Isokynä Lindholm: "Tätä on mun rock n´roll 1972-1975".
Onhan tämä ollut kuuntelussa tasaisesti jo neljä vuotta, mutta nyt taas ihan päivittäin. Daven alkuaikojen tuotanto on kyllä ihan saatanan kovaa. Tuon ajan kärkinimistä jotkut Juice ja Hector olivat lopulta aika kotikutoisia, niin hyvässä kuin pahassakin, mutta nostaisin Daven tasavertaiseksi Wigwamin rinnalle siinä, että kyllä tällä kamalla pärjäsi ihan oikeasti ulkomaalaisille. Suomeksihan Dave lauloi, mutta näkemys ja taidot olivat ihan kansainvälistä tasoa. Etenkin Orfeuksen kanssa tehty "Musiikkia" on huikean hieno levy, kuten myös tätä edeltäneet kaksi sooloalbumia. Daven ja Wigwamin yhteissoittelua on tallentunut jälkipolville valitettavan vähän, mutta niistä vähistäkin näytteistä käy ilmi, että kyseessä oli taivaassa solmittu liitto.
Ja erittäin myönteistä on sekin, että tätä hienoa trubaduuria näkee yllättävänkin usein Helsingin pikkupaikoissa soittelemassa. Tänäkin viikonloppuna oli kaksi keikkaa, joista olin toisella. Edelliskerrasta olikin jo muutama kuukausi. Ja mikä parasta, Dave on ollut joka kerta todella hyvä. Mies, kitara, kivitalon kokoinen karisma ja loistavat biisit riittävät.