Näin vantaalaisena ja ennen kaikkea tikkurilaisena on pakko tuoda keskusteluun mukaan herra nimeltä Pasi-Pekka. Lyhyenläntä noin nelikymppinen kiivasluonteinen ukkeli. Kulkee kadulla lippa takaraivossa ja heittää vastaantulijoille välillä aika kärkästäkin juttua. Etenkin jos erehdyt huutamaan jätkälle jotain, niin tiukkasävyistä vastausta tulee salamana takaisin. Tyyliin: "Turpa kii vammanen!". Terävästä kielestään huolimatta Pasi-Pekka ei muuten vaikuta aggressiiviselta, vaikka toki joitakin tuollainen huutelu saattaa vituttaa tai ehkä pelottaa. Ja eiköhän kaveri ole sen verran järjissään, ettei rupea millekään humalaiselle kaljupäälle aukomaan noin vain.
Minulle Pasi-Pekka hermostui kerran bussissa, kun pysäytin nyssen ilmeisesti hänelle väärällä pysäkillä. Pahoittelin syvästi omia menojani, poistuin kyydistä ja jätin ukon kihisemään bussin penkille.
Pasi-Pekan tarkoitus tässä maailmanjärjestyksessä on minulle hämärän peitossa. Ukko pyörii milloin missäkin kauppojen ja kiskojen ympärillä, pelikoneita epätoivoisesti hakaten ja myyjiä jututtaen. Ansiotyötä tuskin harjoittaa. Legenda kertookin, että se Pasi-Pekka jonka tänä päivänä tunnemme, syntyi bussin töytäistessä häntä joskus vuosia takaperin. Onnettomuudesta PP sai sitten niin hurjat korvaukset, että töihin ei ole tarvis mennä.
Jännä juttu muuten, että näihin kylähulluihin liittyy aika usein myytti mystisen mittavasta omaisuudesta. Etenkin jos tapaus sattuu olemaan hamstraajatyyppiä, niin äkkiäkös rupeaa perintöhuhut kiertämään. "Tuolla se vaan pulloja blokkaa vaikka rahaa sillä on kuin roskaa.."
