Kuuntelussa juuri nyt

[ludvig]

Nightcall-biisi (Youtube) herättää erityisesti musiikkityylinsä puolesta hyviä muistoja / fiiliksiä. Kappale sopi loistavasti Drive-elokuvaan.

EDIT: Artistina Kavinsky.

 

[ms.qvist]

Springsteen on kuulunut suosikkeihini vuodesta 1984 alkaen ja hyllystä löytyy kymmeniä levyjä, niin vinyyleitä kuin myös cd:itä. Joskaan vinyyleillä en juuri tee mitään, koska tällä hetkellä levysoitin siinä jamassa ettei sillä soiteta yhtään mitään mutta en missään nimessä ryhdy myymään niitä pois vaan ne ovat osa pientä levykokoelmaani.

Alkujaan innostuin Springsteenistä juuri Born in the U.S.A:n tähden mutta nyt minusta sitäkin parempia ovat esim. The River ja Born to Run. Jälkimmäisellä oli suuren suuri vaikutus Brucen uraan, kenties se olisi tyssännyt ennen kunnon alkua, jollei Bruce olisi lyönyt totaalisesti kultasuoneen kyseisen biisin ja levyn ansiosta.

Minulle Springsteen edustaa jotain sellaista jota ei enää nykymuusikoilta ole saatavissa. Ja toki häneltä on tullut lukuisa joukko hyviä levyjä ja kappaleita muutaman mainitsemani oheen. Nebraskalta löytyy hieno Johnny 99, toisaalta uudemmista löytyy the Wrestler (Working on a Dream).. Esim. Bruce Springsteen & the Estreet Band Live/1975-85 pitää sisällään lukuisia todella upeita live-esiintymisiä, kuten Thunder Road, Rosalita, Hungry Heart, Cadillac Ranch, Cover Me, Bobby Jean,I'm on Fire, Working on the Highway, My Hometown, Nebraska ja tietty mainitseman Born in the U.S.A, the River , Born to Run ja lukuisia lukuisia muita todella upeita live-esityksiä.

vlad.

 

[Vanha Len]

Pink Floyd ja Echoes soi ilta illan jälkeen. Johtuisiko sitten huumeista tai jostain...?

 

[Jehovan Syyttäjä]

tänään on kulutettu ahkerasti uusinta LAPKOn levyä, vielä aika valjuksi jättää.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Neil Youngin soolouran alkupuolen mestariteos After the Gold Rush menossa. Iätöntä kamaa tämä pitkäsoitto, kuten moni muukin teos Neil Youngin pitkältä joskin paikoitellen epätasaiselta levytysuralta.

Kuuntelin pentuna ensimmäisen After the Gold Rush -albumini kirjaimellisesti loppuun ylineulapainoisella vinyylipyörittimellä. Harvaa levyä olen noin silpuksi soittanut. Zappan Hot Ratsin eka kappaleeni on toinen joka meni ihan soittamalla puhki. Sittemmin opin soittamaan vinyylilevyjä säästeliäästi ja säätämään neulapainotkin kohdilleen.

 

[Evil]

Pink Floyd ja Echoes soi ilta illan jälkeen. Johtuisiko sitten huumeista tai jostain...?

Ei siihen huumeita tarvita. Polttelin pilveä viimeksi joskus 1996, mutta Echoes kyllä soi stereoissani säännöllisen epäsäännöllisesti varmaan kuolemaani saakka.

Neil Youngin soolouran alkupuolen mestariteos After the Gold Rush menossa. Iätöntä kamaa tämä pitkäsoitto, kuten moni muukin teos Neil Youngin pitkältä joskin paikoitellen epätasaiselta levytysuralta.

Niilon isoimmat hitithän on varmaankin näitä heartofgold-tyylin akustisia hitureita, ja mikäpä siinä. Hyviä biisejä. Silti mulle on aina ollut läheisempää kunnon Crazy Horse -paahto. Rupisesti klenkkaava bändi, jonka sointi on kuitenkin ainutlaatuinen. Everybody Knows This Is Nowhere, Rust Never Sleeps ja Ragged Glory lienevät suosikkini Niilon studiotuotteista.

Laitetaan viimeksimainitulta Love And Only Love.

 

[Shard]

Kansainvälinen

Vapaa Venäjä

 

[M10]

Inferno tarjoaa ennakkokuunteluun uuden Burzumin:

Inferno tarjoaa: kuuntele uusi Burzum-albumi!

Hyvin tarjoiltu! Vasta tuo Belus alkanut aukeamaan.

