Kuuntelussa juuri nyt

[Maple Leaf]

Hypetys Eppu Normaalin pian ilmestyvän levyn ympärillä sai minut kaivamaan esiin bändin livetaltioinnin "Elävänä Euroopassa" (1980). Juuri nyt soi "Jäähyväiset rock'n'rollille" ja pakko on myöntää: enpäs muistanutkaan, miten tiukasti tämä bändi svengasikaan, ainakin tuolloin.

 

[ace]

Soittimessa on muutaman päivän pyörinyt 69 eyesin perjantaina ilmestynyt Devils CD. Ennakkojuttujen ja radiossa soineiden parin sinkkubiisien perusteella ehdin pettyä levyyn ennenkuin olin sitä edes kuullut. Niinpä levy onkin yllättänyt iloisesti, eikä muutos vanhaan tuotantoon ole niin iso mitä aluksi pelkäsin. Mukana on ehkä enemmän reippaita rock-vaikutteita, ja itselleni kolahtaneet goottisynkistelybiisit on jätetty hieman vähemmälle, mutta niitäkin löytyy. Joka kuuntelukerralla biiseistä on löytynyt jotain uutta ja levy paranee kerta kerran jälkeen.

Hellsinki Vampires are back!

 

[vision]

The 69 eyes : Devils. Aika löysäähän tämä alkaa jo olemaan mutta kuuntelee paremman puutteessa. Ikävä tulee silti wasting the dawnin aikoja.

 

[teemu73]

Viestin lähetti Maple Leaf
Hypetys Eppu Normaalin pian ilmestyvän levyn ympärillä sai minut kaivamaan esiin bändin livetaltioinnin "Elävänä Euroopassa" (1980). Juuri nyt soi "Jäähyväiset rock'n'rollille" ja pakko on myöntää: enpäs muistanutkaan, miten tiukasti tämä bändi svengasikaan, ainakin tuolloin.

Laitoin itse saman levyn soimaan tänä aamuna. Kyllä on tosiaankin melkoista revitystä. Muutamassa biisissä on niin nopea tempo, että varmasti eivät pysty tänä päivänä soittamaan enää samalla vauhdilla (esim Musti sotakoira).

Tämä on erinomainen kokonaisuus, ja siinä on mukana suurin osa suosikkilevyjeni kappaleista, siis levyt Maximum jee&jee ja Akun tehdas. Ovat vielä sopivan erilaisia versioita verrattuna studiolevyltä kuultaviin. Ja sokerina pohjalla viimeisenä kappaleena Poliisi pamputtaa taas, joka kuitenkaan yllättäen ei olekaan nopea revitys vaan puolta normaalia hitaammin soitettu ja kuulostaa lähinnä slovarilta.

Hauskoja juontoja on myös siellä välissä, esim John Fogertyn alussa Torvinen toteaa: "seuraavaksi illan viimeinen kappale jonka minä laulan". Martti korjaa: "Juha tarkoittaa siis että tämä on viimeinen kappale jonka hän laulaa..".

 

[Sledge Hammer!]

Sabbath Bloody Sabbath on tämän hetken diggailulistalla korkealla. Black Sabbathin klassisen kauden aliarvostettu tykitys joka kyllä voittaa ekan älpyn sekä Paranoidin.

Tällä hetkellä on Sabbath rankattava näin (TOP 5):

1. Master of Reality – klassikkojen klassikko joka muovasi hevin ja grungen
2. Heaven and Hell – Edellisen pikkuserkku jossa määritellään sankarihevin sapluuna
3. Headless Cross – Classic Rock julkaisu piti tätä yhtenä maailman 20:sta aliarvostetuimmasta pitkäsoitosta eikä turhaan; Tony Martin laulaa kovaa ja Cozy Powell toi kredibiliteetin takaisin, hevoskomppi tuttua Iron Maidenista
4. Sabbath Bloody Sabbath
5. Born Again – Tämän kokoonpanon vahvuuden voi tarkastaa bootlegeilta. Toimii kuin junan vessa.

 

[Lint]

Flogging Molly - Within A Mile From Home
Rise Against - Siren Song Of The Counter Culture

Rise Againstin uusin on valtava levy.
Avausbiisi "State of the union" vuoden kovimpia tykityksiä, olis pakko päästä kokemaan livenä. Siitähän on täällä pohjolassa jääkarhujen maassa ihan turha edes unelmoida...

 

[Rok]

Viestin lähetti Lint
Flogging Molly - Within A Mile From Home

Ostamisen arvoinen levy?

Itsehän popittelen parhaillaan Bad Religionin Against the grainia.

