Kuuntelussa juuri nyt

  • 1 905 871
  • 21 751

Nicotsein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sport, Pittsburgh Penguins (Geno <3)
Sellaisen hollantilaispoppoon kuin ASPHYXin vanhempaa tuotantoa jyrryytetään. Tästä voikin moni ottaa mallia kuinka Death/Doomia tykitetään oikeen olan takaa.

Vaihtoehtoisesti taas voi kuunnella Asphyxin vokalistin Martin Van Drunenin toista orkesteria Hail Of Bulletsia, joka on myöskin perkeleen tiukkaa settiä.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Enpä olisi uskonut että Europe yllättää näin positiivisesti uudella levyllään: "Not Supposed To Sing The Blues" Helppo huomata että sama tuottaja kuin Black Country Communionilla.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Vanhassa vara parempi, AC/DC - Back In Black. Ei ainuttakaan huonoa tai edes keskivertoa kappaletta, kaikki täyttä rautaa.
 

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Myös My Dying Briden Evinta on ollut viime aikoina tehokuuntelussa. Sieltä sitten In your dark pavillion näytteeksi.

Samaa levyä viime viikolla kai yritin kuunnella. Ihan hienoja biisejä kuten tuo linkittämäsi, mutta kovin epätasaista jälkeä ja osa biiseistä on jopa mauttoman huonoja. Kunnianhimoinen hanke, ja kyllähän tuossa hyvät puolensa tosiaan on, mutta eipä tuo mikään klassikkojulkaisu ole kyseiseltä pumpulta. Turn Loose the Swans ja The Angel and the Dark River ovat täällä olleet kovassa kuuntelussa lähiaikoina, kuten myös myöhempää tuotantoa oleva A Line of Deathless Kings. Helvetin kovia levyjä kaikki, ja Turn Loose the Swansia voi jo hyvällä mielellä kutsua klassikoksi, ainakin omassa (ala)genressään. Maistiaisena kyseiseltä levyltä Black God
 

Kaulasuoja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kreikka
YLE Areenasta Lähikuvassa: Sami Saari. Katsaus uuteen albumiin Soul-klassikot, mikä sisältää käännöksiä nimenmukaisesti Soul-klassikoista.

Aika hyvältä vaikuttaa vaikka sanoituksia on väkertänyt Mariska.

Lähikuvassa: Sami Saari 6.5.2012| YLE Areena | yle.fi
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Nyt vuorossa eräs parhaista parhaimpiin kuuluva:

Led Zeppelin: Stairway to heaven.

Pakko tunnustaa, että kuunteleepa tämän kuinka monta kertaa tahansa niin koskaan tähän ei kyllästy.

vlad.
 

-FNM-

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Piti minunkin alkaa kuuntelemaan Brucea. Annan Spotifyn hoitaa homman, ja biisien tulla satunnaisessa järjestyksessä eri levyiltä. Bruce on kaikinpuolin hieno mies. Todennäköisesti Bruce on myös kova panemaan.

On se muuten jännää, miten joku nousee tiettyyn asemaan. Jenkeissä on ihan helvetisti muusikoita, jotka tekevät samankaltaista juttua Springsteenin kanssa. Kuitenkin Bruce on se, joka on noussut amerikkalaisen miehen keulakuvaksi, mieheksi joka kuvaa amerikkalaisuutta. Toisilla vaan on jotain enemmän kuin toisilla.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
On se muuten jännää, miten joku nousee tiettyyn asemaan. Jenkeissä on ihan helvetisti muusikoita, jotka tekevät samankaltaista juttua Springsteenin kanssa. Kuitenkin Bruce on se, joka on noussut amerikkalaisen miehen keulakuvaksi, mieheksi joka kuvaa amerikkalaisuutta. Toisilla vaan on jotain enemmän kuin toisilla.
Kyllä mie väittäisin että syyt on niinkin proosalliset kuin biisintekotaito, antaumukselliset lavaesiintymiset ja sellainen uskollisuus omalle jutulle. Okei, joskus on tehty akustista ja joskus isolla bändillä, mutta se tietty perusote ja henki musiikissa on ollut sama aina. Perseitä ei ole nuoltu.

Sitten tietysti se suurin jättimenestys, Born in the USA, joka on yhtä väärinymmärretty kuin Hassisen Koneen Rappiolla. Ei siinä biisissä lauleta Vietnamin sodasta ja Yhdysvaltain sisäpolitiikasta mairittelevaan sävyyn ollenkaan, mutta silti Ronnie Raygun olisi halunnut kappaleen kampanjaansa... Oli sekin kyllä vitun tyhmä mies, mutta ei kai Amerikan presidentiksi muuten pääsisikään.
 

-FNM-

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Kyllä mie väittäisin että syyt on niinkin proosalliset kuin biisintekotaito, antaumukselliset lavaesiintymiset ja sellainen uskollisuus omalle jutulle. Okei, joskus on tehty akustista ja joskus isolla bändillä, mutta se tietty perusote ja henki musiikissa on ollut sama aina. Perseitä ei ole nuoltu.

Näinhän se on. Toki varmasti tuurillakin on tietty, jopa isokin osansa, mutta lahjakkailla tuota tuuria tuntuu usein olevan enemmän kuin vähemmän lahjoja saaneilla.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
AC/DC:n vanhempaa, Bon Scottin aikaista tuotantoa olen tässä illan luukuttanut. Nyt vuorossa Whole lotta Rosie.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös