Velcra - Hadal
Metallia, industrialia, konemusiikkia, mitätämänytonkaan. Aiemmat kaksi levyä olivat selkeää metallisahausta, mutta kolmas eli Hadal on melko erilainen ja huomattavasti sähköisempi. Jessi Freyn seksikäs ääni pääsee nyt paremmin oikeuksiinsa rauhallisemmassa, kokeellisemmassa meiningissä ilman satunnaisia karjumisia ja levy onkin selkeästi oma maailmansa ja kokonaisuutensa: Dead End Lane -biisistä tulee sellainen fiilis, että lennellään vauhdilla jossain sinisen taivaan alla, vastaavasti Nautifungus-instrumentaalissa voitaisiin ainakin minun mielikuvitukseni mukaan lillua jossakin merenpohjassa levyn kannessa näkyvien kalojen seassa. Kiintoisa kokonaisuus, joka aukeaa hitaasti, mutta pitää myös otteessaan ja paljastaa itsensä alati jotakin uutta.
Edellinen keikka lokakuulta 2008, jonka jälkeen pumppu vetäytyi omien sanojensa mukaan "pohtimaan maailmankaikkeutta ja seuraavia kujeitaan sen pyörteissä". Ette ole lopettaneet vielä, ettehän?