Vittu kun en pääse sisälle noihin. Olin siellä, elin ne ajat ja kuulin kaiken tuoreeltaan. Ainoa näistä, jonka levyjä mulla on hyllyssä on Suede. Kolme ekaa ja Sci-Fi Lullabies löytyy, niitä kuuntelen edelleen. Oasikselta diggaan asennetta ja joitakin biisejä. Hyvän 40-minuuttisen niistä saisi. Nämä pulpit ja blurit ja supergrassit meni ihan ohi. Ei vaan ollut hyviä biisejä. Sori kun sanon näin, mutta olen hyvin valikoiva. En ole koskaan tykännyt mistään genrestä sen itsensä vuoksi, en edes rokista tai hevistä. On syynsä miksi rakastan Led Zeppeliniä ja Doorsia, mutta en rakasta Ten Years Afteria tai Status Quoa. Ei riitä se mitä soitat tai laulat, vaan miten teet sen. Tyyli ei sinänsä riitä, pitää olla sisältöä.