@-One-, NHL:ssä katsotaan hyvin tarkkaan "primary poin of contact". Tässä tapauksessa taklaus kohdistuu valtaosin rintaan, ainoastaan olkapää ottaa leuan kanssa osumaa. Ei hyppyä, ei myöhässä, ei kuolleesta kulmasta, ei kädet ylhäällä. Ei mitään syytä pelikiellolle (ainakaan NHL:ssä). Toivon, että myös Liigassa saa taklata ilman, että odotetaan taklaajan olevan kyykkyasennossa ja lukevan alle sekunnissa kun syöttö on lavasta lähtenyt, että onko taklattava hereillä vai ei. Olisiko mielipide eri jos Stråka olisikin pitänyt kiekkoa itsellään syötön sijaan ja tullut päämunissa kiekon kanssa, vai eikö häntä silloinkaan olisi saanut taklata? Aika saakelin nopeaa reagointia tilanteessa vaaditaan nyt Varakkaalta täällä kun syötön jälkeen olisi pitänyt pystyä reagoimaan ettei kaverin katse nouse.
Kiitän informaatiosta NHL:n tulkintojen suhteen. Liigassa tosiaan on jo aiempina kausina todettu, että "primary point of contact" ei ole määrittävä tekijä, vaan myös silloin puhutaan päähän kohdistuneesta taklauksesta kun ensimmäinen osumakohta on vartaloon mikäli taklauksen voima "liukuu" päähän. Varakkaan tapaus on tässä suhteessa mielestäni selvä, iso osa taklauksen voimasta kohdistuu päähän ja kyse on näin ollen Liigan termein päähän kohdistuneesta taklauksesta. EDIT: Lisätään tähän vielä, että NHL on aiemminkin ollut päähän kohdistuneiden taklausten osalta hitaampi muuttamaan tulkintojaan. Pidän erittäin todennäköisenä, että nämä tulkinnat tiukentuvat taas jossain vaiheessa NHL:ssäkin.
Tilanne ei olisi minun silmissäni yhtään erilainen, vaikka Stråka ei olisi luopunut kiekosta laisinkaan. Varakkaalla on aikaa nähdä, että Stråka ei ole tätä huomannut ollenkaan. Silloin ei voi nykytulkinnoilla ajaa taklausta loppuun (ja ylös), vaan taklaajan vastuulla on himmata ja varmistaa puhdas osuma.
On aikaa todeta? Katso nyt vaikka tästä Liigan twiitistä, että kuinka paljon siinä sitä aikaa todellisuudessa on:
Ei ne pelaajat tuolla mitään yli-ihmisiä ole, että pysähtyvät noissa nopeuksissa luistimilla kuin seinään, kun niin päättävät tehdä. Koko tilanne tulee todella nopeasti, eikä siinä enää taklauspäätöksen jälkeen ehdi tekemään mitään. Stråka vielä kääntää päätään vähän pois päin Varakkaasta juuri ennen osumaa. Itse en tuota pidä myöhästyneenä taklauksena (vaikka toki tuo yo. säännön mukaan se sitä näköjään onkin). Aivan järjetön sääntö, että puoli sekuntia aiemmin olisi vielä oikea taklaus, kun kiekko oli lavassa, vaikka ei olisi Varakasta nähnytkään. Enkä kyllä mitään sen isompaa pumppaustakaan näe. Päähän tuo saattaa osua, ja siitä sitten tulee kakkua, jos kurinpitäjät niin päättävät ja sitten jatketaan taas eteenpäin.
Ei tuossa tietenkään pysähtymään ehdi. Mutta kyllä Varakas näkee, että Stråka katsoo koko ajan toiseen suuntaan: ennen kiekon saamista, kiekollisena ja kiekosta luovuttuaan. Kuten edellä sanoin, silloin Varakas ei saa ajaa taklausta täysillä yläkroppaan, vaan pitää pyrkiä matalampaan osumakohtaan.
Mistä tässä nyt Varakasta voisi rankaista? puhdas osuma kiekolliseksi laskettavaan pelaajaan. Itse en ainakaan halua nähdä, että tuollainen syötön perään katselu tulee tavaksi liigassa. Taklaukset ja fyysinen kontakti kuuluu jääkiekkoon ja valitettavasti joskus tulee myös loukkaantumisia.
Tuollainen syötön perään katselu on mielestäni aivan arkipäivää liigassa. Ei nykypäivänä pelaajat pälyile ympärilleen ja odota avojäällä taklausta. Juuri sen vuoksi nykyään painotetaan taklaajan vastuuta näissä tilanteissa. Jos ei reaktiokyky tai taidot riitä taklata nykysäännöin puhtaasti, niin sitten pitää jättää taklaamatta.
Jääkiekko on jo nyt kovin erilainen peli kuin parikymmentä vuotta sitten. Esimerkiksi hyökkäysalueella hyvin harvoin kannattaa enää taklata ollenkaan, koska taklausta hakemalla saattaa päästää vastustajan helpommin kiekottelemaan paineen alta pois. Avojäällä taklaaminen menee samaan kategoriaan, joskin osittain eri syystä: riski saada ulosajo on niin iso, että on parempi pelata vaan kiekkoa noissa tilanteissa. Mielestäni muutos on väistämätön myös kasvaneen aivotärähdystietoisuuden vuoksi: mitä enemmän aivovammoja tulee, sitä lähempänä ollaan tilannetta jossa merkittävä osa vanhemmista ohjaa lapsensa harrastamaan turvallisempia lajeja. Taklaaminen tulee vähenemään entisestään tulevina vuosina, ja laji jatkaa evoluutiotaan.