 

[Rapukäsi]

Flogging Mollyn uusin soi täälläkin. Vaarallinen bändi näin kaljaan menevälle miehelle. Tunnin levyn kuuntelun jälkeen oli suorastaan pakko hyökätä irkku-pubiin muutamalle. Onneksi tällä kertaa myös jäi muutamaan.

 

[Cairns]

Kuulin noin 30min. sitten Kimmo Kuhdan laulavan. Aivan. Tämä maamme parhaaksi tituleerattu kiekkoilija avasi äänensä Klamydian Veskun kanssa ja 'Pilke silmäkulmassa' meni nuotilleen oikein. Vavisuttava kokemus!

 

[Kolmas Johannes]

Manicsien uusin jauhaa stereoissa jo kolmatta kertaa. Levy on kerta kerralta parempi. En tiedä, milloin tämä yhtye on aiheuttanut minulle kylmiä väreitä. Nyt aiheuttaa.

The Love of Richard Nixon osoittautui vain pikkubiisiksi, kun vertaa useisiin näistä muista. I Live to Fall Asleep ja Glasnost ovat ainakin aivan mahtavia ralleja. Koko levy on uskomattoman valkoinen, muutenkin kuin kansiensa osalta. Äänimaailma leijuu, levyllä on niin paljon ilmaa, että on vaikea edes käsittää.

Uskomatonta, en olisi uskonut, että tämä yhtye voisi minua enää ikinä sytyttää.

 

[Lint]

Flogging Molly

Viestin lähetti Rok
Ostamisen arvoinen levy?

Kyllähä varmasti ostamisen arvoinen on. Muutamien kuunteluiden jälkeen tuntuu ehkäpä paremmalta kuin edellinen Drunken Lullabies. Jollain tavalla tasaisempi kokonaisuus. Näitä olisi kiva nähdä/kuulla livenä! Pari biisiä kuulostikin heti ensikuuntelemalta aika tutuilta, taisivat kajahtaa Tavastialla syksyllä...

 

[Moto]

Viestin lähetti Kolmas Johannes
Manicsien uusin jauhaa stereoissa jo kolmatta kertaa. Levy on kerta kerralta parempi. En tiedä, milloin tämä yhtye on aiheuttanut minulle kylmiä väreitä. Nyt aiheuttaa.

Kylläpä kirpaisi jättää tuo hyllyyn, kun äsken kävin levykaupassa. Päädyin nimittäin alkuviikosta tilaamaan levyn japanilaisen version, kun siinä on kaksi ainakin toistaiseksi muualla julkaisematonta biisiä. Luulin vielä, että se tulisi kauppoihin vasta viikon päästä, joten kuvittelin japaninpaketin ehtivän tänne ennen sitä. No, aina sitä viikon verran jaksaa odottaa ja sillä välin voi lohduttautua Love Of Richard Nixon-sinkkuboksilla, vaikka sen yhteensä viidestä extraraidasta yksikään ei ole "ihan ookoota" hääppöisempi.

 

[Erling]

Laitetaampas jotain tännekkin.
Elvis Costellon uusin (ei se sinfonia levy) tuli eilen hankittua. Ihan jees- kamaa, ainakin parempaa mitä Costellolta on aikoihin kuullut.
Myös tuon MC5:n levyjä tuli hommailtua.
Perkeleen kovia levyjä.
Harmi että nämä happopäät on nykyään vähissä.
Manicsin ja U2 uusimmat on taas ihan pakko kamaa.
Varsinkin tuo Vertigo kolahtaa aika hyvin.

Niin ja Mötleyn koko tuotanto on kovassa kulutuksessa, sitä niiden opusta kun lueskelen.
On nekin kyllä aika rock, ei voi muuta sanoa.

 

[FourForty]

Tuli taas tuhlattua vähän liikaa rahaa levyihin tänään, mutta ehkä se kannatti, kun divarista löytyi kohtuuhintaan sellainenkin klassikko kuin Pearl Jamin Ten-albumi. Kivaa, että muistaa grungen kultavuosista jotain, kun esimerkiksi tämä levy sekä Alice In Chainsin pari ekaa levyä kuulostavat aina nostalgiapisteiden takia vielä paremmilta kuin ovat.

Saa nähdä, tuleeko jossain vaiheessa hommattua muitakin Pearl Jamin levyjä. Jotenkin on sellainen kuva, että tämän levyn jälkeen ei täysosumia ole enää tullut, jos ei täydellisiä floppejakaan.

