Kuuntelussa juuri nyt

[Krepo]

Itse lipputtaisin vaihtoehtoa The Doors soimaan ja vaimo nukkumaan.

Joo Doors toimii aina, paitsi ei jostain syystä selvinpäin. Taikka silloinkin tekee aina mieli ottaa vähintään lasi punkkua. Neljä kertaa käynyt Pariisissa, ja kerran kaverin kanssa metsästettiin Jim Morrisonin hautaa, no ei löytynyt, kun otettiin suuntaa antavia, ja meni metrossa melkoiseksi häröilyksi. Hemmetti kun pelotti, kun vaihdettiin metroa sellaisella asemalla, missä isot mustat miehet riippui verkko aidoissa aseman laidalla.

 

[Ollakseni]

Joo Doors toimii aina, paitsi ei jostain syystä selvinpäin. Taikka silloinkin tekee aina mieli ottaa vähintään lasi punkkua. Neljä kertaa käynyt Pariisissa, ja kerran kaverin kanssa metsästettiin Jim Morrisonin hautaa, no ei löytynyt, kun otettiin suuntaa antavia, ja meni metrossa melkoiseksi häröilyksi. Hemmetti kun pelotti, kun vaihdettiin metroa sellaisella asemalla, missä isot mustat miehet riippui verkko aidoissa aseman laidalla.

On muuten aika paljon tupakoita siinä haudalla. Tai ainakin oli silloin kun itse kävin siellä. Doorsista en niin hirveästi välitä, mutta arvostan.

 

[Krepo]

Joo ei tuo Doors suosikkeihin kuulu, mutta enemminkin yleissivistykseen. Syksystä asti ollaa metsästetty LP soitinta. Saahan noita kaupoista, mutta jouluna appiukko sano, että sillä on 2 kaiuttimineen, no ei ole näkynyt. Huutonetistä kyttäillyt Gunnareitten LP;itä ja doorsia , aerosmithin vanhaa tuotantoa, yms. Olisihan tuo ihan eri fiilis kuunnella musiikkia noilla vehkeillä, kuin nykyisillä.

 

[arvee]

@Pavlikovsky innosti minut kaivamaan Rory Gallagherini kuultavaksi, which was nice. Siitä juuri siirryin toisen unohdukseni eli Jackson Brownen pariin. Kyllä elämä on varsin siedettävää!

 

[olkikuukkeli]

Enpä hetkeen ole suomalaisartistein uutuuksia pläräillyt (ja tämäkin viimevuoden puolelta), mutta onpa Mikko Joensuu aika kova. Amen 1:stä kuunnellut ja iskee kyllä tällaiseen luopioon aika kovaa.

 

[sonnychiba]

Amen 1:stä kuunnellut ja iskee kyllä tällaiseen luopioon aika kovaa.

Entäs Amen 2? Omasta mielestä 1 vie selvästi voiton.

 

[olkikuukkeli]

Entäs Amen 2? Omasta mielestä 1 vie selvästi voiton.

En ole vielä kuin kertakuunnellut tuota 2:sta, joten en osaa sanoa. Pitää ottaa "kuunteluun" kuunteluun, minusta sekin vaikutti kyllä laadukkaalta tekeleeltä. Huomattavan erityylinen kyllä kuin ykkönen.

 

[UnenNukkuja]

Samasta biisistä kaksi versiota. Koitan miettiä, kumpi on sittenkin parempi versio Dream On -slovarista. Ronnie James Dio & Ynkkä vs. Aerosmith joskus tuntuu tasaiselta. Usein kuitenkin alkuperäinen on se ainoa oikea, mutta joskus annan mahdollisuuden Ronnien upealle äänelle.

 

[Moto]

Se

Lauantainen Yari & Se Tuntematon Numero-keikka täpötäydessä Nosturissa hytisyttää edelleenkin. Harmi, kun Sen varmaan tunnetuinta albumia "Pahaa unta?" ja viimeistä "Lasi kirkasta vettä" ei löydy nörttistriimauspalveluista eikä varmaan fyysisenäkään kuin korkeintaan divareista. Hyvin kolisee.