Tolonen - Ramblin'

 

[Girardi #5]

Nyt lähti testiin Sonata Arctican "Stones Grow Her Name" -levy! Levyltä tunnen vain sen "I Have a Right" -biisin joka on soinut Radio Rockilla.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Niilon isoimmat hitithän on varmaankin näitä heartofgold-tyylin akustisia hitureita, ja mikäpä siinä. Hyviä biisejä. Silti mulle on aina ollut läheisempää kunnon Crazy Horse -paahto. Rupisesti klenkkaava bändi, jonka sointi on kuitenkin ainutlaatuinen. Everybody Knows This Is Nowhere, Rust Never Sleeps ja Ragged Glory lienevät suosikkini Niilon studiotuotteista.

Laitetaan viimeksimainitulta Love And Only Love.

Rust on ehkä suurin suosikkini NY-levyistä, mutta kiistattomia viiden tähden levyjä on Niilolta suoltunut toistakymmentä. Sitten on vastapainoksi muutama heiveröisempi joukossa. Ymmärrän hyvin David Geffeniä, joka laittoi Neil Youngin ameriikan rosikseen 80-luvulla huonojen levyjen tekemisestä. Kontrasti noiden Geffen-aikakauden paskuuksien ja muutamaa vuotta myöhemmin Reprise-merkille tekaistujen levyjen välillä oli melkoinen.

After the Gold Rushin Niilo teki Crazy Horsen kanssa. Levyltä paljastuu hetkittäin samoja sävyjä kuin Ragged Glorylta ja siitä eteenpäin, siihen aikaan kun säröä ja meteliä ei keikoilta pitänyt puuttuman. Southern Man tästä ehkä kuvaavimpana esimerkkinä.

Nyt levylautasella pyörii 13th Floor Elevatorsin klassikko The Psychedelic Sounds of the 13th Floor Elevators. Jännä levy kohta puolen vuosisadan takaa.

 

[Stouts77]

Nyt lähti testiin Sonata Arctican "Stones Grow Her Name" -levy! Levyltä tunnen vain sen "I Have a Right" -biisin joka on soinut Radio Rockilla.

No pettymyshän levy mielestäni oli. I have a right- kipale kun oli paras koko levyltä...

No nyt tykitetään Slayeria discographian alusta lähtien. Undisputed Attitude-levy menossa ja kipale Gemini

Linkkihän vie sinäputkeen Teurastajan musiikkivideolle kaksosista

 

[mice]

Nyt lähti testiin Sonata Arctican "Stones Grow Her Name" -levy! Levyltä tunnen vain sen "I Have a Right" -biisin joka on soinut Radio Rockilla.

No pettymyshän levy mielestäni oli. I have a right- kipale kun oli paras koko levyltä...

Onneksi en kiirehtinyt ostamaan levyä heti, vaan kuuntelin youtuben kautta kappaleet kertaalleen. Eipä tarvitse hankkia tuota tekelettä, selvästi Sonata Arctican huonoin albumi. Ei toiminut lainkaan.

 

[-OO-]

Onneksi en kiirehtinyt ostamaan levyä heti, vaan kuuntelin youtuben kautta kappaleet kertaalleen. Eipä tarvitse hankkia tuota tekelettä, selvästi Sonata Arctican huonoin albumi. Ei toiminut lainkaan.

On kyllä harmi jos näin on. Sonata on minusta kuitenkin mennyt koko ajan parempaan suuntaan viime levyillään siitä alkuaikojen kikkelihevituplabasarilätkytyksestä, ja edellinen levy The Days of Grays oli minusta suorastaan loistava. Pitääpä laittaa tuo uusimmainen tässä kuunteluun kunhan ehtii.

 

[Rinksu]

Kyuss-Blues for the Red Sun

 

[Footless]

Hyvin tarjoiltu! Vasta tuo Belus alkanut aukeamaan.

Tolonen - Ramblin'

Tuo uusin miellytti ainakin tässä vaiheessa korvaa jopa enemmän kuin Belus, joka oli kyllä loistava levy. Se välissä tullut on itseasiassa kuulematta, pitää hommata jossain välissä sekin. Melko asiallista tavaraa Varg on linnasta päästyään tehnyt, en olisi oikeasti uskonut.

Nyt kuuntelussa Secrets of the Moon - Privilegivm

Sakubläkkiä. Toimii.

 

[Sambody]

Nyt vasta tuli vastaan aivan huikea kipale eli Scorpions feat Tarja Turunen - The Good Die Young. En tiiä ohhoh. Jollain tapaa tuo iskee aivan törkeellä tavalla minuun. Ainakin tuo lauluäänien kontrasti on parhaimpia mitä on hetkeen vastaan tullut.

Toinen aikalailla eeppinen kappale, joka on ollut viime ajat tehosoitossa on Epica - Cry For The Moon.

 

[mikko600]

Nyt kuuntelussa Secrets of the Moon - Privilegivm

Sakubläkkiä. Toimii.