 

[Leiska]

Radio Cityn lisäksi viimeisten päivien aikana on tullut kuunneltua Cradle Of Filthiä ja viikonlopun aikana sama tahti varmasti jatkuu. Myös Iron Maidenia tulee kuunneltua, fiilistellen kohti maanantaita ja lippujen hankkimista ensi vuoden keikalle.

\,,/

 

[NorthenAxe]

Suomi popin melkeinpä vihaajana on pakko sanoa että Eppu Normaalin uusi levy on Bändin paras ääänite koskaan jopa helposti.....

NA

 

[dee_snyder]

Melody Club - Music Machine

Tänään iltasella kävin taas kirjastosta hakemassa kirjavan nipun levyjä ja yksi näistä oli tuo yllämainittu. Muistan sinkun "Electric" parin vuoden takaa MusiikkiTV:ltä ja silloin hainkin kappaleen vanhalle koneelle. Nyt parin vuoden jälkeen tuo kappale kuulostaa yhtä hyvälle, vielä kun nyt on koko levy kuuntelussa niin erittäin disco/pop/rock-musiikkia ruotsalaiset osaa tehdä. Koko levy on kyllä tehty samalla, mutta toimivalla kaavalla, rummut (diskobiitti) + syna + kevyttä kitarointia.

 

[cosmic_rodeo]

Nasum: Shift

Jestas, tässäpä vasta kiekko! Nasumin edellinen levy Helvete oli jo vähän hemmetin kova tapaus, mutta tämä pistää vielä pari pykälää paremmaksi.

Levyn soundit ovat silkkaa murhaa, en kyllä muista kuulleeni paremmin jytisevää mättölevyä. Riffit ja istrumentit erottuvat hienosti toisistaan, vaikka vauhtia on jatkuvasti vallan hirvittävästi.

Mukava muuten lukea kehuja Manicsin uusimmasta, sekin pitää tässä lähiaikoina sitten varmaan hankkia.

 

[Viikate]

Kuuntelussa juuri lokakuussa

Der Blutharsch: varhaistuotanto
Eli ykköslevy, Pleasures Received In Pain ja Der Sieg des Lichtes ist des Lebens Heil. Komea kolmikko synkkää sotahistorian ääniraitaa.

Borknagar: Epic
Vaikka en jaksakaan seurata metalliskeneä enää kovin tarkoin, on tämän bändin edesottamuksia pakko tarkkailla. Periaatteessa ei mitään mullistavan omaperäistä, mutta brutaaleja ja melodisempia elementtejä komeasti yhdisteltyinä.

Flëur: Magic
Tämän ukrainalaisorkesterin toinen levy ei ole niitä helpoimmin avautuvia taidepoppaketteja, mutta kuuntelukerrat palkitsevat. Rikkaasti sovitettua, unenomaista slaavilaispoppia.

Office Building: Violent Heart
Janne Laurila on muuttunut vähitellen folkhenkisestä runopojasta kantrirokkaavaksi Suomen Neil Youngiksi, mutta levyjen laatu on pysynyt korkeana. Tykkään tästä jopa enemmän kuin edellisestä albumista, ote on jotenkin tanakampi.

Sister Flo: Tragician's Hat
Levynkannen pastellisävyiset, lastenkirjamaiset syysmaisemat kuvaavat mainiosti myös sisältöä. Höyhenenkevyttä, mutta tyylikästä ja vähän progeen ynnä muuhun hippimusiikkiin kallellaan olevaa poppia.

Sopor Aeturnus & The Ensemble Of Shadows: Dead Lovers' Sarabande, Face One
Hirveän kornit promokuvat, mutta upeaa musiikkia. Tällä levyllä Sopor Aeturnus on synkkyydessään jopa hypnoottinen, ja hienot jousisovitukset pääsevät oikeuksiinsa eivätkä huku joskus yliteatraalisiksi lipsuvien lauluosuuksien alle.

Soul Tattoo: Soul Tattoo
Yllättävän mielenkiintoinen levy entisiltä Hearthill-soittajilta. Ei pelkkää kepeää rokkaamista, vaan Gun Club- ja 16 Horsepower -henkistä syvän etelän angstia. Ja sitähän ei levyhyllyssä ole koskaan liikaa.

Sun Of The Sleepless / Nachtmahr: I
"File under: black metal" lukee levynkannessa. Äärimmäisen harvoin mitään julkaiseva Sun Of The Sleepless on herättänyt mielenkiintoa kokoelmaraidoillaan, ja hyvin toimii yhtyeen kokeileva möykkä myös useamman biisin annoksena. Nachtmahr on puritaanisempi tapaus ja siksi minusta myös tylsempi.

