Kuuntelussa juuri nyt

[Footless]

Paradise Lost - Gothic

Jatketaan täällä klassikkojen parissa.

 

[Kaulasuoja]

YLE Areenasta Lähikuvassa: Sami Saari. Katsaus uuteen albumiin Soul-klassikot, mikä sisältää käännöksiä nimenmukaisesti Soul-klassikoista.

Aika hyvältä vaikuttaa vaikka sanoituksia on väkertänyt Mariska.

Lähikuvassa: Sami Saari 6.5.2012| YLE Areena | yle.fi

 

[Footless]

Inferno tarjoaa ennakkokuunteluun uuden Burzumin:

Inferno tarjoaa: kuuntele uusi Burzum-albumi!

 

[Winston Wolf]

Willy DeVille - It's so easy

http://www.youtube.com/watch?v=0xhl-KzJL8Q

 

[Evil]

Willy DeVille - It's so easy

http://www.youtube.com/watch?v=0xhl-KzJL8Q

Evil tykkää tästä. DeVille-vainaa oli hieno mies.

Miulla soi Springsteenin Devils & Dust.

 

[ms.qvist]

Nyt vuorossa eräs parhaista parhaimpiin kuuluva:

Led Zeppelin: Stairway to heaven.

Pakko tunnustaa, että kuunteleepa tämän kuinka monta kertaa tahansa niin koskaan tähän ei kyllästy.

vlad.

 

[-FNM-]

Piti minunkin alkaa kuuntelemaan Brucea. Annan Spotifyn hoitaa homman, ja biisien tulla satunnaisessa järjestyksessä eri levyiltä. Bruce on kaikinpuolin hieno mies. Todennäköisesti Bruce on myös kova panemaan.

On se muuten jännää, miten joku nousee tiettyyn asemaan. Jenkeissä on ihan helvetisti muusikoita, jotka tekevät samankaltaista juttua Springsteenin kanssa. Kuitenkin Bruce on se, joka on noussut amerikkalaisen miehen keulakuvaksi, mieheksi joka kuvaa amerikkalaisuutta. Toisilla vaan on jotain enemmän kuin toisilla.

 

[Evil]

On se muuten jännää, miten joku nousee tiettyyn asemaan. Jenkeissä on ihan helvetisti muusikoita, jotka tekevät samankaltaista juttua Springsteenin kanssa. Kuitenkin Bruce on se, joka on noussut amerikkalaisen miehen keulakuvaksi, mieheksi joka kuvaa amerikkalaisuutta. Toisilla vaan on jotain enemmän kuin toisilla.

Kyllä mie väittäisin että syyt on niinkin proosalliset kuin biisintekotaito, antaumukselliset lavaesiintymiset ja sellainen uskollisuus omalle jutulle. Okei, joskus on tehty akustista ja joskus isolla bändillä, mutta se tietty perusote ja henki musiikissa on ollut sama aina. Perseitä ei ole nuoltu.

Sitten tietysti se suurin jättimenestys, Born in the USA, joka on yhtä väärinymmärretty kuin Hassisen Koneen Rappiolla. Ei siinä biisissä lauleta Vietnamin sodasta ja Yhdysvaltain sisäpolitiikasta mairittelevaan sävyyn ollenkaan, mutta silti Ronnie Raygun olisi halunnut kappaleen kampanjaansa... Oli sekin kyllä vitun tyhmä mies, mutta ei kai Amerikan presidentiksi muuten pääsisikään.

 

[-FNM-]

Kyllä mie väittäisin että syyt on niinkin proosalliset kuin biisintekotaito, antaumukselliset lavaesiintymiset ja sellainen uskollisuus omalle jutulle. Okei, joskus on tehty akustista ja joskus isolla bändillä, mutta se tietty perusote ja henki musiikissa on ollut sama aina. Perseitä ei ole nuoltu.

Näinhän se on. Toki varmasti tuurillakin on tietty, jopa isokin osansa, mutta lahjakkailla tuota tuuria tuntuu usein olevan enemmän kuin vähemmän lahjoja saaneilla.

 

[-OO-]

AC/DC:n vanhempaa, Bon Scottin aikaista tuotantoa olen tässä illan luukuttanut. Nyt vuorossa Whole lotta Rosie.

 

[ludvig]

Nightcall-biisi (Youtube) herättää erityisesti musiikkityylinsä puolesta hyviä muistoja / fiiliksiä. Kappale sopi loistavasti Drive-elokuvaan.