 

[Rod Weary]

Arbouretum (on se, tarkistin kirjoitusasun). Paikoitellen kuulostaa hiukan yksitoikkoiselta, mutta jotain koukuttavaa tässä on. En osaa hirveästi lokeroida enkä vertailla toisiin bändeihin. Vähän sellaista hidastempoista häröilevää tavaraa joka tapauksessa. Allmusic vertailee sellaisiin artisteihin, joiden musaa en ole ikinä kuunnellut. Ehkä on syytä aloittaa.

 

[HockeyIsLife]

Stephen Swartsin Bullet train. Lähinnä siksi, että toimii hienosti soundtrackkinä Jesse La Flairin tähdittämällä Unfound-videolla. Kannattaa katsoa kyseinen video, silloin biisikin pääsee oikeuksiinsa. Vähän klassisempaa tavaraa edustaa Eric Claptonin Layla. Sekä akustinen että alkuperäinen versio kelpaavat.

edit: tähdittämällä-sana lisätty
edit: typo

 

[Moto]

James Dean Bradfield on näköjään kaikessa hiljaisuudessa julkaissut toisen soololevynsä - tosin pelkkä instrumentaali-soundtrack. Juuri tuli pyöräytettyä ensimmäistä kertaaa Spotifystä läpi ja voi olla, että fyysinen versio jää hankkimatta. Toivon, että sieltä olisi edes yksi laulettu biisi löytynyt, mutta etenkin alkupuoli kuulosti lähinnä siltä kuin olisi kuunnellut sukellusveneen moottoria. Ymmärrettävää sikäli, että soundtrack kuuluu leffaan The Chamber. Loppupuolelta löytyvistä Alice Endless Oceanista ja Depth to Floatationista löytyy ihan kivaa melodiaakin ainakin näin ensikuuntelulla.

 

[bebeto]

Esa Saarinen - Poikarakkaus - YouTube

Tämä menee M-M Assteenille joka halusi poikarakkautta Otso Rantakarilta mutta Otso antoi pakit. Hei @Styge , miten tää kolahtaa?

 

[bebeto]

Ronnie Spector - Be My Baby - YouTube

Micke-Max, wanna be my baby?

 

[ace]

Nyt jo pitempään diggaillut The New Nameless Ghouls - Square Hammer 2017 "Live".(HD) - YouTube ja täytyyhän se myöntää ettei 2016 kovempaa biisiä julkaistu. Tai oikeastaan ei sitten 80-90 luvun. Ghost on hieno poikkeus nykypäivän muottirockista. Vappuuaattona sit simoissa livenä.

 

[Pavlikovsky]

Motörhead ja Brixtonin live vuodelta 2000. Tätä ei voi kuunnella hiljaa.

 

[Moto]

Erki Pärnoja

Etelänaapurin lahja musiikkimaailmalle, joka vaikuttaa myös yhtyeessä Ewert and The Two Dragons. Hienoa instrumentaalifiilistelyä ja kuulosti äsken livenä Bar Loosessa vielä paremmalta. Aika usein ne hetken mielijohde-keikat osoittautuvat parhaiksi. Lämppäri Jaakko Aukusti tuli nähtyä alkuvuodesta livenä ja oikeastaan enemmän sen takia tuonne menin. Hyvä keikka oli niiltäkin, vaikka "vain" nelimiehisellä kokoonpanolla tällä kertaa.

Nuo lohikäärmeet ovat minulle vielä tuntemattomia, mutta ehkä pitää laittaa seuraavaksi kuunteluun.

 

[Luotain]

Deep Purple: Made in Japan. Ehkä paras levy ikinä.

 

[M10]

Maj Karma - Peltisydän

Hyvä ja odotettu paluulevy kestosuosikilta. Ilokseni löydän tästä jopa sitä samaa synkkyyttä ja "alterneittimusiikkia" mitä MJKK:n aikaisilla loistavilla vanhoilla tuotoksilla. Tokihan tuossa nyt on noita Ukkosen tyylisiä hittihakuisia biisejä, mutta ei nekään huonoja ole. Ja bändihän on rautaa niin kuin aina. Häiriö on vertaansa vailla oleva riffimestari, Ylpön sanat on aina taattua laatua ja Savolaisen tanakan kompin tunnustaa jo kilometrien päästä.

