Persuader: Evolution Purgatory
Yhtye omaa varsin mielenkiintoisen nimen, enkä voinut välttyä mielleyhtymiltä ensimmäisen kerran bändin nimen kuullessani. Jos on hymyn kare herkässä ennen kuuntelua, leviää hymy jo yli korvien muutaman biisin jälkeen. Musiikki kulkee pääasiassa powermaisen laukkakompin tahtiin, mutta soppaan on lisätty hyvällä maulla läjä thrash-kitarointia ja rouskuvia riffejä. Vaikka soitanta onkin erittäin mallikasta, täytyy hattua nostaa vielä erikseen yhtyeen solisti Jens Carlssonille, joka hoitaa levyn vokaalit vähintäänkin kiitettävästi. Persuader on minulle jo tässä vaiheessa vuoden miellyttävimpiä yllättäjiä.
Exodus: Tempo of the Damned
Mitäpä tähän voisi sanoa... Jos Persuader tarjoili thrashia mukavin ja helposti powerin saralla pureskeltavissa paloissa, kaataa Exodus niitä kehiin koko laidan täydeltä. Tempo of the Damned on sitä itseään alusta loppuun, eikä levy puuduta suhteellisen pitkästä pituudestaan huolimatta hetkeäkään. Levyn kiistattoman kuninkuuden osoittaa myös se, ettei täytebiisejä löydy oikein hakemallakaan. Sellaista turpaanvetoahan tällä levyllä on jokainen biisi, että heikommat horjuvat pöydän alle ja kovemmatkin karjut pyörtyvät silkasta onnesta. Turhaan minä tässä lätisen, koska jokaisen on kuultava moinen mestariteos omin korvin. Jaa että pidänkö levystä? Miettikääpä sitä - Zetro määrää.
Taivaankappeleiden liikkeistä on oltu aiemminkin tulkittavissa tästä vuodesta erittäin kovatasoista raskaan musiikin saralla. Alkaa vain itseänikin jo hirvittämään, kuinka pelottavan oikeassa ennustusten suhteen voidaankaan joskus olla.