EDIT: Artistina Kavinsky.

 

[ms.qvist]

Springsteen on kuulunut suosikkeihini vuodesta 1984 alkaen ja hyllystä löytyy kymmeniä levyjä, niin vinyyleitä kuin myös cd:itä. Joskaan vinyyleillä en juuri tee mitään, koska tällä hetkellä levysoitin siinä jamassa ettei sillä soiteta yhtään mitään mutta en missään nimessä ryhdy myymään niitä pois vaan ne ovat osa pientä levykokoelmaani.

Alkujaan innostuin Springsteenistä juuri Born in the U.S.A:n tähden mutta nyt minusta sitäkin parempia ovat esim. The River ja Born to Run. Jälkimmäisellä oli suuren suuri vaikutus Brucen uraan, kenties se olisi tyssännyt ennen kunnon alkua, jollei Bruce olisi lyönyt totaalisesti kultasuoneen kyseisen biisin ja levyn ansiosta.

Minulle Springsteen edustaa jotain sellaista jota ei enää nykymuusikoilta ole saatavissa. Ja toki häneltä on tullut lukuisa joukko hyviä levyjä ja kappaleita muutaman mainitsemani oheen. Nebraskalta löytyy hieno Johnny 99, toisaalta uudemmista löytyy the Wrestler (Working on a Dream).. Esim. Bruce Springsteen & the Estreet Band Live/1975-85 pitää sisällään lukuisia todella upeita live-esiintymisiä, kuten Thunder Road, Rosalita, Hungry Heart, Cadillac Ranch, Cover Me, Bobby Jean,I'm on Fire, Working on the Highway, My Hometown, Nebraska ja tietty mainitseman Born in the U.S.A, the River , Born to Run ja lukuisia lukuisia muita todella upeita live-esityksiä.

vlad.

 

[Vanha Len]

Pink Floyd ja Echoes soi ilta illan jälkeen. Johtuisiko sitten huumeista tai jostain...?

 

[Jehovan Syyttäjä]

tänään on kulutettu ahkerasti uusinta LAPKOn levyä, vielä aika valjuksi jättää.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Neil Youngin soolouran alkupuolen mestariteos After the Gold Rush menossa. Iätöntä kamaa tämä pitkäsoitto, kuten moni muukin teos Neil Youngin pitkältä joskin paikoitellen epätasaiselta levytysuralta.

Kuuntelin pentuna ensimmäisen After the Gold Rush -albumini kirjaimellisesti loppuun ylineulapainoisella vinyylipyörittimellä. Harvaa levyä olen noin silpuksi soittanut. Zappan Hot Ratsin eka kappaleeni on toinen joka meni ihan soittamalla puhki. Sittemmin opin soittamaan vinyylilevyjä säästeliäästi ja säätämään neulapainotkin kohdilleen.

 

[Evil]

Pink Floyd ja Echoes soi ilta illan jälkeen. Johtuisiko sitten huumeista tai jostain...?

Ei siihen huumeita tarvita. Polttelin pilveä viimeksi joskus 1996, mutta Echoes kyllä soi stereoissani säännöllisen epäsäännöllisesti varmaan kuolemaani saakka.

Neil Youngin soolouran alkupuolen mestariteos After the Gold Rush menossa. Iätöntä kamaa tämä pitkäsoitto, kuten moni muukin teos Neil Youngin pitkältä joskin paikoitellen epätasaiselta levytysuralta.

Niilon isoimmat hitithän on varmaankin näitä heartofgold-tyylin akustisia hitureita, ja mikäpä siinä. Hyviä biisejä. Silti mulle on aina ollut läheisempää kunnon Crazy Horse -paahto. Rupisesti klenkkaava bändi, jonka sointi on kuitenkin ainutlaatuinen. Everybody Knows This Is Nowhere, Rust Never Sleeps ja Ragged Glory lienevät suosikkini Niilon studiotuotteista.

Laitetaan viimeksimainitulta Love And Only Love.

 

[Shard]

Kansainvälinen

Vapaa Venäjä

 

[M10]

Inferno tarjoaa ennakkokuunteluun uuden Burzumin:

Inferno tarjoaa: kuuntele uusi Burzum-albumi!

Hyvin tarjoiltu! Vasta tuo Belus alkanut aukeamaan.

