Kuuntelussa juuri nyt

[Useful Idiot]

Musiikkia paljon seuraavien joukossa Mikkola ei varmasti ole enää aliarvostettu näiden levyjen jälkeen, mutta "suuren yleisön" keskuudessa on varmasti vieläkin koska Mikkola toimii kuitenkin vähän taustalla ja päähuomio meni tuossa Pepe-projektissakin Pepelle. Tämä uusi levy on sitten jo taas sen verran vaikeampi tapaus esim. radiosoittoa ajatellen että jää varmasti tältä suurelta yleisöltä pimentoon.

Kyllä. Juuri tätä meinasin tuolla "omalla tavallaan". Saimaan eka laulaja oli muuten Lehtivihreitten Jani, taisi yhden (?) keikan heittää tolla kokoonpanolla, ennenkuin taas projekti hautautui vuosiksi, ennenkuin tiet Pepen kanssa kohtasivat ja loppu onkin historiaa. Nuohan ovat olleet Matin pöytälaatikko -biisejä.

 

[Ted Raikas]

Shrooms and DMT Flashback! (Shpongle- Divine Moment of Truth)HD - YouTube

Tämä on klassikko. Ei toista sanaa.

***

Aiemmin tänään kuuntelin tuossa viime perjantaina ilmestyneen Mira Luodin Tunnelivisio -albumin Spotifysta. Viime vuonna ilmestyneen singlen perusteella en niin ollut erityisen innoissani tämän PMMP:n toisen puoliskon jutusta, mutta levy yllättikin ihan positiivisesti. Tässä on sopivia huuruiluja ja ennen kaikkea ja mikä tärkeintä: irtiottoa PMMP:sta. Paula Vesala ei siinä mielestäni onnistunut, vaan albuminsa osoittautui valitettavasti vähän liiankin napanuorassaan roikkuvaksi teokseksi, missä monet biisit kuulostaa vähän keskinkertaisilta PMMP-biiseiltä. Nyt jos milloinkaan on ilmeistä, että PMMP:n iso siivu oli Sjöroosin sävellystyö ja oivaltavuudet. Luoti ei olekaan yrittänyt edes itse säveltää, vaan apuna on Pariisin Kevään Arto Tuunela. Varmasti parempi ratkaisu. Pidän tällä albumilla elektronisuuksista ja sellaisista unenomaisista fiiliksistä. Ei niin valmiiksipureskeltua popahtavuutta mitä Vesalalla on jopa rasittavuuksiin saakka. En ois uskonut, että sanon näin, mutta Mira Luoti vie Vesalaa tältä erää mielenkiintoisemmalla ja uudistuneemmalla albumilla. Vesala toki laulutaidoissa edellä ja monipuolisempi, mutta ei tuo Mira Luotikaan höpsömpi laulaja ole ja ääni istuu tuollaiseen kokeellisempaan poppiin oivallisesti. Mikään täysosuma ei Tunnelivisio todellakaan ole, mutta kertakuuntelun perusteella jää kutkuttelemaan ja houkuttelee uuteen kuuntelukertaan. Voi kasvaakin siitä.

 

[jake styles]

Lordin uutuuslevy Monstereophonic: Theaterror vs. Demonarchy. Monsteripoppoo on kyllä laittanut kenties uransa parhaan albumin. Levyhän jakautuu kahteen osaan; alkupuoli on perinteisempää Lordia, lyhyitä sinkkumittaisia rokkirypistyksiä. Vaikka alkupuolellakin on hyviä biisejä, niin jälkimmäinen puolisko on se jonka ansiosta albumi on niinkin kova kuin on. Paljon raskaampaa, teknisempää (soitannollisesti) ja monisäikeisempää Lordia mihin on totuttu. Mutta ei biisejä ole vain tekemällä tehty "vaikeammin pureskeltavaksi" sillä kokonaisuus toimii ja mukana on edelleen säkkikaupalla tarttuvia kertsejä ja hienoja riffejä. Suosittelen tätä levyä lämpimästi myös niille jotka pitävät jostain syystä edelleen Lordia lastenbändinä tai muuten vaan huumoribändinä tai yhden hitin ilmiönä.

 

[nummenkallio]

Pulp. Vanha kunnon Pulp.

His ´n´ Hers (1994) - Different Class (1995) - This Is Hardcore (1998) on niin kova suora, että brittipopista saa vertaa hakea. Nokkelaa, tyylikästä, dramaattista, melodista ja isosoundista brittipoppia, joka toimii vieläkin. Harvasta laulajasta on saatu niin hyvin tehoja ulos kuin Jarvis Cockerista. Jarviksella on melko tavanomainen ääni, mutta hän eläytyy, kiihtyy, huokailee ja käyttää kaikkia muitakin pikku kikkoja hyväkseen äärimmäisen taitavasti. Upea tulkitsija.

