Kuuntelussa juuri nyt

[Evil]

Tässä nyt on pyörinyt loistavan boxsetin, Heart & Soulin, sisältö. Neljä cd:tä Joy Divisionia. Aarre tämä boksi.

Aarre koko bändi. Äsken juuri Closer pyörähti, taas vaihteeksi.

On muuten nyt kuulemma tullut Unknown Pleasures, Closer ja Still ulos remasteroituina. Kai niihin joutuu sijoittamaan, vaikka hyllyssä jo ovat sekä vinyylinä että cd:nä.

 

[Vintsukka]

Olen koittanut lähiaikoina sivistää itseäni rockin "suurilla" 60-80-luvuilta. Tällä hetkellä yritän epätoivoisesti kuunnella Pink Floydin Echoes-kokoelmaa mutta eihän tästä mitään tule. Vuorotellen kummallista proge-tilulilua, huminaa ja mielestäni aika mitäänsanomattomia perus-rockbiisejä. Ja joo, nyt joku tulee sanomaan että Floydia pitää ehdottomasti kuunnella albumikokonaisuuksina eikä mitään kokoelmalevyä. Varmaan joo mutta kun kokoelmalta ei iske mikään muu kuin se Brick ja Wish You Were Here, niin ei ole mitään kiinnostusta syventyä bändiin yhtään tämän tarkemmin. Tää ei vaan ole mun juttu.

Seuraavaksi pyörähtääkin Dream Theaterin Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory. Tuntuu heti paremmalta.

Oho, tulipas avauduttua.

 

[mazapp]

Soilworkin uusin pisti silmään kaupassa ja ostaahan se piti. Ensimmäisen kuuntelun jälkeen todettava, että petti, lievästi. Odotin kyllä enemmän, hieman lässähtänyttä menoa. Cleanit osuudet lisääntyneet huomattavasti ja vaikuttaa kyllä huomattavasti. Tykkäsin Stabbing The Dramasta erittäin paljon, mutta tämä ei kyllä pääse lähellekään tuon tasolle. Antaa kuitenkin muutaman toiston näyttää josko aukenisi.

edit: Martyr on kyllä bändin parhaimmistoa, selkeästi. Outoa ettei ole varsinaisella levyllä vaan bonusbiisinä.

 

[Uleåborgir]

Olen onnistunut kokoamaan uskomattoman tiukan paketin auto-CD:lle, joka on ollut pakko ottaa mukaan ihan sisätiloihin:

1. Rolling Stones: Sympathy For The Devil
2. Beatles: Happiness Is A Warm Gun
3. Beatles: Why Don't We Do It On The Road?
4. Genesis: Carpet Crawlers (live)
5. Rolling Stones: As Tears Go By
6. Metallica: And Justice For All
7. Metallica: Eye Of The Beholder
8. Queen: Keep Yourself Alive
9. Beatles: Sexy Sadie
10. Metallica: Stone Cold Crazy (alk. Queen)
11. Metallica: Fade To Black
12. Bob Dylan: Like A Rolling Stone
13. Hot Butter: Popcorn
14. The Bangles: Eternal Flame
15. Kate Bush: Wuthering Heights
16. Nirvana: Smells Like Teen Spirit

Nyt on menossa Metallican Fade To Black. Ah.

 

[Glove]

Klamydia: Pienen pojan elämää.

Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää.
Tennarit vilkkuen mettään juoksee räkänokka tää.
Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää.
Kaikkee kiva tehdä on, mikä kielletään.

Tuotahan se juuri oli joskus kauan sitten.

 

[jesse72]

Kohta alkavaan pitkään työpäivään latausta kunnon kasarilla, David Lee Roth Skyscarper. "Liisterihittimäisiä" kertosäkeitä ja jumalattoman komiaa kitarointia (Steve Vai). Stand Up!!

Ja tänään lataus Daven Eat'em And Smile-lätyllä. Huikeeta tykitystä alkaen Yankee Rosen hulppeasta alusta. Shyboy, I'm Easy, Ladies Nite In Buffalo, Tobacco Road, huikea MJE!!

Helvetin hyvältä kuullostaa DLR paussin jälkeen, EAS&Skyscarper, harmi ettei äijä näiden jälkeen yltänyt samalle tasolle.

 

[Moto]

John Fogertyn Revivalia tässä on pari päivää kuunneltu ja erittäin hyvältä vaikuttaa. Ns. juurillepalaamislevyt kuulostavat usein korviini väkinäiseltä äläkoskaanikinämuutu-fanien nuoleskelulta, mutta Fogerty on kyllä parhaimmillaan perusjuttujen parissa. Ehkäpä jopa paras soololevy, aika näyttää.

