Kuuntelussa juuri nyt

[Valapatto]

Porcupine Treen Deadwing albumi on tullut kuunneltua tänään kokonaan kolmeen otteeseen. Ja kertaalleen vielä ajattelin kuunnella.

 

[Kumielvis]

Miles Kanea on tullut nyt kuunneltua paljon viime viikkoina. Kovin on brittiläistä!

 

[Pavlikovsky]

The Jimi Hendrix Experience ja The Electric Ladyland. Biisinä pitkäsoiton päättävä Voodoo Child (Slight Return), jossa Henkan hallitsema instrumentti vinkuu ilkeän korkeasti. Hipoo täydellisyyttä.

 

[Rantojen Kuningas]

Stevie Ray Vaughan & Double Trouble - Crossfire

 

[Stouts77]

In Flames - The Jester Race.

Orkesterin ehkä paras albumi, imo.

 

[Le Banner]

Kari-Tapio. Koko tuotanto.

 

[Musta Nuoli]

Sodom - Sodomy and Lust

 

[Dustwallow]

Neljä biisiä In Flamesin uudelta albumilta. Hevitukkaheitterit heittaa, "ku ei oo yhtä raskasta ku vanha kunnon In Flames, yhyy". Totuushan on se, että ns. uuden polven In Flames vie ainakin noita ekoja lättyjä ihan satamuna. Come Clarity on ja pysyy parhaana levynä, mutta ihan huikeeta settiä on tämä uusinkin. Jos et tykkää, ni kuuntele sitä kikkelisankarichildrenofbodom- metallia vaikkapa, homo.

 

[aquanqua]

Fakear - Tigers (Thylacine Remix) - YouTube

 

[Runtulin]

Tuossa automatkalla tuli kuultua Arttu Wiskarin - Sirpa. Tämä biisi tuntui sellaiselta Leevi and the Leevings -kopiolta. Ehkä lähinnä "koko talvi kesämökillä" -biisiä.

 

[Pavlikovsky]

Ozzy Osbourne ja The Ultimate Sin. Kovin aliarvostettu kiekko pimeyden prinssin soolopuolelta, mutta sitäkin parempaa Ossia.

 

[Rommeli]

Ozzy Osbourne ja The Ultimate Sin. Kovin aliarvostettu kiekko pimeyden prinssin soolopuolelta, mutta sitäkin parempaa Ossia.

Ei kai tuo sinänsä niin aliarvostettukaan ole, jos yleisön mielipidettä kysytään. Artisti itse tuota tuntuu kovasti vaan dissaavan. Käsittääkseni johtuu isolta osin Shot in the Darkin tekijänoikeuksista tulleesta väännöstä.

Edit. Kyseessä siis Ozzyn ja Phil Soussanin kiista biisin säveltäjästä. Joka tapauksessa levy on Ozzyn soolouran ensimmäinen jättimenestys heti ilmestyttyään.

 

[Pavlikovsky]

Pearl Jam ja Ten. Todellinen klassikko omassa seattlelaisessa musiikkiskenessään, eipä juuri heikkoa lenkkiä löydy tältä levykäiseltä!

 

[M10]

Uusi Opeth - toimii! Luulenpa, että tästä tulee ajan sekä kovemman kuuntelun myötä paras levy sitten Ghost Reveriesin.

Opeth - Eternal Rains Will Come

 

[secord]

Uusi Opeth - toimii! Luulenpa, että tästä tulee ajan sekä kovemman kuuntelun myötä paras levy sitten Ghost Reveriesin.

Opeth - Eternal Rains Will Come

Kyyl! Tässä toinen kovettava piisi levyltä: Opeth - Cusp Of Eternity. Keikkaa pukkaa marraskuussa Treen Pakkahuoneella ainaskii.

 

[Pavlikovsky]

Saxonin uusin Manchesterin live. Vanhat pierut ovat aina osanneet kunnon juurihevin jalon taidon paljon pienemmissä parrasvaloissa, mitä moni muu aikalainen samasta saarivaltiosta.

 

[Rinksu]

Acceptin Blind Rage on ollut työn alla lähipäivät ja potkii aivan kybällä. Kovassa vireessä on ollut kyllä tämä "wanhan koulukunnan" hevipumppu sen jälkeen kun Mark Tornillo otti laulajanpestin vastaan. Ja lähteehän Wolffiltakin kunnon "Metal Heart"-tyylinen homage Edvard Griegille Final Journeyn soolossa.

 

[penkinlämmittäjä]

Neljä biisiä In Flamesin uudelta albumilta. Hevitukkaheitterit heittaa, "ku ei oo yhtä raskasta ku vanha kunnon In Flames, yhyy". Totuushan on se, että ns. uuden polven In Flames vie ainakin noita ekoja lättyjä ihan satamuna. Come Clarity on ja pysyy parhaana levynä, mutta ihan huikeeta settiä on tämä uusinkin. Jos et tykkää, ni kuuntele sitä kikkelisankarichildrenofbodom- metallia vaikkapa, homo.

Kiitos tästä!
Come Clarity on myös omasta mielestäni paras ja erittäin nautittavaa katseltavaa myös lätyn mukana silloin tullut treenikämppä-DVD. Siihen on tullut palattua monta ja taas monta kertaa, muttei kyllä nyt enää lähivuosina. Pitääkin ottaa asiaksi taas pitkästä aikaa. Soundtrack To Your Escape on toistaiseksi vielä kakkosena omalla listalla, mutta ihan kantaan on tullut Sounds Of A Playground Fading, joka on mielestäni vallan erinomainen lätty ja ollut tiuhimpaan viime aikoina soitossa. Tuntuu, että joka kuuntelukerralla siitä löytää jotain uutta hienoa ja se muuttuu paremmaksi ja paremmaksi. Nämä uudetkin kappaleet ovat ihan jees ja uskon niiden kohdalla ihan samaan kuin edellä mainitun levyn kohdalla, eli paranee joka kuuntelukerralla. Uusista olen kuullut nyt vain Rusted Nailin ja juuri tänään tuon Trough Oblivionin. Pitää kohta tsekata nuo pari muuta sivulta löytyvää.

 

[DarkTower]

K-Maro - Femme Like You
Ranskan kieli, jos nainen puhuu sitä? Onhan se todella seksikästä, nam....

 

[Pavlikovsky]

Kuuntelussa juuri nyt vanhan juuribluesrockin lippulaiva Ten Years After ja yhtyeen uran merkittävimpiä levyjä eli Live At Fillmore East. Woodstock-keikan lisäksi yhtye on tunnettu aina Alvin "maailman nopein kitaristi" Lee-vainaasta ja mahdottomasta kitaraboogiesta I`m Going Homesta, mutta yhtyeeseen enemmän perehtyvälle aukeaa se, että Ten Years After oli paljon muutakin kuin yhden hitin ihme.

Lee hallitsi instrumenttinsa läpikotaisin, mutta niinpä vain pystyi myös bändi luomaan kulta-aikanaan kelpo rytmimusiikkia ajan hengessä eikä homma ollut pelkästään vain Alvinin oma näyteikkuna. Hienoja sävellyksiä ja mukavalla tavalla energisyyttä. Leen poistuttua yhtyeestä yhtyeen jatkaminen samalla nimellä on toki ollut vähän kyseenalaista, vaikka originaalisoittajia yhtyeessä toki edelleen vaikuttaa, joten TYA:n nimi on edelleen perusteltua. Legendaarinen basisti Colin Hodgkinson mm. nykyään vaikuttaa bändissä. Kyllähän se I`m Going Home nykyajan guitar hero-sukupolven kepin vinguttajilta lähtee vähintään samalla voimakkuudella ja nopeudella kuin Leellä vuosikymmenet sitten, mutta vain Alvin sai siihenkin kuin moneen muuhun kappaleeseen sen oman "allekirjoituksen" ja sovituksen. Kulttiyhtye ennen kaikkea ja yhtyeen pystyi bongaamaan menneenä suvena Äänekosken Keitelejazzista juurimusan iltana.

