Kuuntelussa juuri nyt

[Ted Raikas]

J. Karjalaisen ja Veli-Matti Järvenpään Paratiisin pojat.

Kappaleena tällä hetkellä: Meinasin, meinasin

Loistavan hyväntuulinen levy, jossa omalla karhealla tavallaan on myös vakavuutta taustalla. Joskus vanhassa on vara parempi. Kulttuuriteko kyllä tämä levy ja edeltäjänsä.

 

[DaHolla]

Kirjastosta tarttui mukaan Lemonatorin "The Waltz" levy ja enpä muistanutkaan että kyseessä on erinomainen teos. On tullut kuunneltua tätä levyä jo viikon verran enkä vieläkään ole kyllästynyt.

 

[d2uce]

Maria Lundin Ajan Sävel -levy pyörähti juuri uudestaan soimaan. Hieman ehkä turhan hidastempoinen minun makuun, mutta vastapainoksi nämä nopeammat rallit uppoavat hyvinkin.

Esimerkiksi Uniklubin biisit ovat aivan karmeaa kuraa, mutta kyllä esim. "Huomenna" kuulostaa tällä levyllä minun korvaan melko hyvältä.

 

[JimmyConway]

Kuuntelussa Seasick Steve ja I Started Out With Nothin' and I Still Got Most of It Left-albumi. Kuulin sattumalta tästä artistista Radio Rockilta ja ostin iTunesista ko. levyn. Olen erittäin tyytyväinen.

 

[M10]

Primus - Brown Album

Sanokaa mitä sanotte tästä bändistä, mutta perkuleen hieno teos on tämäkin platta.

np. Camelback Cinema (ja se alun rumpukomppi)

 

[ms.qvist]

Vanhempaa Metallicaa vuorossa, kyllähän nämä iskevät likimain kuin miljoona volttia, nyt Seek and Destroy. Kyllä kelpaa!

vlad.

 

[-OO-]

J. Karjalainen & Veli-Matti Järvenpää - Paratiisin pojat

Minä jo ehdin luulemaan että tämä Lännen Jukka -idea olisi ollut loppuun kaluttu jo tuon ensimmäisen levyn jälkeen mutta toisin kävi, Karjalainen on taas onnistunut uudistumaan juuri sen verran että homma pysyy raikkaana ja tuoreena. Ihan perkeleen hyvä levy!

 

[Pavlikovsky]

70-luvun heavyrock ollut kuuntelussa pitkin iltaa.

Led Zeppelin kolmella ensimmäisellä loistavalla levyllä aloiteltu. Sen jälkeen seurannut Black Sabbath levyillä Black Sabbath, Paranoid, Master Of Reality ja täysin kamapäissä tehty hieno Vol 4. Ozzyn viimeistä Never say dietakin pitää säälistä vähän kuunnella, ainakin nimikkobiisi.
Seuraavaksi levylautaselle Thin Lizzyä best of-mielessä sekä hieman Status Quota. Yngwie Malmsteenin armottomaan pippelitilutuksen tahtiin voikin sitten tulla hyvin uni silmään. Eli myös Ynkän Rising force tulee vielä soimaan tänä ehtoona.

 

[Evil]

Ozzyn viimeistä Never say dietakin pitää säälistä vähän kuunnella, ainakin nimikkobiisi.

Se on muuten törkeän aliarvostettu levy. Eihän se yhtä hyvä ole kuin 6 ensimmäistä, mutta ainakin kovempi kuin Technical Ecstacy!

Mulla on pyörinyt Mountain, Nick Cave, ZZ Top, CMX, Pink Floyd, Free ja Isaac Hayes. Juuri nyt luureista raikaa David Bowien Station To Station.

 

[Pavlikovsky]

Se on muuten törkeän aliarvostettu levy. Eihän se yhtä hyvä ole kuin 6 ensimmäistä, mutta ainakin kovempi kuin Technical Ecstacy!

Nooh, nyt kun puheeksi otit niin kyllähän Never Say Die vielä potkii Technicalin ylitse. Tosiaan nimikkobiisi, Air Dance ja A hard Road ainakin. En vain silti oikein diggaa siitä eikä moni muukaan Sabbath-fani. Tässä nyt joten kuten vielä pysytää tässä rock-meiningissä, mutta väsyneitten miesten, väsynyttä musiikkiahan tämä on jos vertaa juurikin aikaisempiin tuotoksiin. Ei ihme, että Ossi kyllästyi. Techical Ecstasysta ei muuta kuin, että tuollaiset kaupalliset soundi ja levykokeilut eivät kyllä tosifaneja miellytä juurikaan ikinä. En edes muista milloin olisin tuota Technicalia Sabbathilta kuunnellut. Forbiddenkin iskee kovempaa, mutta se tästä.

