Mainos

Kuuntelussa juuri nyt

  • 2 000 285
  • 22 804

M10

Jäsen
Juu Deadwing aukeni minullekin vasta useamman kuuntelun jälkeen, varmaan vasta 2 vuotta levyn ilmestymisen jälkeen. Mielestäni se on PT:n paras levy. Ja sen bändin diskografian tietäen kyseessä on siis melkoinen mestariteos.

Hand. Cannot. Erase. ei ole niin progemainen kun Raven That Refused To Sing, josta pidin myös. On se Wilson vaan melkoinen seppä, kun muistaa mitä levyjä hän on Opethillekin tuottanut.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Wilsonin uutukainen on itsekin tullut kerran pyöräytettyä ja synnytti positiiviset vaikutelmat, vaihteeksi. Edellinen soololevy ei auennut oikein yhtään. Se kuulosti vaan joltain King Crimson tribuuttilevyltä ja sitä omaa ei ollut tarpeeksi. Tässä taas sitä Steven Wilsonia tuntuisi löytyvän noiden 70-luvun vaikutteiden lisäksi, mikä on hyvä asia. Sanotaan sitten tarkemmin jahka olen ehtinyt kuunnella enemmän. Nyt joka tapauksessa vaikuttaisi siltä, että Wilsonin sooloissa aina joka toinen levy iskee minulle ja joka toinen ei. Grace for Drowning oli hieno lätty myös, mutta se eka, eli Insurgentes ei kanssa oikein auennut koskaan.

Joutunee harkitsemaan mennä katsomaan miehen livekuntoa Circukseen (paska venue, mutta minkäs teet...) tässä keväällä.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Anthraxia ja vähemmälle huomiolle jäänyttä Stomp 442:sta tulee nyt kuunneltua. Tämähän on tätä John Bushin aikakautta ja mulle Belladonnan Anthrax on aina ollut sitä kovinta ja ainakaan hittihakuisuudesta ei voi Bushin ajan Anthaxia syyttää, hyvin tylyä ja undeground-thrashin kuuloista metelöintiä. Pitäisi näitäkin enemmän kuunnella, vaikka Anthraxin kohdalla sitä niihin hitteihin aina päätyy.
 

Reznik

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Muse - Psycho

Uutta Musea kuunnellaan just nyt.

Ylemmistä keskusteluista sitten muistui, että pitäisi käydä tuo Hand Cannot Erase hakemassa äxästä. Jotenkin mennyt ohi lukuunottamatta hätäisiä youtube-kuunteluja.
 

M10

Jäsen
Joo, paranee joka kuuntelukerralla tämä Wilsonin uusin. Just nyt sellainen fiilis, että ko. levystä saattaa ajan mittaan kasvaa mestariteos. Se 13 minuutin eepos albumin loppupuolella on upea, progehevi loppuineen.

Pakko se on kai Sircukseen vääntäytyä. Tämä on pakko nähdä livenä.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Isokynä Lindholm: "Tätä on mun rock n´roll 1972-1975".

Onhan tämä ollut kuuntelussa tasaisesti jo neljä vuotta, mutta nyt taas ihan päivittäin. Daven alkuaikojen tuotanto on kyllä ihan saatanan kovaa. Tuon ajan kärkinimistä jotkut Juice ja Hector olivat lopulta aika kotikutoisia, niin hyvässä kuin pahassakin, mutta nostaisin Daven tasavertaiseksi Wigwamin rinnalle siinä, että kyllä tällä kamalla pärjäsi ihan oikeasti ulkomaalaisille. Suomeksihan Dave lauloi, mutta näkemys ja taidot olivat ihan kansainvälistä tasoa. Etenkin Orfeuksen kanssa tehty "Musiikkia" on huikean hieno levy, kuten myös tätä edeltäneet kaksi sooloalbumia. Daven ja Wigwamin yhteissoittelua on tallentunut jälkipolville valitettavan vähän, mutta niistä vähistäkin näytteistä käy ilmi, että kyseessä oli taivaassa solmittu liitto.