Kannattaa tsekata myös Secrets of the Moonin uusi Seven Bells. Todella pätevää, jälleen. Tästä ko. levyltä Nyx-niminen kappale.

Nyt kuuntelussa ollut meikäläisellä Oddlandin debyytti Treachery of Senses. Järjettömän hyvän kuuloinen ensilevyksi. Infernossa taidettiin mainostaa ko. levyä kaikkien aikojen parhaaksi Suomessa julkaistuksi progemetalli-levyksi. Tästä maistiaisia.

 

[Leon]

Kyuss-Blues for the Red Sun

Erinomainen valinta! Freedom Run.

 

[Rinksu]

Erinomainen valinta! Freedom Run.

On se ja samaten seuraajakin Welcome to the Sky Valley.

Ysäreillä pysyttelen tänäänkin ja kuuntelussa:
Soundgarden:Badmotorfinger

90-luvun alkupuolisko oli kyllä täynnä loistavia levyjä.

 

[Footless]

Kannattaa tsekata myös Secrets of the Moonin uusi Seven Bells. Todella pätevää, jälleen. Tästä ko. levyltä Nyx-niminen kappale.

Nyt kuuntelussa ollut meikäläisellä Oddlandin debyytti Treachery of Senses. Järjettömän hyvän kuuloinen ensilevyksi. Infernossa taidettiin mainostaa ko. levyä kaikkien aikojen parhaaksi Suomessa julkaistuksi progemetalli-levyksi. Tästä maistiaisia.

Itseasiassa tuo Nyx oli eka biisi minkä bändiltä bongasin. Kova levy tuo Seven Bellskin yt:stä kuunneltuna, mutta välillä vähän turhan siloiteltu tai jotain. Pitää kuunnella vielä tarkemmin kunhan saan koko levyn käsiini.

Oddland kuulostaa hyvältä, pitääpä tsekata joskus tarkemmin. Pain of Salvation tuli heti mieleen, osittain laulajan äänen takiakin. Ei se huono ole.

Edit: Onhan toi Seven Bells ihan pirun kova kanssa. Nimibiisi potkii jo perkeleen kovaa. Pitääpä kotiuttaa tuokin levy jossain vaiheessa.
Secrets of the Moon - Seven Bells

 

[sonnychiba]

^Sellanen muistikuva, että olisin joskus nähnyt Oddlandin Kornin lämppärinä Helsingissä....

Itsellä:
Sonata Arctica - Stones grow her name
Paranee, joka kuuntelukerralla.

 

[-OO-]

The Soundtrack of Our Livesin jäähyväislevy Throw it to the universe on ollut tässä tänään kuuntelussa, ja kyllähän tuo levy tarjoaa komeat jäähyväiset hienolle bändille. Talvella singlenä julkaistu loistavaakin loistavampi coverbiisi Try Again ei edes ole mukana tällä levyllä mutta silti taso on kova.

Valitettavsti YouTubesta ei löydy levyn biisejä studioversioina mutta laitetaan tähän pari akustista live-liipaisua levyn parhaasta biisikaksikosta:

The Soundtrack of Our Lives - Where's the rock (Live@Rockhouse)

The Soundtrack of Our Lives - Freeride (Live@Stockholm Bengans)

 

[Röynä]

Grateful Dead

Grateful Dead - Black Peter

Kaunista, niin kaunista. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen orkesteri kaikille hyvän musiikin ystäville.

 

[masaman]

Täält tarjottais uutta Turbonegroa "you give me worms" http://www.youtube.com/watch?v=De6eTBZLFGA

Ihan pistää nyt tosissaan miettimään, että pitäskö ne liput sitten hankkia Porispereen... Perkele! Joskus tullu luvattua, että jos joskus tulevat vielä Suomeen niin menen kattomaan. Kai se pakko on :)

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Grateful Dead - Black Peter

Kas, kuuntelin pienen tauon jälkeen tuota Workingman's Deadia juuri äsken. Yksi suurimpia Dead-klassikoita johon on aina yhtä mukava palata yhä uudelleen. Moni deadhead arvostanee yhtyeen alkupään levyistä American Beautyn ehkä korkeimmalle, mutta minulle juuri tuo Workingman's Dead on henkilökohtaisesti läheisin. Levy on myös kohtuullisen helposti lähestyttävä, yksi niistä joista yhtyeeseen tutustuminen on hyvä aloittaa.

Parhaillaan on kuuntelussa jenkkiprogen kuningasyhtye Kansas ja yhtyeen kakkoslevy Song for America. Linkki ohjaa levyn nimikappaleeseen. Hieno ja yksityiskohdiltaan todella rikas kappale. Aivan täyteen sovitettua ja niin tarkkaan soitettua tavaraa että muitakin kuin vanhoja punkkeja saattaa hirvittää.