Omat suosikit levyltä: Pikkusisko, Kukaan Ei Huomaa Mua, Peltisydän sekä Telekineesi.

Ylihuomenna Suistolla!

 

[Moto]

Maj Karma - Peltisydän

Tuo levy tuli ensivaikutelmalla melkein kuitattua väsyneeksi comeback-albumiksi, mutta useammat kuuntelukerrat ovat osoittaneet sen erittäinkin mainioksi tapaukseksi.

HIFK:n kauden päättymisessä keskiviikkona paras puoli oli se, että eilen ehti Tavastialle. Hyvä veto taas, mutta viimevuotinen samassa paikassa oli ehkä piirun parempi. Nyt häiritsi turhan yllätyksetön settilista. Uutta "Johnny Deppin näköinen nainen"-biisiä lukuunottamatta setti oli muotoa "paljon Peltisydäntä plus Greatest Hits". Hyviä biisejä silti, ei siinä mitään. Taisi myös olla pari biisiä lyhempi setti kuin joillain muilla kiertueen keikoilla. Liekö ollut pakko pätkäistä, kun Tavastialla alkoi keskiyöllä joku räppikeikka.

 

[BitterX]

Kuuntelen juuri nyt bändiä nimeltä Ghost. Tuota saatanapopin sanansaattajaa. Tai oikeastaan.. öö.. perustajaa.

Käsittämätöntä, miten ruotsalaiset osaavat tehdä koukuttavaa musiikkia millä tahansa teemalla. Tässä tapauksessa pistetään naamaria päähän, soitetaan poprockia ja ylistetään saatanaa lyriikoissa. Ja kas, huomio, suosio, ylistys, järkytys ja pöyristys ovat taattuja. Vaikka ylipäätään shokkiarvon hakeminen saatanan kautta on niin perkeleen ysäriä, kuin voi olla. Mutta koska kyseessä on svedubändi, niin tässäkin on onnistuttu.

Itse musiikki on tosiaan koukuttavaa materiaalia. Jotenkin ei voi olla pitämättä.

Toinen täydellinen esimerkki oudolla tavalla koukuttavasta Ruotsi-bändistä on luonnollisesti Sabaton. Lyriikat ovat niin paatoksellisia, että biisejä ei normaalitilassa kuulisi oman naurunsa alta, mutta Sabaton vain jotekin toimii. Ja koukuttaa.

Sitten on tietysti nämä Hardcore Superstarit ja The Soundsit ja muut, jotka soittavat musiikkia, mikä ei vastaa millään lailla yleisesti musiikkimakuani, mutta silti pidän näistä.

Lieneekö menestyksen salaisuus siinä, että ruotsalaiset bändit eivät ota itseään turhan vakavasti?


Laitetaan nyt vielä nuo pari biisiä, jotka tuossa juuri olivat kuuntelussa:

Ghost - He Is (Lyric Video) - YouTube

Ghost - Square Hammer - YouTube

Ghost - Deus In Absentia (Music Video) - YouTube

 

[Useful Idiot]

Kuuntelen juuri nyt bändiä nimeltä Ghost. Tuota saatanapopin sanansaattajaa. Tai oikeastaan.. öö.. perustajaa.

Käsittämätöntä, miten ruotsalaiset osaavat tehdä koukuttavaa musiikkia millä tahansa teemalla. Tässä tapauksessa pistetään naamaria päähän, soitetaan poprockia ja ylistetään saatanaa lyriikoissa. Ja kas, huomio, suosio, ylistys, järkytys ja pöyristys ovat taattuja. Vaikka ylipäätään shokkiarvon hakeminen saatanan kautta on niin perkeleen ysäriä, kuin voi olla. Mutta koska kyseessä on svedubändi, niin tässäkin on onnistuttu.

Itse musiikki on tosiaan koukuttavaa materiaalia. Jotenkin ei voi olla pitämättä.

Toinen täydellinen esimerkki oudolla tavalla koukuttavasta Ruotsi-bändistä on luonnollisesti Sabaton. Lyriikat ovat niin paatoksellisia, että biisejä ei normaalitilassa kuulisi oman naurunsa alta, mutta Sabaton vain jotekin toimii. Ja koukuttaa.

