Kuuntelussa juuri nyt

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti tony
Pink Floyd: Obscured By Clouds

et sillee.

Ei tämä Pink Floydin paras levy ole, mutta tunnelmaltaan aivan mahtava - nautin aina suunnattomasti. Etenkin julmat sanat omaava "Stay" on mahtava "antislovari"...

 

[Elmeri Hautamäki]

Kings of Leon: Aha Shake Heartbreak
Sister Flo: Tragician's Hat

 

[JuVii]

Tällä hetkellä uppoaa CMX, Viikate, Iron Maiden, Guns N' Roses ja Eläkeläiset.Välillä kuuntelen trancea.

 

[Jape]

Täälläkin kuuluu CMX. Koneelta löytyy 120 biisiä. Parin viikon päästä lähden Kouvolaan live-keikalle..

 

[Tequila]

Yleensä kuuntelen pelkkää Maidenia tai AC/DC'a, mutta parina viime päivänä olen alkanut kuuntelemaan muitakin bändejä. Metallicaa olen kuullut ennenkin, mutta vain uusia biisejä. Kuuntelin albumit Load, Master Of Puppets, ...And Justice For All ja Black Album. Pidin paljon. Erityisesti biisi Hero Of The Day, Load-levyltä iski minuun.

Toinen bändi on Megadeth. Paljon olen kuullut hyvää heistä, mutta häpeäkseni olen kuullut heiltä vain yhden biisin heiltä joka on Reckoning Day. Rust in Peace, Countdown To Extinction ja uusimman albumin The System Has Failed'n kuuntelin. Pidin, mutten yhtä paljon Metallicasta.

np. Metallica - Hero Of The Day

 

[Köpi]

Viime viikkoina on tullut kuunneltua useampia kymmeniä levyjä, mutta josko sitten nimeäisi muutaman useamman soitetun:

Twilightning - Plague House Puppet Show

Ei tähän levyyn kyllästy, ei sitten millään. Yksi vuoden kovimmista levyistä

My Dying Bride - Songs of Darkness, Words of Light

Huikeata synkistelyä.

Nightwish - Once

Tämä levy on nyt palannut pienen tauon jälkeen soittimeen, silti kolahtaa edelleen.

 

[clayman]

Led Zeppelin III ja Celebration Day

Led Zeppelin on muutenkin pyörinyt soittimessa tässä parin päivän aikana.

 

[tuuski]

Children Of Bodom - Hatebreeder
- Ylivoimainen levy suomalaisessa raskaamman musiikin scenessä. Ilmestyessään tuli kuunneltua puhki, nyt taas maistuu.

Rehtorit - Millionääri
- Jotenkin tulee aina hyvälle tuulelle kun tätä kuuntelee, rempseää suomiramopunkpoppia, yykaakoonee.

 

[Aina Pata]

Täällä on joskus mainostettu Pain Confessoria. Enpä tullut koskaan käyneeksi kotisivuilla, mutta tänään ostin sinkun.

JUMALAUTA, nyt on menossa soittokerta n.30, levyn ostan heti kun kauppaan seuraavan kerran astun.

Jaahans, emäntä tuli kotiin vaihdetaanpa LAPKOON

 

[Paskinaamio]

näyttää olevan sub urban täällä hetkellä.
Ja nyt takatakatakatakatalvi!

 

[clayman]

Viestin lähetti benderhomer
Täällä on joskus mainostettu Pain Confessoria. Enpä tullut koskaan käyneeksi kotisivuilla, mutta tänään ostin sinkun.

Kävin bändin kotisivuilla ja kuuntelin Soul Eraserin. Vakuuttavaa tykitystä.

Tuli mieleen Amorphis ja Diablo, mutta onhan siinä mukana sellaista Soilwork/Darkane tyylistä menoakin. Näin ainakin tuon yhden biisin perusteella.

