Mainos

Kuuntelussa juuri nyt

  • 2 003 410
  • 22 776

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Morrisseyn uusin. Siinä on kyllä mielenkiintoinen jäbä. Tämä on selkeästi 3/5-levy. Vitoseen ei ylletä kuin kerran sukupolvessa tällä asteikollani. Eli 4/5 noin yleisemmällä asteikolla.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Morrisseyn uusin. Siinä on kyllä mielenkiintoinen jäbä. Tämä on selkeästi 3/5-levy. Vitoseen ei ylletä kuin kerran sukupolvessa tällä asteikollani. Eli 4/5 noin yleisemmällä asteikolla.
Mulla on jäänyt vielä toistaiseksi niiden sinkkujen varaan tarkempi tutustuminen. Ei oikein lähtenyt, mutta pitää kuunnella ihan ajatuksella.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Laitoin Morrisseyn Kill Unclen kuunteluun. Täähän on vähän tämmöstä yliopistoihmisten Motörheadia, sama biisi uudestaan ja uudestaan mutta lyhyellä tukalla.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Led Zeppelin - hittien takana

Olen tässä viime aikoina kuunnellut nimenomaan niitä biisejä, jotka eivät yleensä ole kokoelmilla, mutta jotka voisivat hyvin olla siellä. Zepukallahan on tunnetusti laadukasta tuotantoa niiden tunnetuimpienkin biisien ulkopuolella. Se on osittain jopa laadukkaampaa. Tässä viisi esimerkkiä.





















Kaikki nämä ovat vähintään samanlaisia helmiä kuin ne kokoelmille aina päätyvät, mutta silti suurin näistä on The Rover. Tarina kertoo bändin hieman dissaavan levytettyä versiota, koska Roope lauloi darrassa ja jonkun mielestä vaisusti, mutta onhan tuo ihan mestarillinen biisi.

Jos Zepukan parhaita biisejä yritetään ahtaa samaan julkaisuun, niin kolmen levyn kokoelmaa pienempi ei mielestäni riitä. Kaksi levyä on liian vähän ja yksi levy on murha, tosin yhden levyn kokoelmia ei ole kaiketi paljon yritettykään.

Niin, ja sitten kun minulla on poika, sen nimeksi tulee Roope. Ja hän saa kyllä joka käänteessä kuulla, mistä nimi tulee.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Kuten @Ikävänkantaja lle vastasinkin tässä viime viikolla, niin tietyt biisit, oikeastaan jopa tietyt levyt palauttavat mulla mieleen tietyt ajat, joskus saatan jopa pystyä palauttamaan tietyn hetken mieleeni musiikin avulla. En tiedä miksi mulla alkoi tossa äsken soimaan Breathe Carolinan "Get Off Easy" päässä mutta kävin kuuntelemassa sen ja muistin yhtäkkiä erään sateisen syyspäivän vuodelta 2014. Vettä tuli taivaan täydeltä, kävelin kuulokkeet korvilla tämä albumi soiden Konalan Ristikkoa kohti, varmaankin energiajuomaa ostamaan koska olin silloin aika paha addikti. No kuitenkin, siinä tätä albumia läpikuunnellessani haikailin jotain... jotain sellaista joka ei ikinä olisi mulle mutta vielä tuolloin nuori artistin sydän ei tahtonut uskoa ilmiselvää totuutta, se halusi haikailla ja elää illusiivisessa toivossa jostain, mikä eli ainoastaan omissa unelmissa vielä kauan senkin jälkeen kun se oli todellisuudessa kuollut.


 

D.Santon

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Liiga.




Niin, jakaahan tuo lätyskä mielipiteitä, mikä on täysin ymmärrettävää. Ja onhan tuo rumpujen kurkkupurkkisaundi aikamoinen älynväläys. Tää nyt kaikesta huolimatta on varsin toimiva ralli.
 

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, KKV, Artun pumppu
Tämän vuoden kovin levy osuikin huhtikuulle, kun eilen napsahti Triviumin uutuus. @Punamusta tiedän että tämä ei ole genreäsi, mutta tsekkaappa rumpalipoikana kun tämän hetken ykkösrumpali Alex Bent piiskaa raidia vimmalla ja polkee tuplia ihan kyrpänä. On kyllä kaunista. Aivan mieletön levy, upeita biisejä.



 

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, KKV, Artun pumppu
Kappale päättyi. Täytyy sanoa, että ei huono. Pidin kyllä. Ei rumpalia voi sanoa kovin taidottomaksi tai vähäiseksi, hyvin hän pistää ääntä kehiin. Peukkua biisille.

Juu, ja tuo oli vaan yksi biisi, aika suoraviivainen, löytyy toki variaatioita. Mutta täytyy sanoa että omaan mielentilaan näinä aikoina tämä levy uppoaa kuin kusi lumeen.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Mansun: Attack Of The Grey Lantern

Ehdoton brittipopin helmi, menee genren top 10-albumeihin. Tämä oli ensimmäisiä levyjä, joita kuuntelin armeijasta päästyäni keväällä 1997. Ja jumankekka, että se iski lujaa. Tämä levy summaa oikeastaan aika hyvin brittipopin parhaat puolet. Tyylikästä ja dramaattista vokalisointia, loistavia pop-sävellyksiä, heliseviä kitaroita, sävykästä soittoa jossa on myös tarvittaessa voimaa, mahtipontisia sovituksia, nokkelia sanoituksia, pientä progeiluakin, historiatietoisuutta jne. Levy toimii myös loistavasti kokonaisuutena: lähdetään rauhallisesti, kiihdytetään, sitten taas vähän rauhoitutaan, kunnes loppua kohden nostatetaan oikein kunnolla. Ja huonoa biisiä levyllä ei ole. Ihan selvä 5/5.

















Koko albumi:



 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Jostain syystä otin Jinjerin Macro lätyn kuunteluun vasta nyt... Johan tuo on ehtinyt olla pihalla puoli vuotta. Mutta hyvin jytisee uusissa kuulokkeissa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös