Kuuntelussa juuri nyt

[Sako]

The Cramps - smell of female (full album 1983) HQ! - YouTube

Tämä käsittämätön resepti toimii edelleen!

e live eikä mitenkään siloiteltua, tämä kultakorville varoituksena

 

[M10]

PMMP - Veden Varaan

Kovimpia suomalaisia levyjä 2000-luvulla.

 

[Rinksu]

Tänään kasarisynaa.

Kim Wilde - Shoot to Disable

Mielestäni paras siivu tuolta muitenkin erinomaisia poppisiivuja sisältävältä levyltä.

 

[Moto]

The Cramps - smell of female (full album 1983) HQ! - YouTube

Tämä käsittämätön resepti toimii edelleen!

e live eikä mitenkään siloiteltua, tämä kultakorville varoituksena

The Crampsin kaksi ekaa studiolättyä Songs the Lord Taught Us ja Psychedelic Jungle, tuo live-EP ja aikakauden sinkku- ja EP-raidat aika kattavasti kokoava Off The Bone-kokoelma ovat kyllä sellaisia, jotka soisi löytävän jokaisesta levyhyllystä. Hyvää matskua bändi teki ihan uransa loppuun asti, mutta sen jälkeen, kun kokoonpanoon lisättiin basso, se tunnusomainen hämyisyys katosi jonnekin. Kerran ehdin bändin näkemään livenä, pari vuotta ennen Lux Interiorin kuolemaa Tukholmassa. Hemmo taisi lähteä aika suorilta jaloilta, kun ainakin tuossa vaiheessa oli vielä päällisin puolin erinomaisessa kuosissa.

 

[Paulig]

Perjantaisin yleensä kaikenlaista. Tänään tuntuu tältä.
Legendaarista Vesikeuhko-albumia kuunnellaan.
Jethro Tull - Aqualung
Välillä vähän kevyempää melodista sekaan:
Morcheeba - Be Yourself
Ja satunnaisesti sähköistä musaa tyyliin:
Chemical Brothers - Setting Sun

 

[Moto]

New Orderin Flown keikan innoittamana tuli kuunneltua Joy Divisionia ja sen innoittamana tuli katsottua pariinkin kertaan Control-leffa (vielä ehtii keskiviikon aikana katsomaan Yle Areenasta, suosittelen) ja sitten pitikin hommata Heart and Soul-boksi (Wikipedia-sivy). Lähemmäs 20 vuotta tuon ilmestymisestä on, mutta käy aika lailla malliesimerkistä hyvin toteutetusta boksista. Kenties muutamien harvinaisuuksien puuttumisesta voisi nipottaa, mutta neljännen levyn täyttäminen tuolloin ensimmäistä kertaa julkaistuilla liveraidoilla on varmaankin taannut sen, että boksi on saatu myytyä myös kaiken jo omistaville.

Nyt myynnissä oleva versio on tosin vuonna 2008 julkaistu hieman kompaktimpaan koteloon pakattu versio - joskus oli se alkuperäinen kirjastosta lainassa. En muista varmuudella, mutta kansivihkosesta ei ole varmaan mitään ainakaan merkittävää karsittu. Reilu 80 sivua historiikkia, esseitä, biisinsanoja, sessiotietoja ynnä muuta. Kovaa kamaa koko boksi kaikkiaan.

 

[bebeto]

Kurre - Kuuden Vuoden Kuuliaisuus - YouTube

Miten tällainen helmi on jäänyt massoilta huomioimatta. Aivan jäätävää tavaraa.

 

[bebeto]

Hitler kuuntelee Kuuden vuoden kuuliaisuuden - YouTube

Ja tässä suora kuuntelijapalaute. On se kumma kun ei hyvän päälle ymmärretä.

 

[Useful Idiot]

At The Hollow.

Hyvää suomalaista tummaa tavaraa. Triolla käytössä ei-niin-perinteiset sello, sähkökitara & patarummut.

At The Hollow - Paleface - Genelec Music Channel - YouTube

 

[ufon_kaakao]

Shrooms and DMT Flashback! (Shpongle- Divine Moment of Truth)HD - YouTube

 

[-OO-]

Saimaa - Matka mielen ytimeen

V***u mikä levy! Matti Mikkolakin alkaa muusikkona mennä pikkuhiljaa tähän kategoriaan "Muut tekevät mitä osaavat, Matti tekee mitä haluaa".

 

[Moto]

Reilun viikon sisään on tullut reilu annos Pelle Miljoonaa eri muodoissaan livenä. Torstaina hankin Tavastialta paitsi Avoimet Ovet-kokoonpanon ainoan albumin Rakkaudesta elämään, myös Pelle Miljoona Unitedin viime vuonna julkaistun Kino Rivieran. On kyllä todella vahva albumi lähes 40 vuotta esiintyneeltä artistilta. Pellen ja myös Tumpin sävelkynä on ollut todella terävä.

Kun kuulin Pitkä marssi vapauteen biisin ensimmäisen kerran joskus 2015 alkuvuodesta arvelin sen olevan joku minulle tuntematon "klassikko", mutta biisi tosiaankin on uusi. Tavallaan poliittinen biisi ilman sen kummampaa poliittista sanomaa - kunhan yleisesti tsemppaa ihmisiä. Muita huippuhetkiä on Ajan halki kesäyön, päätösraita Sadepäivä paratiisissa - karua todellisuutta Kalliosta, jonka sanoituksesta Juha Lehtikin on varmasti kateellinen ja byrdsmäiseen kitarointiin nojaava Pikkukaupungin kesäyö.

 

[Useful Idiot]

Saimaa - Matka mielen ytimeen

V***u mikä levy! Matti Mikkolakin alkaa muusikkona mennä pikkuhiljaa tähän kategoriaan "Muut tekevät mitä osaavat, Matti tekee mitä haluaa".

Juu ja kyllähän Pepen kanssa tehty levy on myös täyttä timanttia. Mikkolan haastatteluista ja olemuksesta on aina huokunut tietty ihailtava itsevarmuus ja naivius. Varmasti on kuulunut musiikissa Tehosekoittimesta lähtien herran omien linjojen veto.

Omalla tavallaan varmaan Suomen aliarvostetuimpia biisintekijöitä.

 

[heavy]

Omalla tavallaan varmaan Suomen aliarvostetuimpia biisintekijöitä.

Kyllähän tuo Pepen kanssa tehty levy keräsi selllaiset kehut ettei kyllä voi mitenkään Mikkolaa aliarvostettuna pitää. Ja tämä uusinhan on cover-levy, jossa tällaista vanhaa Ted Nugent fania lämmittää hieno tulkinta Journey to the Center of the Mind kappaleesta.

 

[-OO-]

Kyllähän tuo Pepen kanssa tehty levy keräsi selllaiset kehut ettei kyllä voi mitenkään Mikkolaa aliarvostettuna pitää. Ja tämä uusinhan on cover-levy, jossa tällaista vanhaa Ted Nugent fania lämmittää hieno tulkinta Journey to the Center of the Mind kappaleesta.

Kyllähän tuo Pepenkin kanssa tehty levy oli kova Pepestä huolimatta, mutta tällä uudella levyllä tuntuu että on pistetty kaikkea pari napsua lisää. Levyltähän löytyy esim. ihan käsittämättömän härö mutta sen takia hieno, yli kymmenminuuttinen progejazz-mikälie versio Lentävästä Kalakukosta johon on lainailtu trolololo-miestä ja kaikkea mahdollista. Ja näiden "häröilybiisien" lisäksi sitten esimerkiksi ihan uskomattoman hieno 70's henkinen folk-versio Pedro's Heavy Gentlemenin Matuskasta. Kova levy!

Musiikkia paljon seuraavien joukossa Mikkola ei varmasti ole enää aliarvostettu näiden levyjen jälkeen, mutta "suuren yleisön" keskuudessa on varmasti vieläkin koska Mikkola toimii kuitenkin vähän taustalla ja päähuomio meni tuossa Pepe-projektissakin Pepelle. Tämä uusi levy on sitten jo taas sen verran vaikeampi tapaus esim. radiosoittoa ajatellen että jää varmasti tältä suurelta yleisöltä pimentoon.

 

[Useful Idiot]

Musiikkia paljon seuraavien joukossa Mikkola ei varmasti ole enää aliarvostettu näiden levyjen jälkeen, mutta "suuren yleisön" keskuudessa on varmasti vieläkin koska Mikkola toimii kuitenkin vähän taustalla ja päähuomio meni tuossa Pepe-projektissakin Pepelle. Tämä uusi levy on sitten jo taas sen verran vaikeampi tapaus esim. radiosoittoa ajatellen että jää varmasti tältä suurelta yleisöltä pimentoon.

Kyllä. Juuri tätä meinasin tuolla "omalla tavallaan". Saimaan eka laulaja oli muuten Lehtivihreitten Jani, taisi yhden (?) keikan heittää tolla kokoonpanolla, ennenkuin taas projekti hautautui vuosiksi, ennenkuin tiet Pepen kanssa kohtasivat ja loppu onkin historiaa. Nuohan ovat olleet Matin pöytälaatikko -biisejä.

 

[Ted Raikas]

Shrooms and DMT Flashback! (Shpongle- Divine Moment of Truth)HD - YouTube

Tämä on klassikko. Ei toista sanaa.

***

Aiemmin tänään kuuntelin tuossa viime perjantaina ilmestyneen Mira Luodin Tunnelivisio -albumin Spotifysta. Viime vuonna ilmestyneen singlen perusteella en niin ollut erityisen innoissani tämän PMMP:n toisen puoliskon jutusta, mutta levy yllättikin ihan positiivisesti. Tässä on sopivia huuruiluja ja ennen kaikkea ja mikä tärkeintä: irtiottoa PMMP:sta. Paula Vesala ei siinä mielestäni onnistunut, vaan albuminsa osoittautui valitettavasti vähän liiankin napanuorassaan roikkuvaksi teokseksi, missä monet biisit kuulostaa vähän keskinkertaisilta PMMP-biiseiltä. Nyt jos milloinkaan on ilmeistä, että PMMP:n iso siivu oli Sjöroosin sävellystyö ja oivaltavuudet. Luoti ei olekaan yrittänyt edes itse säveltää, vaan apuna on Pariisin Kevään Arto Tuunela. Varmasti parempi ratkaisu. Pidän tällä albumilla elektronisuuksista ja sellaisista unenomaisista fiiliksistä. Ei niin valmiiksipureskeltua popahtavuutta mitä Vesalalla on jopa rasittavuuksiin saakka. En ois uskonut, että sanon näin, mutta Mira Luoti vie Vesalaa tältä erää mielenkiintoisemmalla ja uudistuneemmalla albumilla. Vesala toki laulutaidoissa edellä ja monipuolisempi, mutta ei tuo Mira Luotikaan höpsömpi laulaja ole ja ääni istuu tuollaiseen kokeellisempaan poppiin oivallisesti. Mikään täysosuma ei Tunnelivisio todellakaan ole, mutta kertakuuntelun perusteella jää kutkuttelemaan ja houkuttelee uuteen kuuntelukertaan. Voi kasvaakin siitä.

 

[jake styles]

Lordin uutuuslevy Monstereophonic: Theaterror vs. Demonarchy. Monsteripoppoo on kyllä laittanut kenties uransa parhaan albumin. Levyhän jakautuu kahteen osaan; alkupuoli on perinteisempää Lordia, lyhyitä sinkkumittaisia rokkirypistyksiä. Vaikka alkupuolellakin on hyviä biisejä, niin jälkimmäinen puolisko on se jonka ansiosta albumi on niinkin kova kuin on. Paljon raskaampaa, teknisempää (soitannollisesti) ja monisäikeisempää Lordia mihin on totuttu. Mutta ei biisejä ole vain tekemällä tehty "vaikeammin pureskeltavaksi" sillä kokonaisuus toimii ja mukana on edelleen säkkikaupalla tarttuvia kertsejä ja hienoja riffejä. Suosittelen tätä levyä lämpimästi myös niille jotka pitävät jostain syystä edelleen Lordia lastenbändinä tai muuten vaan huumoribändinä tai yhden hitin ilmiönä.

 

[nummenkallio]

Pulp. Vanha kunnon Pulp.

His ´n´ Hers (1994) - Different Class (1995) - This Is Hardcore (1998) on niin kova suora, että brittipopista saa vertaa hakea. Nokkelaa, tyylikästä, dramaattista, melodista ja isosoundista brittipoppia, joka toimii vieläkin. Harvasta laulajasta on saatu niin hyvin tehoja ulos kuin Jarvis Cockerista. Jarviksella on melko tavanomainen ääni, mutta hän eläytyy, kiihtyy, huokailee ja käyttää kaikkia muitakin pikku kikkoja hyväkseen äärimmäisen taitavasti. Upea tulkitsija.