Ja erittäin myönteistä on sekin, että tätä hienoa trubaduuria näkee yllättävänkin usein Helsingin pikkupaikoissa soittelemassa. Tänäkin viikonloppuna oli kaksi keikkaa, joista olin toisella. Edelliskerrasta olikin jo muutama kuukausi. Ja mikä parasta, Dave on ollut joka kerta todella hyvä. Mies, kitara, kivitalon kokoinen karisma ja loistavat biisit riittävät.
 

korkki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porilainen urheilu (ja yks raumalainenkin joukkue)
Battle Beast oli kuuntelussa koko viikonlopun kun tuli keikallakin käytyä perjantaina.

Hiukan kyllä mietityttää bändin tulevaisuus kun menivät heittämään koko bändin luoneen ja kaikki biisit tehneen Anton Kabasen pois porukasta. Tosin kyllä laulajamimmi oli keikan jälkeen jutellessamme sitä mieltä että muu ryhmä saa ihan yhtä hyviä biisejä aikaiseksi tulevaisuudessa. Ja oli sitä mieltä että ilmapiirin kannalta ratkaisu oli täysin oikea.
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Arjen Lucassenin ja Anneke van Giersbergenin yhteistyötä, Gentle Stormia, tullut kuunneltua lähipäivät. Oikein tanakan levyllisen Arjenille tyypillistä folk-henkistä progerockia on kaksikko kyllä saanut aikaan. Tai oikeastaan kaksi, toisella biisit hevimpinä vetoina, toiselta levyltä löytyy samat biisit folk ja akustishenkisinä vetoina. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen platta taas. Ja onhan se Anneke edelleen vaan niin jumalainen laulaja:

The Moment
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ile Kallio Big Rock Bandin debyytti Shook Up! Rokkaa kuin perkele ja svengaa kuin hirvi. Kyllä puhaltimilla saa mukavasti lisäpotkua rock-musiikkiin. Pääosin Kallion, Okko Larun ja Patrik Erikssonin kynäilemien originaalien joukossa on myös kolme coveria, Hurriganesilta tutut Hot Wheels ja "coverin cover" I Will Stay sekä James Taylorin Night Owl. Mukana olevalla live-DVD:llä covereita on enemmänkin, mutta siihen asti en vielä ehtinyt.

Vaikuttaa toistaiseksi hyvältä musiikkivuodelta.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Anneke van Giersbergenin ja Arjen Lucassenin yhteistyö The Gentle Storm - The Diary kuuntelussa.

On tämä jo muutaman kerran tullut paahdettua läpi ja toimii jatkuvasti paremmin. Lucassenin tavaramerkkimäinen monitasoinen sävellysjälki on mukana, mutta onneksi myös uusilla mausteilla, vaikka Ayreonin ja jopa Star Onen välillä kuuleekin mukana. Hommaan tietysti kruunaa Anneken upea ääni. Albumi on jaettu siten, että samat kappaleet löytyvat "gentle" ja "storm" versioina. Nimenkin perusteella voi päätellä, että ensiksimainittu on akustisempaa ja pehmeämpää ja jälkimmäinen raskaampaa, jos nyt mistään erityisen raskaasta soitannasta ei silti voida puhua tuon kohdallakaan. Eksoottisemmat soittimet, jouset, huilu jne. esillä molemmissa, mutta gentle-puolella tulevat paremmin esiin ja tuo albumin puolisko onkin mielestäni hieman eheämpi ja sopii paremmin albumin teemaan ja tyyliin. Mielenkiintoista kuitenkin, että samat kappaleet voi kuunnella hieman erilaisella tyylillä toteutettuna.

Viehättäviä melodioita ja kiinnostava tarina. Ainakin tällä hetkellä vuoden kiinnostavimpia julkaisuja joita on tullut vastaan. Jos esim. Ayreonista on tykännyt, niin eiköhän tämäkin uppoa. Minulle tulee myös mieleen sellainen vanhempi bändi kuin Renaissance mieleen tästä albumista, mikä ei ole tietenkään huono asia lainkaan.