 

[mtuq]

Pink Floyd - On The Turning Away

Hieno biisi.

 

[Evil]

Nooh, nyt kun puheeksi otit niin kyllähän Never Say Die vielä potkii Technicalin ylitse. Tosiaan nimikkobiisi, Air Dance ja A hard Road ainakin. En vain silti oikein diggaa siitä eikä moni muukaan Sabbath-fani.

No mie olen ollut Sabbath-fani suunnilleen 27 vuotta ja diggaan kyllä. Junior's Eyes!!!

Forbidden muuten on paskin Sabbath-levy ikinä.

Hyviä jälkikauden (post Ozzy) albumeita ovat tietenkin Dion laulamat, sitten erityisesti Eternal Idol ja Cross Purposes. Niillä on sitä vanhaa Sab-henkeä. Born Againista en tykkää yhtään. Onhan Gillan toki Gillan mutta Sabbathiin ei sopinut pätkääkään. Voi olla toki syynä se helevetinmoinen juopottelu jota harrastivat silloin. Tutiseva muumio Ward (joka korvattiin Bev Bevanilla kiertueelle), Paranoidin vihkosta lunttaava Gillan, tuopin pohjaa tuijotteleva Geezer... Taisipa tuolloin, kuten usein muulloinkin, olla riffijumala Iommi se joka piti paskan kasassa.

 

[Old Ray]

Tässä on jotai kaunista: The Crash - Thorn in my side

 

[Pavlikovsky]

No mie olen ollut Sabbath-fani suunnilleen 27 vuotta ja diggaan kyllä. Junior's Eyes!!!

Forbidden muuten on paskin Sabbath-levy ikinä.

Hyviä jälkikauden (post Ozzy) albumeita ovat tietenkin Dion laulamat, sitten erityisesti Eternal Idol ja Cross Purposes. Niillä on sitä vanhaa Sab-henkeä. Born Againista en tykkää yhtään. Onhan Gillan toki Gillan mutta Sabbathiin ei sopinut pätkääkään. Voi olla toki syynä se helevetinmoinen juopottelu jota harrastivat silloin. Tutiseva muumio Ward (joka korvattiin Bev Bevanilla kiertueelle), Paranoidin vihkosta lunttaava Gillan, tuopin pohjaa tuijotteleva Geezer... Taisipa tuolloin, kuten usein muulloinkin, olla riffijumala Iommi se joka piti paskan kasassa.

Hyvin tiivistetty. 27 vuotta ansaitsee kunnioitusta, hc-fani, pakko myöntää. Sabbath-kirjan luettuani minäkin (Sabbath-fani hieman vähemmän aikaa) on selvinnyt juurikin se, että harva bändi on ollut noin sekasorron partaalla ja solisteja/muita bändin jäseniä tosiaan on vaihdeltu hurjasti. Iommi se vain on siellä säilynyt Mr. Sabbathina. Gillaninhan intressi liittyessään bändiin taisi olla, että pääsisi dokaamaan muiden Sabbath-jätkien kanssa ja tekisi siinä samalla sitten tuon huvittavan Born againin. Nooh, tätä mielenkiintoista keskustelua voi sitten jatkaa Black Sabbath-ketjussa, mutta nyt laitan Reunionin soimaan Sabbathilta ja fiilistely alkakoon.

 

[-OO-]

Apulanta - Kuutio

Näin ensimmäisen kuuntelun perusteella täytyy sanoa että aikamoinen pettymys oli tämä levy. Kovasti hehkutettiin että olisi hyvä levy mutta ei kyllä ainakaan minuun iskenyt yhtään. Koko levyllä oikeastaan yksi biisi (sinkkubiisi Vauriot), eikä sekään ihan terävintä Apulanta-kärkeä.

 

[Syötä!]

Eilisillan fiilistelyä:

3 Doors Down

The Better Life
Away from the Sun

 

[d2uce]

Primus - Brown Album

Sanokaa mitä sanotte tästä bändistä, mutta perkuleen hieno teos on tämäkin platta.

Mitä tuo "sanokaa mitä sanotte" petaus nyt on? Siis kuinka tuosta bändistä ei voi olla pitämättä? Aikamoista ilotulitusta on myös Brown Album, bändiltä joka ei hutialbumia ole vielä onnistunut tekemään.

 

[M10]

Aikamoista ilotulitusta on myös Brown Album, bändiltä joka ei hutialbumia ole vielä onnistunut tekemään.

Mielestäni Antipop:ia ei olisi koskaan pitänyt tehdä.

Hetfieldit, morellot ja rexbrownit eivät vaan sovi Primuksen juttuihin. Tuon levyn paras biisi on se salabiisi. Ylivoimaisesti Primuksen huonoin levy. Muut onkin sitten jautaa.

 

[Trenchtown]

Kuunnelkaahan tekin nysvärit tästä, kun turkulainen Hateform näyttää esimerkkiä, että miten sitä metallia pitää soittaa. Niin ja onhan siellä tuo Teuvo-tribuuttikin.

 

[M10]

22 Pistepirkko - (Well you know) Stuff Is Like We Yeah

Ehdottomasti bändin parhaimpia levyjä. Jotenkin nuo Espenkin jutut vaan toimii.

 

[jesse72]

Poisonblackin uudella mennään täällä. Perussettiä, ei mitään mullistavaa.

 

[Hank]

Six Feet Under:Death Rituals
Mikäli dödis uppoaa, niin todellakin tutustumisen arvoinen levy. Chris Barnes ja kumppanit edelleen voimissaan

 

[Pavlikovsky]

Iron Maiden - Rock In Rio. Voi kun tulee mieleen viime Heinäkuu ja 18. päivä stadikalla! Mahtavaa.

 

[Alamummo]

Näin sitä joskus yllättyy.

Muutamakin kaveri on vaahdonnut Muse-orkesterin olevan helvetin kova ja omaperäinen ja luova ja vaikka sun mitä. Olen kohautellut olkiani ja arvellut että se on taas yksi pumppu lisää niitä kenkiintuijottelevia moppitukkaluusereita jotka uikuttavat vaan lemmen perään; sitä brittipoppia pahimmillaan. Niitä helkkarin radiopäitä ja kylmänäytelmiä, joita vihaan.

Pari tymäkkää sinkkubiisiä olin toki rekisteröinyt, mutta ajattelin niitten olevan vain sokean kanan löydöksiä. Eihän niillä voi koko levyllistä laatubiisejä olla, eihän?

Kyllä muuten voi. Poimin aamupäivällä Mänttilän alesta heräteostoksena mukaan Musen Black Holes and Revelations -albumin, ja perskules että iskee kuin sukallinen kaurapuuroa! Tämähän on oikeasti innovatiivista rockmusiikkia, ja mikä parasta, uikutus on kaukana tästä. Nyt levy pyörii noin puolennen tusinannen kerran läpi, eikä heikkoja lenkkejä ole. Supermassive Black Hole on oikeastaan pirun kova "hittibiisiksi", Knights of Cydonia loistavaa progen ja 70-luvun leffamusiikin ristisiitosta, City of Delusion itämaisesti maustettu namupala...

Harmittaa kun löysin tämän vasta nyt, mutta ilahduttaa että edes nyt.

Pitäisi Eviliä oikein kädestä kiittää.

En ole yleensä tykännyt Musen musiikista - vähän sellaista köyhän miehen Radioheadia - ja sitä ei meiltä hyllystä löytynytkään, mutta tämän kommentin rohkaisemana kaivoin netistä Black Holes and Revelations -lätystä vähän lisää tietoa ja joku musiikkikanava telkassakin sattui veivaamaan sopivasti Knights of Cydonia -videon. Näiden summana uskaltauduin cd:n hommaamaan. Ja kyllä kannatti. Yksi parhaita cd:tä, mitä olen ostanut vuoden sisällä ja ollut runsaassa kuuntelussa. Supermassive Black Hole on ihan suosikkibiisejäni tällä hetkellä ja levyllä ei olekaan oikeastaan yhtään huonoa biisiä. Me like!!!

 

[NIN]

Yksi parhaita cd:tä, mitä olen ostanut vuoden sisällä ja ollut runsaassa kuuntelussa. Supermassive Black Hole on ihan suosikkibiisejäni tällä hetkellä ja levyllä ei olekaan oikeastaan yhtään huonoa biisiä. Me like!!!

Jos saa jatkosuositella, niin viime keväänä ilmestynyt livelätty H.A.A.R.P. kannattanee hankkia jatkoksi. Mukana Wembleyn keikka-DVD jossa lähes kaikki Musen parhaat biisit. Uskomattoman hyvän bändin hieno keikka, vaikkei livelevyistä pitäisikään.