Soilworkin uutta olen minäkin kuunnellut. Aikast kivaa melodiamättöä hyvillä soundeilla, vaikka eihän tämä nyt kuitenkaan mikään Predator's portrait ole.
Yksi melkoisen ärsyttävä asia nyky-Soilworkissa on tasapaksut sovitukset. Jokainen biisi etenee samalla kaavalla, eli ensin tulee äkäisesti räksytetty säkeistö, jota seuraa kuulaan puhtaasti laulettu kertsi, jonka viimeinen lause (joka aivan liian usein on myös ko. kappaleen otsikko) sitten taas rääytäänkin ilmoille vihaisemmalla ilmaisulla. Sitten pieni kitarabreikki ja sama alusta.
Tylsää, mutta kyllin hienosti ammattitaitoinen orkesteri saa mättönsä toimimaan. Vahvan seiskan arvoinen albumi tämä Sworn To A Great Divide.
I Was A Teenage Satan Worshipper on muuten pirun hieno bändi. Rakastuin yhtyeeseen ja etenkin aivan melkoisen söpöön kosketinsoittajatyttöseensä tuossa loppukesästä Kuuskasin keikalla ja nyt vihdoin eksyi orkesterin ep:kin kätösiini. Go Home Pandatron on tämän vuoden parhaahko biisi, jos kyseinen ep nyt yleensä on edes tämän vuoden puolella julkaistu.
Pitihän sitä Nightwishinkin uusi käväistä ostamassa, kun bändillä on kuulemma uusi laulajakin. On muuten hieno se levyn eka biisi eikä lopuissakaan valittamista ole, mutta minun on pikkuisen vaikea ottaa tosissani levyä, jolta löytyy sekä 14-minuuttinen dramaattinen hevioopperataidejärkäle että kolmisen minuuttia kestävä kevyehkö poppiskappale. Ei tuollaisesta musiikillisesta poukkoilusta ole selvinnyt kuivin jaloin kuin Faith No More korkeintaan.
Ja aivan hienostihan se Annette laulelee, naisen ääni miellyttää pop-rockahtavuudessaan ainakin meikäläistä enemmän kuin Turusen turhan usein ylitulkinnan puolelle lipsahtanut kirkuminen.
Mitä muuten pitäisi ajatella siitä, että uuden vokalistin suurella kohulla esitellyt orkesteri liittää uuden laulajan ensilevytyksen bonukseksi myös albumin instrumentaaliversion? Minä en tiedä, mutta hieman arveluttavalta se haiskahtaa.