XVII VIE: La Prana & Llewella
Varhaista heavenly voices -tunnelmointia Ranskasta. Ei nyt aivan tyylilajinsa huippua, sillä kappalemateriaali ei ole kovin mieleenpainuvaa, mutta ehjiä kokonaisuuksia molemmat albumit.

 

[Erling]

Tuo Viikatteen mainitsema Sister Flon Tragician Hat's on ollut tänä syksynä todella kovassa kulutuksessa. Hankin levyn ihan puskista, lähinnä broidin kannustamana. Letkeetä ja rentoa meinikiä. Loistavaa sunnuntaimusiikkia.
Myös Rudolphin viikonloppuna ilmestynyt äänite on ollut tiukassa kuuntelussa.
Myös Mos Defin, black on both sides tuli kaivettua naftaliinista.

 

[Moto]

Tuli jälleen todettua, että posti kulkee Japanista Suomeen nopeammin kuin useimmista Keski-Euroopan maista ja Manicsin uusi kolisi tänään luukusta. Tai oikeastaan pelkkä noutokortti, sillä tehokkuudestaan tunnetut jaappanilaiset olivat pakanneet yhden ainoan CD-levyn lähestulkoon kenkälaatikon kokoiseen pakettiin.

Eikä tarvinnut pettyä. Kovin tarkkaan analyysiin ei kahden kuuntelun jälkeen pysty, mutta eipä tuonne ole turhia raitoja sekaan eksynyt. Japaninversion bonusraidatkin (The Soulmates, Antarctic) ovat kelvollista tavaraa. Avausraita 1985, To Repel Ghosts, Emily ja Glasnost jäivät ensimmäisillä kuunteluilla parhaiten mieleen.

 

[pelikielto]

Entombed: Morning Star. Se on vaan mahdottoman hyvä kiekko!!! Varsinkin aloitusraita pineässä keskenään kuulokkeet korvilla -metodilla kuunneltuna saa olotilan mukavan pelokkaaksi/hämmentyneeksi. Ja tietenkin kikkelimusiikin kuninkaat Bootsy Collins & Lenny Kravitz (kokoelmat) soivat vähintään kerran viikossa!
Tähän vielä Mshggh: Destroy, erase, improve niin taitaa parin viikon kuuntelut olla pulkassa.

 

[Mike]

Huomiseen Tavastian pläjäykseen valmistautuessa..

Machine fuckin' Head - Koko tuotanto

LLLEEEEEEEETTT FREEDOM RING!!! WITH A SHOTGUUUN BLAAAAAASTT!!!!

 

[Köpi]

Lokakuu vaihtui marraskuuksi erilaisten raskaan musiikin taitajien parissa:

Twilightning - Plague House Puppet Show

Tämä levy toimii edelleen. Välillä pois soittimesta, mutta kyllä se pari kertaa viikossa tulee kuunneltua.

W.A.S.P. - The Best of The Best

15 kovinta hittiä Blackielta ja kumppaneilta. Ahh, kyllä sitä jo 80-luvullakin osattiin.

Iron Maiden - The Number of the Beast, Piece of Mind

Early Days kolahtaa näinä päivinä postiluukusta ja keikan kunniaksi.

Viikate - Kaajärven rannat, Surut pois ja kukka rintaan

Kivi itkee vihreää on aivan huikea biisi.

Lake of Tears - Black Brick Road

Kertaalleen jo hajosivat, mutta kantoivat uudestaan kamat samaan studioon ja julkaisivat ihan kelpo levyn.

 

[Prookie]

Nicole - Suljetut Ajatukset

Tänä vuonna ilmestynyt jo kolme todella kovaa kotimaista metallilevyä: Diablon, Mokoman ja Pain Confessorin uusimmat. Nicolen uutuus menee ainakin minun listoissani aivan samaan kastiin näiden mainittujen levyjen kanssa.

Vaikka Nicolen aikaisempi levy Odotus oli epätasaisuudestaan huolimatta jo aika hyvä levy, niin tämä uusin kyllä räjäyttää pankin. Musiikkityyli on muuttunut melkoisesti sitten Odotuksen, vaikka samoja elementtejä on edelleen mukana. Jos pitäisi jotain vertailukohtia hakea, niin Suljetut Ajatukset on Diablon, Meshuggahin ja Deftonesin sekoitus. Mutta mistään pelkästä matkimisesta ei ole kyse. Bändillä on oma tunnistettava soundinsa.

Ilman muuta tutustumisen arvoinen levy. Bändin kotisivuilta muuten löytyy Suunta -biisi mp3:sena.