Muutoin viime aikoina on soinut eniten islannin kummajaisen Múmin uusi Go Go Smear The Poison Ivy. Vokalistiosasto meni uusiksi, kun toinenkin Valtysdottirin kaksosista lähti kävelemään, mutta ehkäpä se tekee bändille vain hyvää. Kahdella ensimmäisellä, valtaosaltaan instrumentaalisella albumilla lapsekas kähinä vielä toimi, mutta muuten erinomaisella Summer Make Goodilla kyllä jo huomasi, että koko albumin mitalta heiveröinen lauluääni ei kanna.

Myös Springsteenin, Siouxsien ja Johnathan Ricen uutuudet on tullut hankittua. Jokaisella on hyvät hetkensä, mutta mikään ei nouse kokonaisuutena juuri keskinkertaista korkeammalle.

 

[M10]

Anekdoten - From Within vuodelta 1999.

Mellotronia. Tunnelmaa. Riffejä. Progea. Osaamista.

Ei se Åkerfeldt (Opeth) näitä turhaa ole hehkuttanut.

 

[Evil]

Mylvivä pygmi ja hänen iloiset veikkonsa, eli Danzigin neljä ekaa viime päivien tehokuuntelussa.

 

[hannes_ko]

Takana ensin fiilistelyä Karkkiautomaatin parissa pari päivää, ja sen jälkeen Magenta Skycoden pakkomielteistä kuuntelua kanssa pari päivää, kiekko taisi pyörähtää parikymmentä kertaa. Siispä nyt on jo aika laittaa soimaan jotain ihan muuta. Ratkaisu: Marvin Gaye: What's Going on.

Monesti hyväkin musiikki on lievästi ahdistavaa, mutta vaikka Marvin laulaisi mistä, niin tämä on hunajaa korville ja sielulle. Maailma ei ole paha paikka. (Näitä ajatuksia herättää mies, jonka surmasi oma isä...)

 

[King]

Soilworkin uusin pisti silmään kaupassa ja ostaahan se piti. Ensimmäisen kuuntelun jälkeen todettava, että petti, lievästi. Odotin kyllä enemmän, hieman lässähtänyttä menoa. Cleanit osuudet lisääntyneet huomattavasti ja vaikuttaa kyllä huomattavasti. Tykkäsin Stabbing The Dramasta erittäin paljon, mutta tämä ei kyllä pääse lähellekään tuon tasolle. Antaa kuitenkin muutaman toiston näyttää josko aukenisi.

edit: Martyr on kyllä bändin parhaimmistoa, selkeästi. Outoa ettei ole varsinaisella levyllä vaan bonusbiisinä.

Hmm..Tässä päässä upposi kyllä aivan täysillä. Samantien. Kaikki levyt Figure Number Fivesta eteenpäin on kolahtanut täysillä ja livenä bändi on myös aivan loistava. Kohtahan nuo taas tulevat..pitänee lippu sinne jostakin hommata.

Lisäksi kuuntelussa on ollut Before The Dawnin 4.17 am sekä My Darkness ja toki Misery Incin uusin, joka kuulostaa kyllä oudolta verrattuna aikaisempaan. Puhtaiden vetäjä on sama jamppa, mutta ääni on aivan erilainen. Levy on kuitenkin hyvä, ei siinä mitään.

 

[J.Grönvall]

Down: Nola sekä Over The Under: Anselmon poppoo jatkaa tutuilla hämyisillä sludge-teillään. Aivan loistavaa musiikkia, raskasta, kieroa (ne sabbath-riffit !) ja utuista. Anselmo tietysti jyrää vokalistina.

Soilwok: Sworn To A Great Divide: Tuttua huttua. Olen kuunnellut vasta liian vähän jotta mitään kummempaa voisi sanoa. Mutta hyvältä vaikuttaa alun perusteella. Stabbing The Drama oli kyllä sen luokan plätty että vaikea on rinnalle päästä.

Nightwish: Dark Passion Play: Kova hype ja mediasirkus. Onhan tämä hieno levy ilman muuta. Kuitenkin sellainen informaatioähky uhkaa iskeä sillä biisit ovat niin täynnä. Marco Hietala rocks !

 

[vision]

Soilwok: Sworn To A Great Divide: Tuttua huttua. Olen kuunnellut vasta liian vähän jotta mitään kummempaa voisi sanoa. Mutta hyvältä vaikuttaa alun perusteella. Stabbing The Drama oli kyllä sen luokan plätty että vaikea on rinnalle päästä.

Kyllähän predator's portrait on soilworkin paras lätty. Esim. needlefeast sekä like the average stalker ovat aivan helvetin kovia kappaleita.

