Olen itse vahvasti sitä vastaan, että rangaistuksen pituuden määrittää enemmän seuraus, kuin teko itsessään. Mielestäni teon pitää olla pääosassa ja seurauksen perusteella voisi lätkäistä maksimissaan 50% lisää.
Eli jos teko on yhden ottelun pelikiellon arvoinen, niin pyöristettynä seurauksen perusteella siitä voisi lätkäistä korkeintaan kahden pelin kakun. Jos taas teko olisi kymmenen pelin arvoinen, niin seurauksen perusteella lopullinen rangaistus olisi jotain väliltä 10-15 peliä.
Toki seurauksen perusteella tehtävä korotus voisi olla vaikka maksimissaan 100%, mutta tajuatte pointin. Tuohon kuitenkin vedän rajan, eli rangaistuksen tuplaaminen täytyisi olla ehdoton maksimi sille, mitä seurauksen perusteella voidaan tehdä.
Siinä ei ole järjen hiventäkään, että rangaistu pelaaja joutuisi olemaan sivussa yhtä kauan, kuin loukkaantunut pelaaja. Yleensä pahoissakin loukkaantumissa on kyse enemmän huonosta tuurista, kuin siitä, että teko olisi ollut hirvittävän paha. Lisäksi tällainen toimintatapa johtaisi herkästi monenlaisiin "väärinkäytöksiin", kuten siihen, että loukkaantuneita jämäpelaajia pidetään pitkään sivussa, jotta rikkeen tehnyt tähtipelaaja ei pääsisi pelaamaan. Tai tiedä vaikka feikattaisiin jämäpelaajan loukkaantuminen kokonaan, jotta saadaan se tähtipelaaja peleistä sivuun.