Aika laajasti olen uutisointia ja keskustelua tämän iskujen sarjan ympärillä seurannut ja paheksuminen itse tekojen osalta on ollut nähdäkseni minimaalista. Siis, totta kai, aina löytyy aina se yksi ihminen toteamaan ihan mitä tahansa, mutta noin isommassa kuvassa missä tätä paheksuntaa on ollut?Itse en ymmärrä, miten Israelin pitäisi reagoida näihin iskuihin ilman että joku paheksuu niitä tekoja?
Sen sijaan n. jokainen taho (valtio, järjestö, johtaja) on rukoillut osapuolia välttämään koko Lähi-Idän alueellisen sodan aloittamisen riskiä. Israelin isku ei ollut vastine johonkin tapahtuneeseen, vaan kaikki yllättänyt, maksimaalinen eskalaatio. Sitä ovat, aiheesta, kritisoineet todella monet - mutta sen sodan käynnistäminen tietysti on Israelin johdon tavoite.
Faktisesti itse asiassa on. Valtioiden välillä ei ole koskaan solmittu rauhaa.Koska Israel ei ole sodassa esimerkiksi Libanonia vastaan, suora maahyökkäys ei ole mahdollinen.
Eikä mikään virallisen sodanjulistuksen puute tietystikään hidasta Israelin (tai kenenkään muun) täyden hyökkäyksen tapahtumista millään muotoa, tuollaisista nyt ole alueella välitetty koskaan.
Israel haluaa saada Hizbollahin hyökkäämään itseään vastaan tavalla, jolla se voi sitten perusteella sen täysimittaisen hyökkäyksen ja invaasion. Hallituksessa ainakin pelätään / arvioidaan riskiksi (omasta mielestäni perusteettomasti), että Yhdysvaltojen tuki voisi horjua, jos tässä tilanteessa Israel vain lähtisi jyräämään Libanoniin ja Syyriaan perusteettomasti täydellä voimalla.
Unelmaskenaario Israelin hallitukselle olisi, että se saisi Yhdysvallat vedettyä mukaan siihen isoon alueelliseen sotaan ihan oikeaa sotaakäyvänä osapuolena.
Tähän mennessä viimeisen vuoden aikana Israelin ja Hizbollahin konfliktin/sodan/jokumuu uhrien suhde on 50:1 osapuolten välillä.Naapurivaltiot sallivat jatkuvasti terrori-iskut maaperältään Israelin siviilejä vastaan, mutta toisin päin ei saisi suunnilleen kuin ottaa iskut vastaan ja kääntää sen kuuluisan toisen posken?
Toisen posken kääntämisestä siis lienee suhteellisen turha puhua. Jos Israel on saanutkin suurta kritiikkiä osakseen toimistaan Gazassa, ei tuota uhrisuhdetta ole n. missään kyseenalaistettu. Toimintatavat myös pohjoisessa ovat olleet sellaisia, että niissä kyllä olisi kritiikille ollut aihetta, kuten kansainvälisten journalistien ja YK:n tarkkailijoiden tietoinen murhaaminen osoittavat.
Silti nyt nämä Israelin taktisella tasolla lähes täydelliset iskut ovat mitättömiä isossa kuvassa. Se on siis tuo suuren alueellisen sodan eskalaation riski.
Siihen tietysti Netanjahulla on omat, puhtaan henkilökohtaiset motiivinsa, IDF:n kenraalit ovat päässeet sotimisen makuun ja sitten hallituksessa yhäkin häntää heiluttaa 16-vuotiaana ensi kertaa terroristiorganisaatioon liittynyt, Rabinin salamurhan yllyttänyt ja tuomittu terroristi ministeri, jolle se suursota tarjoaisi mahdollisuuden kasvattaa valtiota kohti Suur-Israelia.