 

[raipe#41]

Just ajattelin tulla tänne kehumaan Pain Confessoria, mutta on näköjään muutkin huomanneet, että miten hieno bändi on kyseessä. Turmoil on yksinkertaisesti vuoden paras albumi! Kolme kertaa nyt kuunneltu putkeen tuo levy ja pakko kuunnella aina uudestaan. Täyttä rautaa!
Käykää muuten äänestämässä bändiä vuoden rautakangeksi

 

[Moto]

Saddle Creek 50

Mainio tuplakokoelma viime vuodelta, joka julkaistiin omahalaisen indie-yhtiön Saddle Creekin 50:nnen julkaisun kunniaksi. Hankin tämän lähinnä tässä ketjussa aiemmin mainostamani Rilo Kileyn muualta löytymättömän, ja bändin parhaimmistoon kuuluvan, biisin 'Jenny, You're Barely Alive' takia, mutta koko tupla on ehdottomasti halvan hintansa arvoinen.

Levyillä on 22 biisiä 11:ltä eri artistilta, jokaiselta yksi aiemmin julkaistu ja yksi uusi biisi. Kuten jossain arvostelussa (Amazonin ehkä) sanottiin, levyn halvassa hinnassa (halvimmillaan olen nähnyt tätä myytävän alle 5 dollarilla) on kuitenkin riskinsä, sillä melkein jokaiseen levyllä esiintyvään artistiin haluaisi tutustua tarkemmin. Itselleni kolisevat parhaiten jo tutun Rilo Kileyn lisäksi mm. The Faint, Now It's Over Head, Desaparecidos, Azure Ray ja Bright Eyes. Etenkin Azure Rayn hieno sellolla säestetty slovari 'November' on todellinen helmi ja sopii ajankohtaan mitä parhaimmin.

Iso käsi levy-yhtiölle, joka jaksaa näyttää persettä suurille yhtyeille ja julkaista musiikkia, jolla ei - valitettavasti - ole nykypäivänä juurikaan mahdollisuutta nousta radioiden soittolistoille. Tyylien kirjo on kuitenkin aika laaja, joten mistään yhden asian ajajasta ei voi tämän yhtiön kohdalla puhua.

 

[MarkusMaggot]

Tehokuuntelussa juuri ostetut:

Soundtrack Of Our Lives: Origin vol. 1

-Varmastikin yksi vuoden hienoimmista "vaihtoehtoisista" rock-levyistä. Ehkä jopa paras, minuun tämä iski erittäin hyvin.

Hellacopters: Strikes Like Lightning

-Harmittoman rockin ja kierrätyksen mestareiden uusi ep, ei ehkä sitä parasta ´copters-rockia, mutta onpa pari ihan hauskaa rallia sattunut tällekin lätylle.

 

[Elmeri Hautamäki]

Stupidosta tilattuna parit halpislevyt

Wojciech: Tähtiöitä
Phoenix: United

 

[lejon]

Viestin lähetti Elmeri Hautamäki
Stupidosta tilattuna parit halpislevyt

Wojciech: Tähtiöitä
Phoenix: United

Miltä kuulostaa tuo uusi Wojciech? Onko tyyliltään samanlaista kuin loistava debyyttialbumi Ystävät, toverit?

Omassa soittimessa on viihtynyt viime aikoina koko U2:n tuotanto. Etupäässä yhtyeen tuorein albumi How to dismantle an atomic bomb. Hieno levy, muttei kyllä yllä Achtung Babyn tai Joshua Treen loistavuuden tasolle.

 

[Demon Allbran]

Viestin lähetti lejon
Miltä kuulostaa tuo uusi Wojciech? Onko tyyliltään samanlaista kuin loistava debyyttialbumi Ystävät, toverit?

Tyyli ei ole muuttunut, mutta sanoisin levyn olevan paremmin tuotettu ja siksi mukavampi kokonaisuus, vaikka sillä ei ehkä ole niitä "hittimäisiä" kappaleita, joita ensimmäisellä albumilla oli muutama.