Itsellä on lisäksi kuuntelussa Tenkianin uutukainen. Ihan ok lätty mutta odotukset olivat luonnollisesti niin tapissa, että vaikea niitä olisi ollut täyttää.

 

[Cmprs]

Vasta hiljattain on tullut tutustuttua paremmin Foo Fightersin tuotantoon. Jostain syystä ei vain ole aiemmin niin tullut edes huomioineeksi, miten loistavaa musiikkia tekevät.

The pretender, My hero, Learn to fly, Times like these, Hey Johnny Park, Monkey wrench, Everlong jne jne. toimii todella lujaa. Voin suositella, jos ei ole aiemmin tullut kiinnitettyä huomioita.

 

[Erik Loka]

Kuuntelussa musiikkia Quentin Tarantinon elokuvista. Aika mahtavia tsipaleita.

 

[Trenchtown]

Täällä pyörii Dark Tranquilityn uusin levy Fiction. Aivan perkeleen hyvä levy. Erityismaininta kappaleelle The Mundane And The Magic, jossa on mukana Theatre of Tragedyn laulaja Nell Sigland. Nostattaa suorastaan kylmiä väreitä.

Tätä lisää. Ja myöskin volyymia.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Marc Antoine - Koko tuotanto. Aivan uskomatonta, miten tälläinen musiikki avautui, kuin taikaiskusta. Mä en olis voinu villeimmissäkään visioissani uskoa pitäväni tälläisestä musiikista.

Tuossa vähän osviittaa kaverin tekemisistä.

Marc Antoine - Latin quarter

 

[Parker27]

Accept ja Russian Roulette pyörii tällä hetkellä.

 

[proffa#8]

Rage Against the Machine - People of the Sun

On kyllä niin jäätävän kovaa menoa, että ei voi kun ihailla!

Kattokaa nyt sitten ite jos ette usko..

http://www.youtube.com/watch?v=7hQgCJGNspI

 

[banaaninviljelijä]

Randy Piper's Animal - Violent new breed

Ex-W.A.S.P. kitaristin uutta tuotantoa. Kannattaa tutustua.

 

[Anselm Raato]

Apocalyptica ja Rammsteinin Till Lindeman - Helden. Dawid Bowien Heroes kappaleen coveri. Mahtava versio. Kuuntele tästä.

 

[J.Grönvall]

Kyllähän predator's portrait on soilworkin paras lätty. Esim. needlefeast sekä like the average stalker ovat aivan helvetin kovia kappaleita.

Mahdollisesti. Itse en ole kuullut kun mainitun StD:n enkä taida jaksaa vanhempaan enää tutustua. Mulle riittää ne oikeet ja alkuperäiset gööttebori-deathit Entombedin, Graven ja kumppaneiden johdolla. Ja tietysti wanhat In Flamesit ja Dark Tranquillityt.

 

[mazapp]

Viime aikoina The Hauntedin vanhempi rässi soinut kiitettävästi. Ei kyllä haittaa pätkääkään ettei Dark Tranquillity päässyt Nosturiin ensi maanantaina, paljon kovempi tuuraaja löytyi.

 

[M10]

Anekdoten - Nucleus

Van Der Graaf Generator - Pawn Hearts

Hieman uudempaa ja vanhempaa progea.

 

[Vteich]

Róisin Murphy - Overpowered

Pieni Róisin-fani olen aina ollut, vaikka Molokon koko tuotanto ja Róisinin edellinen soololevy olivat lähinnä "ihan-kivaa", enkä yhtäkään levyä niistä jaksanutkaan itselleni hankkia missään vaiheessa. Molokon live Koneistossa 2003 oli kuitenkin tajuttoman hieno kokemus ja samaa sarjaa oli myös pari vuotta myöhemmin Róisinin live. Nyt, kun syksyllä tuli tieto Tavastian (huomisesta) keikasta, piti ottaa taas Molokoa ja Róisinia tehokuunteluun. Molokolta ei edelleenkään hirveästi iske kuin viimeiseksi jäänyt Statues-levy, joka pitääkin jossain vaiheessa hommata. Myöskään Róisinin edellinen, Ruby Blue ei kauheasti innosta kaikessa rauhallisuudessaan, mutta tämä vasta ilmestynyt Overpowered on ihan pirun hieno sekoitus elektrohousea/diskoa/funkia ja Róisinin upeaa ääntä. Vuoden parhaita levyjä ehdottomasti. TJEU: Overpowered ja Let Me Know.

Huomenna siis loppuunmyydylle Tavastialle näkemään tätä loistavaa live-esiintyjää.