Tolonen - Ramblin'

 

[Girardi #5]

Nyt lähti testiin Sonata Arctican "Stones Grow Her Name" -levy! Levyltä tunnen vain sen "I Have a Right" -biisin joka on soinut Radio Rockilla.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Niilon isoimmat hitithän on varmaankin näitä heartofgold-tyylin akustisia hitureita, ja mikäpä siinä. Hyviä biisejä. Silti mulle on aina ollut läheisempää kunnon Crazy Horse -paahto. Rupisesti klenkkaava bändi, jonka sointi on kuitenkin ainutlaatuinen. Everybody Knows This Is Nowhere, Rust Never Sleeps ja Ragged Glory lienevät suosikkini Niilon studiotuotteista.

Laitetaan viimeksimainitulta Love And Only Love.

Rust on ehkä suurin suosikkini NY-levyistä, mutta kiistattomia viiden tähden levyjä on Niilolta suoltunut toistakymmentä. Sitten on vastapainoksi muutama heiveröisempi joukossa. Ymmärrän hyvin David Geffeniä, joka laittoi Neil Youngin ameriikan rosikseen 80-luvulla huonojen levyjen tekemisestä. Kontrasti noiden Geffen-aikakauden paskuuksien ja muutamaa vuotta myöhemmin Reprise-merkille tekaistujen levyjen välillä oli melkoinen.

After the Gold Rushin Niilo teki Crazy Horsen kanssa. Levyltä paljastuu hetkittäin samoja sävyjä kuin Ragged Glorylta ja siitä eteenpäin, siihen aikaan kun säröä ja meteliä ei keikoilta pitänyt puuttuman. Southern Man tästä ehkä kuvaavimpana esimerkkinä.

Nyt levylautasella pyörii 13th Floor Elevatorsin klassikko The Psychedelic Sounds of the 13th Floor Elevators. Jännä levy kohta puolen vuosisadan takaa.

 

[Stouts77]

Nyt lähti testiin Sonata Arctican "Stones Grow Her Name" -levy! Levyltä tunnen vain sen "I Have a Right" -biisin joka on soinut Radio Rockilla.

No pettymyshän levy mielestäni oli. I have a right- kipale kun oli paras koko levyltä...

No nyt tykitetään Slayeria discographian alusta lähtien. Undisputed Attitude-levy menossa ja kipale Gemini

Linkkihän vie sinäputkeen Teurastajan musiikkivideolle kaksosista

 

[mice]

Nyt lähti testiin Sonata Arctican "Stones Grow Her Name" -levy! Levyltä tunnen vain sen "I Have a Right" -biisin joka on soinut Radio Rockilla.

No pettymyshän levy mielestäni oli. I have a right- kipale kun oli paras koko levyltä...

Onneksi en kiirehtinyt ostamaan levyä heti, vaan kuuntelin youtuben kautta kappaleet kertaalleen. Eipä tarvitse hankkia tuota tekelettä, selvästi Sonata Arctican huonoin albumi. Ei toiminut lainkaan.

 

[-OO-]

Onneksi en kiirehtinyt ostamaan levyä heti, vaan kuuntelin youtuben kautta kappaleet kertaalleen. Eipä tarvitse hankkia tuota tekelettä, selvästi Sonata Arctican huonoin albumi. Ei toiminut lainkaan.

On kyllä harmi jos näin on. Sonata on minusta kuitenkin mennyt koko ajan parempaan suuntaan viime levyillään siitä alkuaikojen kikkelihevituplabasarilätkytyksestä, ja edellinen levy The Days of Grays oli minusta suorastaan loistava. Pitääpä laittaa tuo uusimmainen tässä kuunteluun kunhan ehtii.

 

[Rinksu]

Kyuss-Blues for the Red Sun

 

[Footless]

Hyvin tarjoiltu! Vasta tuo Belus alkanut aukeamaan.

Tolonen - Ramblin'

Tuo uusin miellytti ainakin tässä vaiheessa korvaa jopa enemmän kuin Belus, joka oli kyllä loistava levy. Se välissä tullut on itseasiassa kuulematta, pitää hommata jossain välissä sekin. Melko asiallista tavaraa Varg on linnasta päästyään tehnyt, en olisi oikeasti uskonut.

Nyt kuuntelussa Secrets of the Moon - Privilegivm

Sakubläkkiä. Toimii.