Sitten on tietysti nämä Hardcore Superstarit ja The Soundsit ja muut, jotka soittavat musiikkia, mikä ei vastaa millään lailla yleisesti musiikkimakuani, mutta silti pidän näistä.

Lieneekö menestyksen salaisuus siinä, että ruotsalaiset bändit eivät ota itseään turhan vakavasti?


Laitetaan nyt vielä nuo pari biisiä, jotka tuossa juuri olivat kuuntelussa:

Ghost - He Is (Lyric Video) - YouTube

Ghost - Square Hammer - YouTube

Ghost - Deus In Absentia (Music Video) - YouTube

Itse diggailen kanssa todella paljon monista ruotsalaisista bändeistä, joissa on kieltämättä useasti sitä mystistä "omaa soundia". Cult Of Luna, Meshuggah, Burst, Kent, Raised Fist, NINE, Katatonia, At The Gates, Nasum... nuo tulivat mieleen nopeasti ajateltuna, onhan niitä varmasti lisääkin.
BURST - "Where the Wave Broke" (Official Music Video) - YouTube

 

[Wiksu]

Toinen täydellinen esimerkki oudolla tavalla koukuttavasta Ruotsi-bändistä on luonnollisesti Sabaton. Lyriikat ovat niin paatoksellisia, että biisejä ei normaalitilassa kuulisi oman naurunsa alta, mutta Sabaton vain jotekin toimii. Ja koukuttaa.

Eipä siitä ole vuottakaan, kun jostain syystä kaikki ruotsalaiset bändit tökki, en oo koskaan innostunut. Tutustuinpa sitten Sabatoniin. Kyseessä ukon lempparibändi, ihmettelinkin kuinka pitkään säästyin kyseiseltä bändiltä. Jonkun biisin sanotuksia lukasin kerran ja totesin, että ei oo missään määrin mun juttu, ukon musamaun tuntien ajattelin muutenkin, että ei uppoa. Kuuntelinpa sitten pari biisiä, ihan vaan ollakseni edes joskus kiva ja reilu. Lopputuloksena se, että tässä taas puolet yövuorosta kuunnellut työnteon lomassa Sabatonia. En vaan käsitä et mikä tässä bändissä sit onkin niin hyvää, mutta oon ihan hurahtanut! Pitäis varmaan tutustua nyt enemmänkin noihin ruotsalaisiin bändeihin, jos vaikka löytyis lisää suosikkeja.

 

[Rinksu]

Lopputuloksena se, että tässä taas puolet yövuorosta kuunnellut työnteon lomassa Sabatonia. En vaan käsitä et mikä tässä bändissä sit onkin niin hyvää, mutta oon ihan hurahtanut!

Tekisi mieli sanoa, että Sabatonin taika lienee sellainen kieli poskessa-henki. Tyyppien soturihevi-paatos kun hyvin pitkälti perustuu (sen perus-ruotsalaisen iskevyyden lisäksi) sellaiseen rennon letkeään itseironiaan. Jos ihan kylmän totisesti bändiin suhtautuu, niin varmasti tuo kornius menee yli, mutta pieni pilke silmäkulmassa kun on itselläkin, niin uppoaa paremmin. Ja hevihän on lopulta aina perustunut kuitenkin sellaiseen itsensä julkiseen nolaamiseen. Kyllä se Maidenin Eddienkin lavalla hoippuminen nyt omat pikku myötähäpen tunteensa aiheuttaa.

 

[Vintsukka]

Kuuntelussa on Swedish Columbia -levymerkin artistit, joiden tuotoksia myydään halvalla Groupees-sivustolla. Ja pari aika kattavaa sampleria saa ilmaiseksi (vaatii kirjautumisen sivustolle).

Brahm oli noista artisteista ainoa ennestään vähän tuttu, mutta pintapuolisella kuuntelulla pidin monesta muustakin, ainakin Nounverber, El Huervo ja Tanimura Midnight ovat ihan mukavaa kuunneltavaa.

Ja muutama näyte:
Brahm — Creature (Official Video) - YouTube
Nounverber — Receiver (Music Video) - YouTube
Daisuke - El Huervo - YouTube
Tanimura Midnight — Wrong Number - YouTube