Kuuntelussa juuri nyt

[aceman81]

Kiuas - Aftermath
http://www.youtube.com/watch?v=cOnNN-LMvbU

Perus mättöä, mutta riittävästi sointeja, rytminvaihtoa ja rynkytystä omaan makuun. Type O Negative myös kartalla, tuli luukutettua jo ennen tuota viimeisintä, mutta ehkä tulee fiilisteltyä enempi viikonloppuna, täysin toffeessa, tietenkin.

 

[-Kantor-]

Enochian Crescentin uusi kappale "Lyijysiipi" yllätti meikäläiset positiivisesti. Joku puritaani voi väittää, että se on liian poppia, mutta kuten sanottua, itselleni kolisee. Innolla odotan tulevaa minialbumia!

http://www.youtube.com/watch?v=MI7hZ1keaxE

 

[passenger]

People in planesin As far as the eye can see albumi taas pitkästä aikaa kuuntelussa. Koko levy on kyllä saatanan kova.

If you talk too much (my head will explode)

Moth

 

[-OO-]

Levy on nyt kuunneltu kolme kertaa läpi. Hyvä paketti, koskettimet selkeästi edellistä levyä enemmän esillä. Tämä on toisinaan hyvä, toisinaan taas ehkä jopa liikaa toistoa kosketinkuvioissa taustalla.

Sydäntalvella-kappaleen tasoista killeriä ei ainakaan vielä ole tältä levyltä löytynyt (eikä luultavasti löydykään, koska äsken mainittu iskin samantien tajuntaan aikanaan sen kuullessani).

Se olisikin jo ihme jos jokaiselta levyltä löytyisi Piiloistaan laulaa ja Sydäntalvella -tasoisia timantteja. Mutta sanoisin kyllä että ainakin tuo Pelkkä ihminen ja Ei viha pääsee aika lähelle. Mutta erittäin hyvä kokonaisuus joka tapauksessa tämä uusi levy. Jos n. kymmenen kuuntelun jälkeen pitäisi nopeasti kuvailla levyä parilla sanalla niin se olisi "nopeampi ja kepeämpi". Eli tempoa on minusta nostettu jonkin verran debyyttilevystä ja nyt nopeammat biisit on enemmistönä levyllä.

Soittopuolella on tosiaan nostettu pianoa enemmän esiin ja kyllähän tuolta Paula Präktigin repertuaarista aika komeita kuvioita lähteekin, joten hyvä niin. Minä ainakin tykkään tästä suuntauksesta. Muutenkin soitto on minusta kepeämpää ja ilmavampaa kuin ykköslevyllä joka oli yleistunnelmaltaan "raskassoutuisempi". Silti on hyvin säilytetty sellainen maanläheinen "livesoundi" mikä miellytti jo debyyttilevyllä.

Eli kyllä minä sanoisin että kun kakkoslevyt monesti on aika vaikeita tapauksia bändeille niin Harmaja on kyllä onnistunut upeasti.

 

[mice]

Eli kyllä minä sanoisin että kun kakkoslevyt monesti on aika vaikeita tapauksia bändeille niin Harmaja on kyllä onnistunut upeasti.

Sydäntalvella ja Piiloistaan laulaa ovat kyllä sen luokan tavaraa, että kieltämättä ihan joka päivä sellaisia tekeleitä ei Harmajakaan tee.

Nyt kun itsellänikin on kymmenisen kuuntelukertaa takana, niin levy alkaa aueta aiempaa paremmin. Kuinka me voimme on levyn kruunu, ja hyvin toimii myös Pelkkä ihminen. Lisäksi levyn avaava Alkusoitto ja levyn päättävä Loppusoitto ovat jollain lailla erittäin toimivat levyn avaus- ja päätösraita.

Soitto on aistikasta ja toimivaa. Tahti on tosiaan astetta ensilevyä rivakampi. Tämä on oikeastaan tällä hetkellä ainoa miinusmerkkinen asia, jonka levyltä löydän. Ehkä sen huomaa jo siitä, että oma suosikkikappaleeni tällä hetkellä on nimenomaan hitaamman pään Kuinka me voimme. Mutta hieno levy ja alkuvuoden parhaita julkaisuja ehdottomasti.

 

[Ted Raikas]

Von Hertzen Brothers - The Willing Victim

Tässä viimepäivinä tullut veljeksiä kuunneltua suht tiiviisti. Osin fiilistellen tulevan sunnuntain keikkaa Bar Loosessa, jonne onneksi sain sopuhintaiset liput hoidettua, vaikka myi etukäteen loppuun hetkessä. Jes. Mielenkiintoista keikkaa odottelen tulevaksi.