 

[-Kantor-]

Uusi Opeth - toimii!

Uusin levy sekä Heritage ovat mielestäni melko mitäänsanomatonta tavaraa. Vielä Ghost Reveriesin aikaan Opeth teki sen oman juttunsa paremmin kuin kukaan muu kuulostaen vain ja ainoastaan itseltään. Tämän "uuden tyylin" myötä Opeth kuulostaa väkinäisesti samalta kuin lukuisat 70-luvun yhtyeet, jotka ovat kuitenkin tehneet aiemmin sen saman jutun huomattavasti luontevamman kuuloisesti. Kuunnelkaa vaikka 70-luvun tuotantoa artisteilta Camel, Frank Zappa, Genesis, Jethro Tull, King Crimson, Rush, Van Der Graf Generator, Yes yms...

Tuntuu, että Åkerfeldt on viettänyt liikaa aikaa Steven Wilsonin kanssa litkien punaviiniä ja kuunnellen vanhoja älppäreitä. Minulla ei tietenkään vanhan koulukunnan progediggarina ole mitään sitä vastaan, että nykyäänkin tehdään 70's prog -henkistä musaa, mutta kun nyky-yhtyeistä/artisteistakin tämän homman osaa paremmin mm. Anekdoten, Flower Kings, Haken tai vaikkapa juuri Steven Wilson.

 

[Rinksu]

Tuntuu, että Åkerfeldt on viettänyt liikaa aikaa Steven Wilsonin kanssa litkien punaviiniä ja kuunnellen vanhoja älppäreitä.

Juuri tämä minullekin mieleen tuli. Heritage puolestaan kuulosti mainostrailerilta Tullin ja kumppaneiden musiikkiin. Johonkin on mielestäni hävinnyt Åkerfeldtin kyky luoda upeita, tunnelmallisia ja ennen kaikkea sovituksina erittäin hyvin toimivia biisejä. Kun kuuntelee nyt vaikka jonkun Deliverancen, niin biisi kulkee eteenpäin kuin tavarajuna kiskoilla, välillä vähän vaihdetaan vaan vauhtia. Nämä parin viimeisen lätyn biisin ovat kuin neliönmallisen palikan työntämistä pyöreään reikään. Kasa toimivia ideoita, joihin on sitten väkisin liitetty kaikenlaista soitinnuudelointia sen toivossa, että kuulostaisi "progelta". Liika fiinistely on aina huonosta ja toivottavasti Åkerfeldt tajuaa tämän.

Sen minä ymmärrän, että kokeillaan uutta, itse asiassa toivonkin sitä. Dödikset kun eivät enää tunnu Mikaelia kiinnostavan ja kaiken rehellisyyden nimissä ne ördetkin kuulostavat suoraan sanoen paskalta nykyään. Mutta ideoiden tulisi muodostaa sujuvia biisejä myös ja tämä puoli on mielestäni Opethilla nykyään hukassa.

 

[Pavlikovsky]

Stratovarius - Destiny
Ahola - Tug Of War
Judas Priest - Redeemer Of Souls

Siinä kolme viimeisintä kuunneltua levyä äskettäin, ehkä Ahola väärässä sarjassa, mutta lyriikat pyrkii samalle tasolle kahden muun kanssa.

 

[Pakkanen]

Eluveitie - The Call Of The Mountains

Eluveitie - A Rose For Epona

Nuo biisit ovat olleet minulla tehosoitossa tällä viikolla. En edes oikeastaan kuuntele bändin muuta tuotantoa, mutta Anna Murphyn ääni on mainio.

 

[aquanqua]

Koven - Eternal And You (Official Video) - YouTube