 

[Näkkäri]

Viestin lähetti lejon
Etupäässä yhtyeen tuorein albumi How to dismantle an atomic bomb. Hieno levy, muttei kyllä yllä Achtung Babyn tai Joshua Treen loistavuuden tasolle.

Sama lätty soi meikäläisellä jatkuvalla syötöllä. Lainauksesta tuli vaan mieleen se, että Bono sanoi tämän uusimman levyn olevan U2:n ensimmäinen albumi ja Vertigo olevan ekan levyn ensimmäinen sinkku. Olisikohan mies käyttänyt näin rohkeaa ilmaisua siksi että haluaisi U2:lle joskus annettavan sen mahdollisuuden, että levyjä kuunneltaisiin yksilöinä vertaamatta niitä aina vanhempiin lättyihin?

 

[cosmic_rodeo]

Manic Street Preachersin Lifeblood-levyä olen tässä jo jonkin aikaa pyöritellyt, mutta selvää siitä en ota sitten niin millään.

En nimittäin vieläkään tiedä, onko levy hyvä vai huono. Erinomainen tai loistava se ei missään nimessä ole.

Vaikka bändi on tälläkin kertaa saanut mukaan muutaman todella hienon sävellyksen (1985, Empty Souls ja To Repel Ghosts nyt ainakin), menee albumin muu sisältö kliseisesti ilmaistuna toisesta sisään ja toisesta ulos, korvista siis puhuttaessa. Ja tätä yhtyettähän ei ole tiskaus- tai taustamusiikin tekemisestä ennenkään tunnettu.

Soundeiltaan levy on makuuni hieman pliisu, mutta ratkaisu on varmasti harkittu. Ei näille biiseille oikein muunlainen äänimaisema olisi sopinutkaan. Ja onhan se tyylikkäämpää julkaista tällainen kauttaaltaan yhdenmukaisen kirkassoundinen pop-lätty kuin edellisen Know Your Enemy -levyn kaltainen sekamelska.

Manics on mielestäni eräs kaikkien aikojen hienoimpia bändejä, joten en fanipoikana tahtoisi pitää tätä levyä huonona. Aika varmasti näyttää, mistä on kyse. Puolen vuoden ja jokusen kymmenen kuuntelun jälkeen osaan varmasti mielipiteeni muodostaa.

 

[Padis]

Norther

Löytyipä taas minulle uusi bändi mikä potkii. Hyvää melodista huutomättöä.

 

[ranger]

The very best of...

...Sting & The Police


Ajattoman kaunista, rauhallista ja tyylikästä musiikkia.


"The geniuses of music, like Bach and Miles Davis, used silence beautifully; they were not about using as many notes as possible. They knew that playing almost nothing can be the most elegant and eloquent thing to do."

- Sting



Ranger

 

[Bismarck]

Vaimo, joka huutelee musiikin taustalta: "Voisitko lopettaa ton paskan kuuntelun...". Vaimon tuotokset ovat tietty sulosointuja korvilleni, mutta kaiuttimista jyrää NOFX.

"I think of Chinese food when I think of life
That's sweet and sour
My life is sweet as saccharine
You know 3 week old milk and grapes are not
Not the same, No
I am the one Johnny Carcinogen

I must have fucked with some witch
In turn she cursed me, cursed my life

At the end of the longest line
That's where I will always be
If you need to find me, just go to
The end of the longest line "

- NOFX:n poppoo kipalessaan At the end of the longest line

Seuraavaksi saa vuoron Ramones ja taidanpa aloittaa punkkaritytöllä nimeltä Sheena...

 

[raipe#41]

Nyt jyllää Dark Tranquillityn EP Lost to Apathy. Lupaa erittäin hyvää tulevaa albumia ajatellen, joka ilmestyy tammikuussa. Ruotsista tulee sitten hiton hyvää metallia!

 

[Viikate]

Black Tape For A Blue Girl: Halo Star
Näiden darkwave-veteraanien uusi levy on tietenkin aina tapaus, mutta Halo Starista ei ole ihan helppo muodostaa varmaa mielipidettä. Pitkät ambient-raidat on jätetty pois, joten levy on aika helposti lähestyttävä, mutta sen verran pienimuotoinen, että sitä on pakko kuunnella keskittyneesti. Tutustuminen on vielä kesken.

Nick Cave & The Bad Seeds: Your Funeral My Trial
Hoh. Tämä levy tuli hankittua lähinnä kokoelman täydennykseksi, mutta albumi onkin oikein mainio. Mukavan apaattista synkistelyä.

A Challenge Of Honour: Only Stones Remain
Yksi teema (toinen maailmansota), mutta monta tyyliä. Tunnelmat vaihtelevat jylhästä militaaripaukutuksesta neofolkkiin ja jopa poppiin, ja sampleja käytetään virkistävällä tavalla. Mainio ja mielenkiintoinen bändi.

CMX: Aion
Tulipa vihdoin hankittua omaksi. Ehdottomasti CMX:n parhaita levyjä ellei paras. Vielä ne ovat voimissaan, vaikka moni muu suomirocknimi on vastaavassa iässä ollut jo musiikillinen vainaa.

Desiderii Marginis: Strife
Aiemmin lähinnä dark ambientin keskikastiin lukemani ruotsalaisnimi yllättää totaalisesti hienolla kolmosalbumillaan. Tehokkaita melodisia elementtejä normaalin äänimaiseman päällä. Täytyy kuunnella ne edelliset levyt vielä tarkemmin.

Lustmord: Zoetrope
Tätä herraa pidetään dark ambientin pioneerina ja kummisetänä, ja kyllähän nuo hänen loihtimansa äänivallit aika mahtavia ovat. Ehdottomasti alan huippua.

Moonsorrow: Kivenkantaja
Uudemmista kotimaisista metallibändeistä yksi ehdottomia huippuja. Huvittavuuteen asti vedettyä mahtipontisuutta, mutta äärimmäisen komeaa on työn jälki. Quorthon-vainaa voi levätä rauhassa, sillä musiikillinen perintö on hyvissä käsissä.

Puk: Kadonnut Manner
Vahva ehdokas vuoden kotimaiseksi levyksi. Yhtäaikaa herkkää ja vihaisen poliittista popmessua.

Sol Invictus: Trees In Winter + In A Garden Green
Vasta tänä syksynä olen tajunnut, kuinka hyvä bändi Sol Invictus onkaan. Olikin jo korkea aika herätä, sillä levy-yhtiönsä elokuisen konkurssin jälkeen on arvoitus, saako kaikkia vanhoja klassikoita enää mistään. Vaikka toki näilläkin albumeilla ensi hätään pärjää.

Tortoise: TNT
Leppoisaa postrockia. Helposti kuunneltavaa, mutta ei helppoa musiikkia. Kuin loungempi vaihtoehto Godspeed You Black Emperorille.

 

[Sledge Hammer!]

The Allman Brothers Band: Seven Turns
Skynyrdiä "aikuisempaa" etelän rockia. Mukavia kitaravalleja ja kaksi (!) rumpalia pitää tahtia tanakasti yllä

Iron Maiden: Killers
Diannon punkahtavampi ote puree kuin vanha viina. Agressiviista, ei pönäkkää (vrt Dance of Death)

Judas Priest: Metalworks
Oiva dokumentti alusta aina Painkilleriin saakka.

Badlands: Voodoo Highway
Ozzyn vanhan kitaristin Jake E. Leen bändi joka taiteili kolmen levyn ajan hevin, bluesin ja funkin välimaastossa. Tämä niistä paras. RIP Ray Gillen.