 

[Pavlikovsky]

Lynyrd Skynyrd - Vicious Cycle

Skynyrdin vuonna 2003 julkaistu kiekko, jossa mukana olivat vielä jo yläkertaan jameja soittelemaan siirtyneet Leon Wilkenson, Hughie Thomasson, Ean Evans ja Billy Powell.
Hienoja kappaleita albumi sisältää sekä taattua Skynyrdin kaltaista riffittelyä, vaikka lyriikat ovat turhan tähtilippu-henkisiä, mutta etelästä kun ollaan niin ymmärtäähän sen. Parempaa oli kuitenkin tulossa 2009 God&Guns-albumin myötä....

 

[Evil]

Parempaa oli kuitenkin tulossa 2009 God&Guns-albumin myötä....

Se on parempi kuin Vicious Cycle, jep. Silti mielestäni paras Johnnyn ajan Skynyrd-albumi on Edge of Forever. En ole oikein balladimiehiä, joten minua viehättää se ettei tuolla levyllä ole niitä kuin yksi, ja muutenkin levy on mukavan tummasointinen ja mollivoittoinen.

Nytpä olen viime aikoina kuunnellut Rossington-Collins Bandin molempia sekä aikoinaan täysin vaiettua Johnny Van Zantin sooloa Brickyard Road. Siinä on hieno lätty. Tällä hetkellä tosin soi Alamaailman Vasarat - Huuro Kolkko.

 

[obi-wan]

Nationalin uusin. Hyvältä kuulostaa

 

[Hirmumyrsky]

Kohtakkoin päättyvälle kiekkokaudelle ja kiekkokaukaloiden sankareille:

David Mitcham - Anuta Song (Voitaisiinko tämä soittaa viimeisen finaali ottelun jälkeen oikean tunnelman aikaansaamiseksi?)

Myös Mandarin Fish Fury on kohtalaisen "osuva".

 

[-OO-]

Kiuas - Lustdriven

Tämä bändi on minulta jostain syystä jäänyt aina kokonaan kuuntelematta, vaikka olen aina miettinyt että pitäisi ottaa kuunteluun ihan siitä syystä että Kiuas on niin helvetin hieno nimi metallibändille. Nyt sitten, kiitos aceman81:n, lopultakin kuuntelin ja ihan helvetin hyvältähän tuo kuulostaa. Siispä ostin koko levyn ja ei kyllä kaduta yhtään tämä ostos. Kerta kaikkiaan mahtava levy!

 

[Datsun]

Mulla on koko viikonlopun soinut Sara-bändin Veden äärelle-levy. Ihan loistava, sanoisinko jopa että on paikka paikoin kuin Suomen Katatonia.

Luulin tämän menneen aivan suomirockiksi jossain vaiheessa enkä juuri ole tuotantoon ensilevyn jälkeen tutustunut. Olin aivan väärässä.

 

[Hilmanuutti]

Mulla on koko viikonlopun soinut Sara-bändin Veden äärelle-levy. Ihan loistava, sanoisinko jopa että on paikka paikoin kuin Suomen Katatonia.

Hienosti sanottu. Veden äärelle -albumista innostuin itsekin melkoisesti heti sitä kuultuani. Tuossa tosiaan on jotain katatoniamaisesti rivien väleistä välittyvää magiaa, jota kaikki eivät kuule.

Mä olen jämähtänyt Spotifyssa The Radio Dept. -orkesterin Clinging To A Scheme -uutuuteen. Kenkiintuijottelijat ovat saaneet ilmaisuunsa lisää väriä ja tuloksena on albumillinen hienoa musiikkia. Heaven's On Fire, Never Follow Suit ja David ovat biisien aatelia.

 

[vehhhmanen]

Spotifyn kautta on koko päivän soinut wanhan kunnon RATT - yhtyeen uutukainen Infestation. Bändi kuului 80/90-luvulla suosikkeihin ja kyllähän sitä vieläkin sujuvasti kuuntelee. Soittajat lienevät jo viidenkympin tietämillä? Juutube pätkää Best of me kappaleesta --> http://www.youtube.com/watch?v=BL1k6c5UDw0&feature=related

 

[Miguel]

Mulla on koko viikonlopun soinut Sara-bändin Veden äärelle-levy. Ihan loistava, sanoisinko jopa että on paikka paikoin kuin Suomen Katatonia.

Yhden kuunnellun ja hankitun levyn (Viva Emptiness) perusteella Katatonialla on loistavan musiikin elementit olemassa, mutta jokin siitä syö parhaan terän. Ainakin osittain sanoitukset. "Don't you fuckin' lie" -tyyppiset rivit kuulostavat teini-ikäisen metallimiehen angstissa kirjoitetuilta turauksilta ja kuulostavat muuten huoliteltujen kappaleiden lomassa naurettavan korneilta.