Jotkut Common People, Disco 2000, Lipgloss, Babies ja Pink Glove saavat edelleen bilefiilikset päälle, kun taas jotkut Something Changed ja Help The Aged saavat taas yhä roskan silmäkulmaan. Hienon bändin merkki, kun tekee näitä molempia.

Ja toki on ollut kunnia todistaa tämäkin orkesteri livenä. Ruisrockissa 2012 eturivissä oli helvetin kova meno. Siellä oli välillä saapasta vaakatasossa. Mutta tämäkin vain kertoo kovasta bändistä.

 

[Moto]

Ile Kallio Big Rock Bandin uusi Right Now ei parin kuuntelun perusteella yllä lähellekään viimevuotisen Shook Up!:in tasoa. Sinänsä toimivia biisejä levy täynnä, mutta mitään erityistä huippuhetkeä ei ole vielä löytynyt. Nyt ei ole tarvittu vetoapua Hurriganes-covereista (livenä usein esitetyn Bourbon Streetin kuulisin kyllä mielelläni levyltäkin), mutta edellisen tapaan mukana on yksi uusi versio Ilen soolouran biiseistä. Without You. Itse asiassa originaali ei ole tuttu, mutta eiköhän tuo ole sama biisi, kun Ileltä sellainen löytyy ja siinä on muista poiketen säveltäjänä pelkästään Ile Kallio. Muut ovat kolmikon Ile, Okko Laru ja Patrik Eriksson kirjoittamia.

Huomenna Tavastialle tarkistamaan, miten uudet biisit toimivat livenä.

 

[Useful Idiot]

Orgy. Kuka muistaa? Itsellä oli bändi jo täysin vaipunut unholaan, kunnes luin uutisen yhtyeen uudesta levystä. Bändihän tuli tunnetuksi Blue Monday coveristaan, ei tosin päässyt ikinä oikein kunnolla pinnalle. Kiersi 90-luvulla Kornien ja Deftonesien kanssa ja oli mukana legendaarisessa "Family Values" - kiertueella. Tämähän olikin ihan hyvää tavaraa ja vokalisti Jay Gordon taitaa olla aikamoinen velho tuottajapuolella.

 

[sonnychiba]

Tämähän olikin ihan hyvää tavaraa ja vokalisti Jay Gordon taitaa olla aikamoinen velho tuottajapuolella.

Queen of the damned leffan soundtrackilla vetää komeasti Jonathan Davisin Slept so long biisin.

 

[M10]

Yes - The Yes Album (1971)

Ei ole Fragilen tasoa mielestäni, mutta ehdottomasti toiseksi paras levy Yesiltä. Varsinkin avausraita Yours Is No Disgrace on mahtava.

 

[MadMike]

Orgy. Kuka muistaa? Itsellä oli bändi jo täysin vaipunut unholaan, kunnes luin uutisen yhtyeen uudesta levystä. Bändihän tuli tunnetuksi Blue Monday coveristaan, ei tosin päässyt ikinä oikein kunnolla pinnalle. Kiersi 90-luvulla Kornien ja Deftonesien kanssa ja oli mukana legendaarisessa "Family Values" - kiertueella. Tämähän olikin ihan hyvää tavaraa ja vokalisti Jay Gordon taitaa olla aikamoinen velho tuottajapuolella.

Tässä menneellä viikolla muistin ko bändin ja kuuntelin Candyassin läpi. Olihan se aikamoinen aikamatka, ihan hyvällä tavalla kuitenkin.

 

[-Kantor-]

Yes - The Yes Album (1971)

Ei ole Fragilen tasoa mielestäni, mutta ehdottomasti toiseksi paras levy Yesiltä. Varsinkin avausraita Yours Is No Disgrace on mahtava.

Mihin unohdit Close to the Edgen? Kyseessähän on ylivoimaisesti paras Yes-albumi. Fragile on taas mielestäni jokseenkin yliarvostettu ja melko hajanainen kokonaisuus. Omissa papereissani ainakin juuri The Yes Album ja jopa Tales from the Topographic Ocean menevät edelle. Näistä jälkimmäinen on muutenkin historian väärinymmärretyin levy :)

 

[Ted Raikas]

Mihin unohdit Close to the Edgen? Kyseessähän on ylivoimaisesti paras Yes-albumi.

Muutenkin mielestäni yksi progen merkkiteoksista kautta aikain. Uskallan näin sanoa, vaikka lopulta nyt en ole niin syvällisesti progeen uppoutunutkaan.

 

[Rattlehead]

Bongasin jostain, että norjalainen In the Woods... on tulossa muutaman kuukauden päästä Suomeen. En edes muistanut koko bändin olemassaoloa ennen tuota ja olihan se pakko laittaa Omnio soimaan. On siitä varmaan lähemmäs kymmenen vuotta, kun edellisen kerran kuuntelin ja näköjään 17 vuoden tauon jälkeen on tullut uutta materiaalia pihalle.

 

[Moto]

Villa Nah julkaisi äskettäin toisen albuminsa Ultiman heti kuusi vuotta debyytin jälkeen. Kesällä näin tämän duon Tampereen Freedom Festivalilla ja siellä se ei hirveästi tehnyt vaikutusta - kuitenkin sen verran, että päätin kokeilla uudestaan viime lauantaina Tavastialla ja nyt toimi paljon paremmin. 80-lukulaista syntsapoppia tämä on, mutta ennen kaikkea hienojen melodioiden takia kuulostaa tuoreelta. Vähän Ultravoxia, vähän The Curea Japanese Whispersin ja The Topin ajalta, vähän kaikkea.

Joitain suosikkeja:
Vortex
Stranger
ja ennen kaikkea Spy vs. Spy-pelin teemamusiikkiin pohjautuva Spy.

Tuli hankittua levy tuolta keikalta vinyylinä - pitää nyt vihdoin hankkia uusi vinyylisoitin, että näitä pystyy kuuntelemaankin... Vanha Anttilan muoviräppänä hajosi lopullisesti joskus alkuvuodesta. Solina-levy-yhtiö ei taida enää uskoa CD:n voimaan. Melkein kaima-lafkat Solina ja Soliti kyllä tarjoavat tällaiselle jonkin asteiselle indiehörhölle nykyään kiinnostavimmat kotimaiset uudet ja uudehkot kyvyt.

 

[M10]

Callisto - True Nature Unfolds

Helvetin hyvä post metal-levy. Jos cult of lunat ja isiskset putoaa, niin suosittelen.

 

[Ted Raikas]

Villa Nah julkaisi äskettäin toisen albuminsa Ultiman heti kuusi vuotta debyytin jälkeen. Kesällä näin tämän duon Tampereen Freedom Festivalilla ja siellä se ei hirveästi tehnyt vaikutusta - kuitenkin sen verran, että päätin kokeilla uudestaan viime lauantaina Tavastialla ja nyt toimi paljon paremmin. 80-lukulaista syntsapoppia tämä on, mutta ennen kaikkea hienojen melodioiden takia kuulostaa tuoreelta. Vähän Ultravoxia, vähän The Curea Japanese Whispersin ja The Topin ajalta, vähän kaikkea.

Samaisella Tavastian keikalla tuli oltua ja kyllähän se potkii. Loistavasti. Nimenomaan livenä tuon duon saundi kohoaa ihan omiin ulottuvuuksiinsa. Levyltäkin erittäin mainiota, mutta menee jotenkin välillä kenties liikaa himmailuksi. Etenkin tämä uusi albumi on paikoin aika hidassoutuista tunnelmointia, mutta livenä potkaistaan enemmän bassoa kehiin ja vauhdikkuutta. Äkkiseltään tuo Ultima ei ihan Originille pärjää, koska siinä oli vähän rikkaammin nopeampaa tansittavampaa matskua ja niitä hitaita unenomaisia tunnelmointeja. Hyvä albumi toki Ultimakin ja tuntuisi lisäkuuntelulla syventyvän.

Keikka oli joka tapauksessa hemmetin hieno. Hyvä, että pojat palasi kehiin. Tätä kaivataan.

 

[Frostbite]

Kings Of Leonin - The WALLS menee tänään päälle, kunhan töistä ehtii. Edellisestä levystä pidin sen verran kovasti, että odotukset on todella korkealla
tämän uusimman suhteen.

 

[Rod Weary]

Kings Of Leonin - The WALLS menee tänään päälle, kunhan töistä ehtii. Edellisestä levystä pidin sen verran kovasti, että odotukset on todella korkealla
tämän uusimman suhteen.

Ai niiltä on tullut taas uusi? Come Around Sundown oli niin paska levy, että lakkasin kuuntelemasta koko bändiä joksikin aikaa. Eilen sattumalta otin maistiaiset sen seuraajasta, mutta se ei herättänyt minkäänlaisia tunteita mihinkään suuntaan. En odota tuolta uudeltakaan siis yhtään mitään.

