Diablo - Renaissance ja Eternium, lauantain keikalle virittäytyessä.
Pojat oli käynyt Chattailemässä:
"Tampereella 9.2.2004
Aina roiskuu kun rapataan, aina sammuu kun napataan!!
Tulipa sitten käytyä viikonloppuna vähän kirkonkylälläkin edustamassa ja kuuleman mukaan vieläpä varsin epäilyttävällä tavalla. Oikein oli kuulemma pahennustakin herätetty? Onneksi en itse muista tapahtumista yhtikäs mitään, lukuun ottamatta sisääntuloa MTV3:sen studiolle. Siinäkin piti kokeilla karmien kestävyyttä kun ovet eivät meinanneet suostua nätisti aukeamaan. Noh ,semmoista se toisinaan on kun tuliliemien kanssa pelataan. Tosin viimeisin totaalinen kinnahtaminen taitaa kyllä olla vuodelta 1986, muistelisin. Tehty mikä tehty, sanottu mitä sanottu. En edelleenkään ole muuttumassa nöyräksi enkä ala laatimaan mitään Tervanevan testamentteja, hiihtäjälegendamme malliin. Tokihan minullakin omatunto on, mutta käytetään sitä kuitenkin säästeliäästi, ettei pääsisi vallan loppumaan.
Heh, eipä kuulemani mukaan pitäisi olla enää paljoa edes hampaankoloissa ketään vastaan. Kaikki olivat kai saaneet huutia tasapuolisesti Virtasen toppuuttelu yrityksistä huolimatta?
”Kun otetaan ”pieniä”, niin saattaa tulla suusta sammakoita” (Putte Juoppokokki)
Fyysinen krapula oli kyllä seuraavana päivänä suorastaan helvetillinen. Moraalinen krapula ei vielä ole mestoille edes ennättänyt ja tuskin kerkiääkään kun tuo on meikäläisillä varsin liikkuvaa sorttia.
Bändin sisäisiä jännitteitä tämä insidentti tosin meinasi näemmä hieman nostattaa. Mutta minkäs teet kun paska on jo housuissa? Jos tästä aletaan lopputilejä jakamaan, niin mikäs siinä. Kattellaan nyt kuitenkin nämä helmikuun vedot läpi ja katsotaan josko myrsky laantuisi. Kari Tapiokin laulaa, että sen myrskyn jälkeen pitäisi tulla poutasää.
Ehkä tulee, ehkä ei.
”Huominen heille synkältä aina näyttää” (Frederik)"