Ja kas kummaa, Saralta juuri Veden äärelle on diskografiansa ainoa edustaja minun levyhyllyssäni. Kelpo tuotos, mutta ei sekään huipulta tunnu. Tyyli miellyttää, biisejä on vain vähän liikaa niiden laatuun nähden.

Katatonialla Evidencessä on kyllä todella tykki kertosäe. Tykkään paljon. Saralta taas kovaa kolisee radiohitti Rauhan aika. Ilmeinen päätelmä on, että vaadin tältä musiikkityyliltä killerimelodioita. Vähän outoa kyllä, kun kuitenkin tykkään hulluna Opethista koukeroineen. Kannattaisiko siis kokeilla myös muita levyjä?

No, heinäkuussa Ilosaarirockissa Katatonia. Viimeistään sen jälkeen päivitetympiä näkemyksiä.

 

[Datsun]

No, heinäkuussa Ilosaarirockissa Katatonia. Viimeistään sen jälkeen päivitetympiä näkemyksiä.

En halua mitenkään latistaa ennakko-odotuksia, mutta Katatonia on yksi surkeimmista liveartisteista joita olen nähnyt. Ja minäkin olen nähnyt ihan oikeasti kaikenlaista. Katatonia on loistava bändi, mutta epäilen että festarilavalla voi olla varsin kateissa.

Toivon että olen väärässä ja satuin vain taannoin näkemään huonon keikan - Porcupine Treen lämppärinä viime syksynä.

Muuten - kannattaa katsastaa kotimainen Barren Earth jos ei ole jo tuttu. Voisi jollakin tavalla puskea samoihin raameihin kuin tuossa esille tulleet.

http://www.myspace.com/officialbarrenearth

Ja Tubessa on paljon lisää. Käy kuuntelemassa jos ei ole tuttu ennestään. Tai käy vaikka silti!

 

[haunted shores]

Toivon että olen väärässä ja satuin vain taannoin näkemään huonon keikan - Porcupine Treen lämppärinä viime syksynä.

Satuit näkemään, sillä tuolloin Katatonia oli todella surkea, osittain jopa itsestään riippumattomista seikoista kuulemma johtuen.

En ole oikeastaan Last Fair Deal Gone Downin jälkeisistä Katatonia-levyistä pitänyt lainkaan, mutta livenä olen bändin jokusen kerran viime vuosinakin nähnyt ja vaikkei kyseessä mikään maailman kovin live-akti olekaan niin ihan perushyvä kuitenkin.

Mutta alunperin olin kuitenkin lainaamassa tuota toista kirjoitustasi, sillä Saran Veden Äärellä levyn parissa olen taas tauon jälkeen itsekin viihtynyt. Loistava levy.

Lisäksi on tullut viime aikoina aikas paljon kuunneltua Devin Townsendin Ziltoid, Ki, Accelerated Evolution ja Addected levyjä jo heinäkuun Tuskaa silmälläpitäen.

 

[secord]

Yhden kuunnellun ja hankitun levyn (Viva Emptiness) perusteella Katatonialla on loistavan musiikin elementit olemassa, mutta jokin siitä syö parhaan terän. Ainakin osittain sanoitukset. "Don't you fuckin' lie" -tyyppiset rivit kuulostavat teini-ikäisen metallimiehen angstissa kirjoitetuilta turauksilta ja kuulostavat muuten huoliteltujen kappaleiden lomassa naurettavan korneilta.

Rohkenen tulla haaskalle. Viva Emptiness on mielestäni Katatonian huonoin levy. Ja nuo sanoitukset yltävät tosiaan välillä kiusallisen pateettiselle tasolle. Last Fair Deal Gone Down on ihan kohtalainen levy, mutta kyllä kaksi viimeistä levyä (The Great Cold Distance ja Night Is The New Day) maistuvat parhaiten ja ovat vieneet ruotsalaispumpun ihan uudelle, paremmalle tasolle.

 

[M10]

Tätä Karnivoolia kuuntelen ja varsin muikealta musiikilta vaikuttaa.

 

[secord]

Eiköstä vain! Kumpi on menossa, Sound Awake vai Themata, jos sallit kysellä?

Itse diggailen just nyt tätä: Isobel Campbell & Mark Lanegan - Black Mountain

 

[Miguel]

Viva Emptiness on mielestäni Katatonian huonoin levy.

Hyvin mielenkiintoista, sillä ennen alelaarille suuntaamista olin katsastanut nopeasti Katatonian levyjen arvioita ainakin Imperiumi.netistä, ja siellä Viva Emptiness oli saanut oikein hyvät, muistaakseni jopa ylistävät arviot. Makuasioita, sano koira kun jne.