 

[Frostbite]

Ai niiltä on tullut taas uusi? Come Around Sundown oli niin paska levy, että lakkasin kuuntelemasta koko bändiä joksikin aikaa. Eilen sattumalta otin maistiaiset sen seuraajasta, mutta se ei herättänyt minkäänlaisia tunteita mihinkään suuntaan. En odota tuolta uudeltakaan siis yhtään mitään.

Suosittelen antamaan reilun mahdollisuuden sille edelliselle levylle, Mechanical Bull:ille. Ihan loistava levy.

 

[Rod Weary]

Suosittelen antamaan reilun mahdollisuuden sille edelliselle levylle, Mechanical Bull:ille. Ihan loistava levy.

Eikä ole kuin tasapaksu turvallinen keskitien rahantekoyritys. KoL on tehnyt coldplayt.

 

[Frostbite]

Eikä ole kuin tasapaksu turvallinen keskitien rahantekoyritys. KoL on tehnyt coldplayt.

Makuasia sanoi, musti kun munia nuoli. ;)

 

[Skruf]

"Teflon Brothers - meijän biisi - liiga anthem" Tämähän on se biisi mikä soi "liigasyke nousee" videoissa. Omasta mielestä toimii paremmin ilman tuota laulua.

 

[Moto]

...
Aiemmin tänään kuuntelin tuossa viime perjantaina ilmestyneen Mira Luodin Tunnelivisio -albumin Spotifysta. Viime vuonna ilmestyneen singlen perusteella en niin ollut erityisen innoissani tämän PMMP:n toisen puoliskon jutusta, mutta levy yllättikin ihan positiivisesti. ...

Tuli äsken tarkistettua Miran livekunto Tavastialla ja kova veto oli. PMMP:n toisen puoliskon soolotouhuista en ole vielä jaksanut innostua, en tosin ole sitä Vesala-albumia kokonaan kuunnellut. Nyt lähti soimaan keikalta mukaan ostettu Tunnelivisio. Laulajana Mira ei PMMP:n aikana pärjännyt Paulalle ja ehkä vieläkin on vähän toivomisen varaa - kiinnitin huomiota, että kosketinsoittaja Sofia Tarkkanen melkein koko ajan tuplasi lauluosuuksia. Lavalle marssi myös iso joukko vierailijoita, joiden kanssa esitettiin kappaleita, joilla Mira on vieraillut. Mainittavimpina Salla yhtyeestä Sallan ja Miron matka maailman ympäri ja komea biisi Peili - räppäri Aste ja Punaiset valot ja encoressa Happoradion Aki Tykki ja Miran ex-siippa.

Enpä olisi välttämättä uskonut, mutta tosiaan vaikuttaa lyhyen otannan perusteella siltä, että Miran soolotuotanto on kiinnostavampaa.

 

[Rod Weary]

Kings Of Leonin - The WALLS menee tänään päälle, kunhan töistä ehtii. Edellisestä levystä pidin sen verran kovasti, että odotukset on todella korkealla
tämän uusimman suhteen.

Ei tarvinnut muuttaa mielipidettäni tämän vuosikymmenen Kings of Leonista. Noin siinä käy, kun jätkät elävät oman musiikkinsa vankina vuodesta toiseen. Kaikki luovuus ja raikkaus on kadonnut. Jäljellä on enää kasa tuottajan määräämää sontaa. Siis tämä WALLS on ihan yhtä huono kuin ne kaksi edellistäkin levyä.

 

[attendo]

Another one bites the dust

 

[heavy]

Psychework ja levynsä The Dragon's Year alkoi pompahdella FB striimiini musiikista yleensä jotain ymmärtävien ystävien postauksina, joten piti itsekin ottaa kuunteluun Spotifystä kyseinen levy. Anthony Parviainen on nimenä tuttu, en edes tiedä mistä (olisiko se yksi näitä raskasta joulua tyyppejä?), mutta miehen tuotantoa en muista siis kuulleeni aikaisemmin.

Vaikka kansikuva tuo mieleen jonkun demotasoisen thrash yhtyeen, tämä levy paljastuukin perinteiseksi heavylevyksi, joka liikkuu musiikillisesti jossain Iron Maiden ja Helloweenin välimaastossa. Biisit vain ovat paljon parempia kuin kummankaan esikuvan nykyinen tuotanto. Ja levy on juuri oikean mittainen, perinteisen LP levyn kesto, eli 45 minuuttia täyttä metallimusiikin juhlaa. Suosittelen!