Kuuntelussa juuri nyt

[Evil]

Nooh, nyt kun puheeksi otit niin kyllähän Never Say Die vielä potkii Technicalin ylitse. Tosiaan nimikkobiisi, Air Dance ja A hard Road ainakin. En vain silti oikein diggaa siitä eikä moni muukaan Sabbath-fani.

No mie olen ollut Sabbath-fani suunnilleen 27 vuotta ja diggaan kyllä. Junior's Eyes!!!

Forbidden muuten on paskin Sabbath-levy ikinä.

Hyviä jälkikauden (post Ozzy) albumeita ovat tietenkin Dion laulamat, sitten erityisesti Eternal Idol ja Cross Purposes. Niillä on sitä vanhaa Sab-henkeä. Born Againista en tykkää yhtään. Onhan Gillan toki Gillan mutta Sabbathiin ei sopinut pätkääkään. Voi olla toki syynä se helevetinmoinen juopottelu jota harrastivat silloin. Tutiseva muumio Ward (joka korvattiin Bev Bevanilla kiertueelle), Paranoidin vihkosta lunttaava Gillan, tuopin pohjaa tuijotteleva Geezer... Taisipa tuolloin, kuten usein muulloinkin, olla riffijumala Iommi se joka piti paskan kasassa.

 

[Old Ray]

Tässä on jotai kaunista: The Crash - Thorn in my side

 

[Pavlikovsky]

No mie olen ollut Sabbath-fani suunnilleen 27 vuotta ja diggaan kyllä. Junior's Eyes!!!

Forbidden muuten on paskin Sabbath-levy ikinä.

Hyviä jälkikauden (post Ozzy) albumeita ovat tietenkin Dion laulamat, sitten erityisesti Eternal Idol ja Cross Purposes. Niillä on sitä vanhaa Sab-henkeä. Born Againista en tykkää yhtään. Onhan Gillan toki Gillan mutta Sabbathiin ei sopinut pätkääkään. Voi olla toki syynä se helevetinmoinen juopottelu jota harrastivat silloin. Tutiseva muumio Ward (joka korvattiin Bev Bevanilla kiertueelle), Paranoidin vihkosta lunttaava Gillan, tuopin pohjaa tuijotteleva Geezer... Taisipa tuolloin, kuten usein muulloinkin, olla riffijumala Iommi se joka piti paskan kasassa.

Hyvin tiivistetty. 27 vuotta ansaitsee kunnioitusta, hc-fani, pakko myöntää. Sabbath-kirjan luettuani minäkin (Sabbath-fani hieman vähemmän aikaa) on selvinnyt juurikin se, että harva bändi on ollut noin sekasorron partaalla ja solisteja/muita bändin jäseniä tosiaan on vaihdeltu hurjasti. Iommi se vain on siellä säilynyt Mr. Sabbathina. Gillaninhan intressi liittyessään bändiin taisi olla, että pääsisi dokaamaan muiden Sabbath-jätkien kanssa ja tekisi siinä samalla sitten tuon huvittavan Born againin. Nooh, tätä mielenkiintoista keskustelua voi sitten jatkaa Black Sabbath-ketjussa, mutta nyt laitan Reunionin soimaan Sabbathilta ja fiilistely alkakoon.

 

[-OO-]

Apulanta - Kuutio

Näin ensimmäisen kuuntelun perusteella täytyy sanoa että aikamoinen pettymys oli tämä levy. Kovasti hehkutettiin että olisi hyvä levy mutta ei kyllä ainakaan minuun iskenyt yhtään. Koko levyllä oikeastaan yksi biisi (sinkkubiisi Vauriot), eikä sekään ihan terävintä Apulanta-kärkeä.

 

[Syötä!]

Eilisillan fiilistelyä:

3 Doors Down

The Better Life
Away from the Sun

 

[d2uce]

Primus - Brown Album

Sanokaa mitä sanotte tästä bändistä, mutta perkuleen hieno teos on tämäkin platta.