No, ketjun aiheesta ollaan kaukana Katatoniasta puhuttaessa, sillä kuuntelussa juuri nyt on ollut kaikkea muuta kuin pimeyttä hönkivää pohjoismaismetallia. Kevään ja kesän tullen on aina hyvä virittää itsensä singalong-vaihteelle ja kaivaa esiin niin uutta kuin vanhaa suomalaista. Eput, Aknestik, Apulanta ja SMG nyt ovat olleet ahkerimmassa kuuntelussa. Hui, menikö katu-uskottavuus?

Mutta onhan lautasella pyörähdellyt myös mm. M10:n mainitsema Karnivool. Hyvä on.

 

[Ted Raikas]

Hyvin mielenkiintoista, sillä ennen alelaarille suuntaamista olin katsastanut nopeasti Katatonian levyjen arvioita ainakin Imperiumi.netistä, ja siellä Viva Emptiness oli saanut oikein hyvät, muistaakseni jopa ylistävät arviot. Makuasioita, sano koira kun jne.

Katatonian tuotanto ei ole kauhean tuttua, mutta Viva Emptiness on tullut kuunneltua ja pidän sitä ihan kelpo levynä sinällään, mutta myös minua nuo "fuck" lyriikat tympii. Kuulostaa jotenkin liian päälleliimatulta ja tarkoituksenhakuiselta. Voi toki olla joku syvempikin merkitys musiikissa, mutta epäilen. En muutenkaan ole kiroilulyriikan suurimpia ystäviä, joissain yhteyksissä ehkä menee, mutta helposti särähtää korvaan, väärällä tapaa.

Porcupine Tree:n lämppärinä Katatonia oli tosiaankin todella valjun tuntuinen ja pahasti itseääntoistava, mutta tosiaan olosuhteet ei varmaan ollut ihan ne parhaimmat. Silti tuli jotenkin vaikutelma, ettei oikein itseäni livenä nappaa yhtään vaikka olisi puitteet kunnossakin. Levyltäkin vähän turhan tasapaksua ja laahaavaa omaan makuuni, mutta ei nyt kuitenkaan huono bändi. Vaadin itse vaan vähän enemmän äänimaailmoja, eikä tuollaista hidastempoista jatkuvaa synkistelyä.

 

[M10]

Eiköstä vain! Kumpi on menossa, Sound Awake vai Themata, jos sallit kysellä?

Tuota ensimmäistä kuuntelen.

Huomenna kuuntelen kuitenkin Kylesaa, ja ihan livenä, Tavastialla. Onko sinne menijöitä?

 

[Datsun]

En ole oikeastaan Last Fair Deal Gone Downin jälkeisistä Katatonia-levyistä pitänyt lainkaan, mutta livenä olen bändin jokusen kerran viime vuosinakin nähnyt ja vaikkei kyseessä mikään maailman kovin live-akti olekaan niin ihan perushyvä kuitenkin.

Mä puolestani olen viehtynyt nimenomaan tuosta Last Fair Deal...levystä ja sen jälkeisestä tuotannosta, eli:

# Last Fair Deal Gone Down (Peaceville, 2001)
# Viva Emptiness (Peaceville, 2003)
# The Great Cold Distance (Peaceville, 2006)
# Night Is the New Day (Peaceville, 2009)

Ja vielä niin, että uusi levy on aina ollut edeltäjäänsä parempi.

Näinhän nää menee.

 

[haunted shores]

Mä puolestani olen viehtynyt nimenomaan tuosta Last Fair Deal...levystä ja sen jälkeisestä tuotannosta

Täsmennnän itseäni sen verran, että tosiaan siis Last Fair Deal Gone Down on mielestäni ylivoimaisesti orkesterin paras tuotos. Viva Emptiness taas sitten selkeästi huonoin. The Great Cold Distance jäi jokseenkin VE:n jatko-osaksi omassa mielessäni, mutta tämän uusimman kohdalla on hieman vielä oma mielipide auki, koska kuuntelukertoja on takana vasta hyvin vähän. Idle Blood ainakin on loistobiisi.

Ymmärrän oikeastaan hyvinkin, miksi nimenomaan VE ja TGCD keräsivät ylistäviä arvioita, mutta jollain tapaa juuri nämä kaksi levyä olivat omaan makuuni Katatonialle ominaisen synkkyyden ja musertavan toivottomuuden läsnäolosta huolimatta soundimaailmaltaan ja yleistunnelmaltaan jollain tapaa liian kylmiä ja kliinisiä.

Mutta makuasioita tosiaan.