Edit. Albumi löytyy Spotifysta jos jotakuta kiinnostaa kuunnella: The Gentle Storm - The Diary
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Älkää nyt tuomitko, mutta kuuntelen Frederikin diskorallia, Missä on jatkot. Jokin tässä kappaleessa sytyttää, vaikka itseään toistava se onkin. Onkohan käynyt niin, että löysin sisäisen Frederik-fanini? Mutta olen aina ollut ns. sivistynyt juntti, se on ihan varmaa.

Tässä linkki Youtubeen, Frederikin kappaleeseen Missä on jatkot:https://www.youtube.com/watch?v=ax1VjX-iWss
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Anneke van Giersbergenin ja Arjen Lucassenin yhteistyö The Gentle Storm - The Diary kuuntelussa.

Joo, tuota on tullut kuunneltua ja Youtuben kautta katseltua bändin livemeininkiäkin ja kyllähän Anneke alkaa melkoisen heikon edellisen lättynsä jälkeen löytää taas virettä kohdalleen. Menee luokkaan varmasti paikalla, jos tuo kokkari sattuu Suomeen rantautumaan. Arjen itse ei juttujensa mukaan enää kiertelemisestä niin perusta, mutta onhan siellä Marcela Boviota, Johan van Stratumia, Joost van den Broekia ja Arjenin luottokannuttaja Ed Warby. Toivotaan,että tämä bändishowkin tänne rantautuisi, akustisena tuo tulikin jo Nosturissa mulkaistua.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Toivotaan,että tämä bändishowkin tänne rantautuisi, akustisena tuo tulikin jo Nosturissa mulkaistua.
Toivotaan. Akustisella keikalla olin myös ja se oli upea kokemus, joskin nyt Gentle Stormia tuli hyvin vähän, mikä oli toisaalta hyvä vaan. Kun levyäkään ei ollut julkaistu silloin. Ayreonin ikivihreitä oli upeaa kuulla juuri tuon kaksikon esittämänä.
 

M10

Jäsen
Yksi ehdottomia all-time suosikkibändejä, Anekdoten, on tehnyt paluun kuuden vuoden odotuksen jälkeen. Uusi levy ilmestyy pian ja ensimmäinen maistiainen on tässä

Taattua laatua ruotsalaisilta, jälleen kerran.
 

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Anneke van Giersbergenin ja Arjen Lucassenin yhteistyö The Gentle Storm - The Diary kuuntelussa.

On tämä jo muutaman kerran tullut paahdettua läpi ja toimii jatkuvasti paremmin. Lucassenin tavaramerkkimäinen monitasoinen sävellysjälki on mukana, mutta onneksi myös uusilla mausteilla, vaikka Ayreonin ja jopa Star Onen välillä kuuleekin mukana. Hommaan tietysti kruunaa Anneken upea ääni. Albumi on jaettu siten, että samat kappaleet löytyvat "gentle" ja "storm" versioina. Nimenkin perusteella voi päätellä, että ensiksimainittu on akustisempaa ja pehmeämpää ja jälkimmäinen raskaampaa, jos nyt mistään erityisen raskaasta soitannasta ei silti voida puhua tuon kohdallakaan. Eksoottisemmat soittimet, jouset, huilu jne. esillä molemmissa, mutta gentle-puolella tulevat paremmin esiin ja tuo albumin puolisko onkin mielestäni hieman eheämpi ja sopii paremmin albumin teemaan ja tyyliin. Mielenkiintoista kuitenkin, että samat kappaleet voi kuunnella hieman erilaisella tyylillä toteutettuna.

Viehättäviä melodioita ja kiinnostava tarina. Ainakin tällä hetkellä vuoden kiinnostavimpia julkaisuja joita on tullut vastaan. Jos esim. Ayreonista on tykännyt, niin eiköhän tämäkin uppoa. Minulle tulee myös mieleen sellainen vanhempi bändi kuin Renaissance mieleen tästä albumista, mikä ei ole tietenkään huono asia lainkaan.