Mitä tuo "sanokaa mitä sanotte" petaus nyt on? Siis kuinka tuosta bändistä ei voi olla pitämättä? Aikamoista ilotulitusta on myös Brown Album, bändiltä joka ei hutialbumia ole vielä onnistunut tekemään.

 

[M10]

Aikamoista ilotulitusta on myös Brown Album, bändiltä joka ei hutialbumia ole vielä onnistunut tekemään.

Mielestäni Antipop:ia ei olisi koskaan pitänyt tehdä.

Hetfieldit, morellot ja rexbrownit eivät vaan sovi Primuksen juttuihin. Tuon levyn paras biisi on se salabiisi. Ylivoimaisesti Primuksen huonoin levy. Muut onkin sitten jautaa.

 

[Trenchtown]

Kuunnelkaahan tekin nysvärit tästä, kun turkulainen Hateform näyttää esimerkkiä, että miten sitä metallia pitää soittaa. Niin ja onhan siellä tuo Teuvo-tribuuttikin.

 

[M10]

22 Pistepirkko - (Well you know) Stuff Is Like We Yeah

Ehdottomasti bändin parhaimpia levyjä. Jotenkin nuo Espenkin jutut vaan toimii.

 

[jesse72]

Poisonblackin uudella mennään täällä. Perussettiä, ei mitään mullistavaa.

 

[Hank]

Six Feet Under:Death Rituals
Mikäli dödis uppoaa, niin todellakin tutustumisen arvoinen levy. Chris Barnes ja kumppanit edelleen voimissaan

 

[Pavlikovsky]

Iron Maiden - Rock In Rio. Voi kun tulee mieleen viime Heinäkuu ja 18. päivä stadikalla! Mahtavaa.

 

[Alamummo]

Näin sitä joskus yllättyy.

Muutamakin kaveri on vaahdonnut Muse-orkesterin olevan helvetin kova ja omaperäinen ja luova ja vaikka sun mitä. Olen kohautellut olkiani ja arvellut että se on taas yksi pumppu lisää niitä kenkiintuijottelevia moppitukkaluusereita jotka uikuttavat vaan lemmen perään; sitä brittipoppia pahimmillaan. Niitä helkkarin radiopäitä ja kylmänäytelmiä, joita vihaan.

Pari tymäkkää sinkkubiisiä olin toki rekisteröinyt, mutta ajattelin niitten olevan vain sokean kanan löydöksiä. Eihän niillä voi koko levyllistä laatubiisejä olla, eihän?

Kyllä muuten voi. Poimin aamupäivällä Mänttilän alesta heräteostoksena mukaan Musen Black Holes and Revelations -albumin, ja perskules että iskee kuin sukallinen kaurapuuroa! Tämähän on oikeasti innovatiivista rockmusiikkia, ja mikä parasta, uikutus on kaukana tästä. Nyt levy pyörii noin puolennen tusinannen kerran läpi, eikä heikkoja lenkkejä ole. Supermassive Black Hole on oikeastaan pirun kova "hittibiisiksi", Knights of Cydonia loistavaa progen ja 70-luvun leffamusiikin ristisiitosta, City of Delusion itämaisesti maustettu namupala...

Harmittaa kun löysin tämän vasta nyt, mutta ilahduttaa että edes nyt.

Pitäisi Eviliä oikein kädestä kiittää.

En ole yleensä tykännyt Musen musiikista - vähän sellaista köyhän miehen Radioheadia - ja sitä ei meiltä hyllystä löytynytkään, mutta tämän kommentin rohkaisemana kaivoin netistä Black Holes and Revelations -lätystä vähän lisää tietoa ja joku musiikkikanava telkassakin sattui veivaamaan sopivasti Knights of Cydonia -videon. Näiden summana uskaltauduin cd:n hommaamaan. Ja kyllä kannatti. Yksi parhaita cd:tä, mitä olen ostanut vuoden sisällä ja ollut runsaassa kuuntelussa. Supermassive Black Hole on ihan suosikkibiisejäni tällä hetkellä ja levyllä ei olekaan oikeastaan yhtään huonoa biisiä. Me like!!!