Jotkut Common People, Disco 2000, Lipgloss, Babies ja Pink Glove saavat edelleen bilefiilikset päälle, kun taas jotkut Something Changed ja Help The Aged saavat taas yhä roskan silmäkulmaan. Hienon bändin merkki, kun tekee näitä molempia.

Ja toki on ollut kunnia todistaa tämäkin orkesteri livenä. Ruisrockissa 2012 eturivissä oli helvetin kova meno. Siellä oli välillä saapasta vaakatasossa. Mutta tämäkin vain kertoo kovasta bändistä.

 

[Moto]

Ile Kallio Big Rock Bandin uusi Right Now ei parin kuuntelun perusteella yllä lähellekään viimevuotisen Shook Up!:in tasoa. Sinänsä toimivia biisejä levy täynnä, mutta mitään erityistä huippuhetkeä ei ole vielä löytynyt. Nyt ei ole tarvittu vetoapua Hurriganes-covereista (livenä usein esitetyn Bourbon Streetin kuulisin kyllä mielelläni levyltäkin), mutta edellisen tapaan mukana on yksi uusi versio Ilen soolouran biiseistä. Without You. Itse asiassa originaali ei ole tuttu, mutta eiköhän tuo ole sama biisi, kun Ileltä sellainen löytyy ja siinä on muista poiketen säveltäjänä pelkästään Ile Kallio. Muut ovat kolmikon Ile, Okko Laru ja Patrik Eriksson kirjoittamia.

Huomenna Tavastialle tarkistamaan, miten uudet biisit toimivat livenä.

 

[Useful Idiot]

Orgy. Kuka muistaa? Itsellä oli bändi jo täysin vaipunut unholaan, kunnes luin uutisen yhtyeen uudesta levystä. Bändihän tuli tunnetuksi Blue Monday coveristaan, ei tosin päässyt ikinä oikein kunnolla pinnalle. Kiersi 90-luvulla Kornien ja Deftonesien kanssa ja oli mukana legendaarisessa "Family Values" - kiertueella. Tämähän olikin ihan hyvää tavaraa ja vokalisti Jay Gordon taitaa olla aikamoinen velho tuottajapuolella.

 

[sonnychiba]

Tämähän olikin ihan hyvää tavaraa ja vokalisti Jay Gordon taitaa olla aikamoinen velho tuottajapuolella.

Queen of the damned leffan soundtrackilla vetää komeasti Jonathan Davisin Slept so long biisin.

 

[M10]

Yes - The Yes Album (1971)

Ei ole Fragilen tasoa mielestäni, mutta ehdottomasti toiseksi paras levy Yesiltä. Varsinkin avausraita Yours Is No Disgrace on mahtava.

 

[MadMike]

Orgy. Kuka muistaa? Itsellä oli bändi jo täysin vaipunut unholaan, kunnes luin uutisen yhtyeen uudesta levystä. Bändihän tuli tunnetuksi Blue Monday coveristaan, ei tosin päässyt ikinä oikein kunnolla pinnalle. Kiersi 90-luvulla Kornien ja Deftonesien kanssa ja oli mukana legendaarisessa "Family Values" - kiertueella. Tämähän olikin ihan hyvää tavaraa ja vokalisti Jay Gordon taitaa olla aikamoinen velho tuottajapuolella.

Tässä menneellä viikolla muistin ko bändin ja kuuntelin Candyassin läpi. Olihan se aikamoinen aikamatka, ihan hyvällä tavalla kuitenkin.

 

[-Kantor-]

Yes - The Yes Album (1971)

Ei ole Fragilen tasoa mielestäni, mutta ehdottomasti toiseksi paras levy Yesiltä. Varsinkin avausraita Yours Is No Disgrace on mahtava.

Mihin unohdit Close to the Edgen? Kyseessähän on ylivoimaisesti paras Yes-albumi. Fragile on taas mielestäni jokseenkin yliarvostettu ja melko hajanainen kokonaisuus. Omissa papereissani ainakin juuri The Yes Album ja jopa Tales from the Topographic Ocean menevät edelle. Näistä jälkimmäinen on muutenkin historian väärinymmärretyin levy :)