Edit. Albumi löytyy Spotifysta jos jotakuta kiinnostaa kuunnella: The Gentle Storm - The Diary
Isot kiitokset vinkistä. Proge-viittaus pelottaa aina, mutta onneksi annoin mahdollisuuden. Kaunista. Menee ehdottomasti hankintaan. Jää kyllä eilen ostettu Nightwishin uutukainen aika kauas tämän albumin tasosta.
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Toivotaan. Akustisella keikalla olin myös ja se oli upea kokemus, joskin nyt Gentle Stormia tuli hyvin vähän, mikä oli toisaalta hyvä vaan. Kun levyäkään ei ollut julkaistu silloin. Ayreonin ikivihreitä oli upeaa kuulla juuri tuon kaksikon esittämänä.

Olihan se.

Tuo Gentlen Stormin keikka tulikin myllättyä jo läpi Youtuben kautta (ihan kiva tasoisia klippejä löytyy) ja suoraan sanoen niin paljon tuosta Anneken akustisesta herkistelystä pidänkin, niin on myös vaihteeksi mukava nähdä mimmi revittelemässä siihen vanhaan malliin. Yllättävän ärjyäkin menoa ja suoraan sanoen olen tykästynyt tuohon kitaransa kokoiseen Merel Bechtoldiin pikku hiljaa. Vetelee lavalla Arjenin sooloja kuin vanha tekijä. Herää kyllä kysymys, että mitä helvettiä ne pistää noitten muijien aamupuuroon tuolla Hollannissa :)
 

Kumielvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Paltamon Pantterit
En tällä uudella palstasoftalla vielä ole jaksanut opetella että miten ton linkin saa tuollai kivasti mutta https://www.youtube.com/watch?v=pu2wh6WaB7E tuosta linkistä löytyy aivan todella hieno, herkkä ja kaunis kappale Joose Keskitalolta, on tullut tänään kuunneltua tuota jo melko monta kertaa ja kitaralla opeteltua, sen verran fiiliksiin upposi.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tämä on NIIN vanha, ja olen itsekin tätä diggaillut ensimmäisen kerran jo silloin teininä ´91:

Guns N' Roses - Estranged - YouTube

Mutta jumalauta, että nämä Gunnareiden pidemmät ja rauhallisemmat biisit kolisevat edelleen. Niiden nopeiden rokkibiisien tahdissa on otettu kaljaa jo sen 25 vuotta, mutta nämä ovat muutakin kuin kaljanottobiisejä.

Sen takia uskallan tunnustaa, että Chinese Democracy kolisi sekin minulle. Tämä on se Gunnarit, jota Axl on hakenut koko ajan, ja vaikka sille on naureskeltu Elton John-vertauksineen (nuori Elton John on muuten vitun kova!), niin tämä on jotain niin ajatonta.
 

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Edorf - Yön elonkerjuu

Olen aina pitänyt suomi-rappiä lähtökohtaisesti paskana, varmasti koska kaikki kuulemani (radiosta; Fintelligens, JVG, Cheek jne.) suomi-rap on ollut paskaa. Yön elonkorjuu on pyörinyt spotifysta nyt noin kymmenen kertaa ja tällä hetkellä fiilis on se että kyseessä on yksi 2010-luvun parhaita suomalaisia pitkäsoittoja. Loistavat sanoitukset, hyvät sävellykset ja myös tuo varsinainen rap sopii mun korvaan pirun hyvin. Löysin tosiaan levyn vasta Edorfin kuolemasta kertovan uutisen kautta, mutta ehkä hyvä sitten näin. Levyn ehkä paras kappale on "Jälkiä olemassaolosta", joka puhuttelee ehkä enemmän tällä hetkellä kuin ilmestyessään (2011). Harvoin tulee löydettyä näin toimivaa uutta tuttavuutta ja tuskin ikinä täysin uudestä genrestä.

TJEU: Jälkiä olemassaolosta
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Kiss: Detroit Rock City

Tuli näistä syntymävuosikeskusteluista mieleen. Kiss vetää Halloweeninä, eihän se meno tuosta enää kovemmaksi mene. Hurja volyymi ja pommit räjähtelee. Takavuosikymmeninä (=60- ja 70-luvulla) asiat osattiin tehdä mahtipontisesti, mutta tyylikkäästi. Silloin nähtiin mahdollisuuksia, silloin uskottiin tulevaisuuteen, silloin oli fyrkkaa jne. Se oli ylipäänsä nousukautta. Onneksi muistan 70-luvusta jotain.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös