John Fogertyn Revivalia tässä on pari päivää kuunneltu ja erittäin hyvältä vaikuttaa. Ns. juurillepalaamislevyt kuulostavat usein korviini väkinäiseltä äläkoskaanikinämuutu-fanien nuoleskelulta, mutta Fogerty on kyllä parhaimmillaan perusjuttujen parissa. Ehkäpä jopa paras soololevy, aika näyttää.
Muutoin viime aikoina on soinut eniten islannin kummajaisen Múmin uusi Go Go Smear The Poison Ivy. Vokalistiosasto meni uusiksi, kun toinenkin Valtysdottirin kaksosista lähti kävelemään, mutta ehkäpä se tekee bändille vain hyvää. Kahdella ensimmäisellä, valtaosaltaan instrumentaalisella albumilla lapsekas kähinä vielä toimi, mutta muuten erinomaisella Summer Make Goodilla kyllä jo huomasi, että koko albumin mitalta heiveröinen lauluääni ei kanna.
Myös Springsteenin, Siouxsien ja Johnathan Ricen uutuudet on tullut hankittua. Jokaisella on hyvät hetkensä, mutta mikään ei nouse kokonaisuutena juuri keskinkertaista korkeammalle.