 

[NIN]

Yksi parhaita cd:tä, mitä olen ostanut vuoden sisällä ja ollut runsaassa kuuntelussa. Supermassive Black Hole on ihan suosikkibiisejäni tällä hetkellä ja levyllä ei olekaan oikeastaan yhtään huonoa biisiä. Me like!!!

Jos saa jatkosuositella, niin viime keväänä ilmestynyt livelätty H.A.A.R.P. kannattanee hankkia jatkoksi. Mukana Wembleyn keikka-DVD jossa lähes kaikki Musen parhaat biisit. Uskomattoman hyvän bändin hieno keikka, vaikkei livelevyistä pitäisikään.

 

[Pavlikovsky]

Black Label Society - The Blessed Hellride. Tykkikamaa ja bändin ehdottomasti paras rieska. Ei kahta sanaa.

 

[obi-wan]

Meat Loaf - Bat Out of Hell

 

[Ted Raikas]

Riversidesta tutun laulajan Mariusz Dudan ihan taannoin ilmestynyt sooloilu, eli Lunatic Soul on tässä nyt kuuntelussa.

Vaikuttaa nyt näin äkkiseltään metallisuudesta hieman riisutummalta ja mystisiä äänimaailmoita enemmän mukaansa saaneelta Riversidelta. Ei kuitenkaan negatiivisessa mielessä, vaan tässä on jotain omaa tunnelmaakin. Synkeää ja alakuloista joka tapauksessa. Itämaista ja huuruista. Hyvältä vaikuttaa siis.

 

[heavy]

Gojira

Kaveri suositteli pari vuotta sitten tutustumista Gojiraan, sillä kerralla se unohtui, mutta nyt heräteostoksena tilattu The Way of All Flesh on kyllä ollut viimeisen viikon tehokuuntelussa, loistavaa örinäprogea!

 

[Miguel]

Supermassive Black Hole on ihan suosikkibiisejäni tällä hetkellä ja levyllä ei olekaan oikeastaan yhtään huonoa biisiä. Me like!!!

Aivan loistava levy, mutta siitä puhuttaessa muistan yleensä mainita myös tuon levyn ainoan rasittavan raidan eli Supermassiven. Mikä ihme siinä kiehtoo, kertokaa minullekin. Ainoa syy olla skippaamatta ko. raitaa on se, että se toimii jotenkuten jouhevana introna mahtavaan Map Of The Problematiqueen.

Ihan Absolution-levyn veroinen BH&R ei kyllä ole. Suosittelen sitäkin. Eikä ole huono Origin Of Symmetrykään.

 

[MarkusMaggot]

Riversidesta tutun laulajan Mariusz Dudan ihan taannoin ilmestynyt sooloilu, eli Lunatic Soul on tässä nyt kuuntelussa.

Saman tilasin tuossa pari päivää itselleni. Pari biisiä kuulin ennakkoon, ja lupaavalta kuulostaa. Odotukset kokonaisuutta kohtaan ovat korkealla oman Riverside-mieltymykseni vuoksi.

Lisäksi tilasin islantilaisen Múm:n debyytin Yesterday Was Dramatic - Today is OK. Orkesteri on mulla jäänyt valitettavan vähälle huomiolle, mutta jotain kokeellista ja popahtavaa ambient-vaikutteista tämä käsittääkseni pitää sisällään. Kaverin suosituksesta tilasin tämän, sikäli kun ne vähät orkesterin parissa vietetyt hetket ovat jääneet mieleen varsin kiehtovina kokemuksina. Lisäksi korjasin yhtä elämäni suurista virheistä tilaamalla Nick Cave & The Bad Seedsin Murder Balladsin. Yksi maailman hienoimpia levyjä.

 

[Pavlikovsky]

Uriah Heep - Greatest Hits ja tästä kokoelmasta voi olla ylpeä. Loistavia kappaleita mm. Stealing, Suicidal Man, Salisbury, Look At Yourself, Lady In Black ja tietysti Easy Living.
Pakko nostaa hattua tälle proge metallin ja urkuhevin kantaisälle, kun jaksavat papat vieläkin heittää keikkaa ympäri Eurooppaa (pari viikkoa sitten Helsingissäkin) ja uuden levynkin pyöräyttivät tänä vuonna. 38 vuotta kuitenkin jo takana ja yli 30 jäsenvaihdosta. Tosin ainoa alkuperäisjäsen on legendaarinen kitaristi Mick Box ja bändihän on ollut laskusuhdanteessa sitten 90-luvun, mutta silti ansaitsee paikkansa suurten joukossa. David Byronin ääni oli hemmetin hieno heviääni ja harmi, että siirtyi vuonna jo -85 suuremmille lavoille yläkertaan, missä on liian monta hienoa hevimuusikkoa. R.I.P

 

[Blast 'em Santa!]

Reverend Bizarre - In the Rectory of the Bizarre Reverend

Ensimmäinen kunnon kosketus doom metalliin. En ole edes varma kuinka satuin kiinnostumaan tästä tarpeeksi ostaakseni kokeeksi levyn, mutta hyvä päätös se joka tapauksessa oli, sen verran hienoa kamaa tämä on. Ja on hinta/määrä-suhdekin kohdallaan, sillä mukana tuli myös Return to the Rectory -levy, joten pituutta koko setillä on 140 minuuttia, mutta kustansi vain reilun kympin.

 

[heavy]

Uriah Heep - Greatest Hits ja tästä kokoelmasta voi olla ylpeä. Loistavia kappaleita mm. Stealing, Suicidal Man, Salisbury, Look At Yourself, Lady In Black ja tietysti Easy Living.
Pakko nostaa hattua tälle proge metallin ja urkuhevin kantaisälle, kun jaksavat papat vieläkin heittää keikkaa ympäri Eurooppaa (pari viikkoa sitten Helsingissäkin) ja uuden levynkin pyöräyttivät tänä vuonna...

Parhaillaan pyörii Uriah Heepin best of täälläkin. Alkusyksystä herätekuuntelin yhtyeen uusimman levyn Wake The Sleeperin ja sepäs kolahtikin todella lujaa. Bändi on ollut minulle viime vuosikymmenet paitsiossa eikä cd -muodossa löydy hyllystä kuin yksi levy Magician's Birthday. Kun sitten netistä huomasin, että yhtye tämän hetken kiertueella esittää kaikki uuden levyn kappaleet ja suurimpia hittejä 70-luvulta niin 2.11. suuntana oli Tavastia. Loistokeikkahan sieltä paljastui, ja seuraavana aamuna piti tilata lisää UH:n musiikkia, play.com:sta löytyi sopivasti tämä parhaillaan soiva Loud, Proud & Heavy kolmen cd:n best of kokoelma naurettavaan 8½ euron hintaan.

 

[Moto]

Rumban mukana tullut Desert Island Sessions. Melkoinen sekametelisoppa, mutta ajoittain yllättävän kiehtova. Jopa kommarilausuja Asan osuus tuntuu lähes siedettävältä.

Poppoon MySpace-sivusto.

(Vai Steen1:kö se kommariehdokas olikin? Ei noita muista)

 

[pelikielto]

Asa: Terveisiä Kaaoksesta

Kyllä tämä hyvää musiikkia on, ei voi mitään, Seuraavaksi taidan pyöräyttää Meshuggahin I -ep:n.