyvinvoinnin eteen olisi valmis paljon tekemään. Samaan syssyyn kun vielä IFK:kin sanoi tack och adjö, voipi olla, että nyt on taas pakko tsempata täysillä. Ura ja perhe pakettiin samaan aikaan on kuitenkin tuolla taustalla lähes valmis itsemurha. Jere on kuitenkin toistaiseksi pahimman demoninsa pystynyt selättämään ja aloittamaan kertaalleen alusta, joten kun panokset ovat tarpeeksi kovat, uskon Jeren kykenevän elämäänsä jälleen uudistamaan. Se, kuinka kauan muutos kestää, onkin sitten eri asia. Pysyvään muutokseen en jaksa uskoa, ehkä parin vuoden hiljaiselon jälkeen sitten.
Kaiken a ja o on kuitenkin oma tahto ja motivaatio. Voipi olla, että IFK:n tiukka EI ja senjälkeiset kielteiset vastaukset muilta seuroilta on oikeasti ensimmäisiä kertoja Jeren elämässä, kun varasuunnitelmaa ei ole ja asioiden on pakko muuttua. NHL:stä lähtemistä helpotti varmasti se, että Jere tiesi saavansa ikuisen sopimuksen IFK:hon ja fanien palvonnan. Vaikka en epäile, etteikö NHL:n taaksejääminenkin olisi miestä syönyt, ainakin sitten yön hiljaisina hetkinä.
Mieltä lämmitti kuitenkin Jeren avoimet kiitokset IFK:n suuntaan ja erityisesti hän kiitti Mobergia ja Kifeä. Vaikka paskanmaku suussa nyt onkin, hienoa, että julkisesti kiitti niitä tahoja, jotka ihan oikeasti ovat kenties miehen elämän pelastaneet. Laiha lohtu siitä huolimatta.