Kuuntelussa juuri nyt

[Jarner]

Steen Christensen - Verkon samalla puolella.
Erinomaisen erinomaista kertakaikkiaan!

 

[redlate]

Amorphis - Silent Waters

En tiedä olenko ainoa, mutta ainakaan minulle ei ole (ainakaan vielä) tarjonnut hirveästi tarttumapintaa. Sinkkuna julkaistu nimikkobiisi on hyvä, mutta loppulevy vähän turhan tasapaksun oloista kamaa. Häviää esim. Eclipselle aika selvästi.

Joka tapauksessa lauantaina livenä kuulemaan uusiakin biisejä Tavastialle.

Yllätti hieman itseäni myös hidastempoisuus. Luulen, että muutaman kuuntelukerran myötä avautuu enemmän ja enemmän.

 

[Vintsukka]

Dave Gahanin (Depeche Moden laulusolistin) uusi soolosinkku Kingdom.

Eipä ainakaan parin kierroksen jälkeen räjäyttänyt tajuntaa, vaikka selvästi parempaa kamaa onkin kuin miehen soolodebyytti Paper Monsters muutaman vuoden takaa. Ehkä tämä avautuu sitten paremmin kokonaisena levynä.

 

[mtmela]

Widescreen Mode - Everlasting bomb ja Another day. Lupaavalta kuulostava tulokas Riihimäeltä. Löytyypi juutuubista.

 

[Moto]

Rilo Kiley - Under The Blacklight

Rilo Kileyn 4. ja ensimmäinen isolle yhtiölle levytetty albumi on selvästi popimpi kuin aiempi tuotanto. Homma on kuitenkin bändillä edelleen hyvin hallussa, vaikka kovasti napinaa tästä levystä on kuulunut indiehörhöpuolelta. Itsekin kyllä kovasti pelästyin, kun kuulin ensisinkun The Moneymaker. Biisi ei tuntunut pelkästään huonolta, vaan niin huonolta että kelpaisi vaikka NRJ:n soittolistalle. Pikkuhiljaa olen oppinut kyllä siitäkin tykkäämään jossain määrin, hienosti svengaavasta kitarariffistä ainakin.

Siinä missä aiemman kolmen levyn biisit ovat vain muutamaa poikkeusta olleet Lewis/Sennett-kaksikon kirjoittamia, tältä löytyy vain yksi sellainen. Se sitten onkin levyn paras biisi Breakin' Up. Suurin osa on Jenny Lewisin yksin kirjoittamia. Blake Sennettin laulama Dreamworld on ainoa biisi, mihin Lewis ei ole saanut krediittiä.

Levyllä näyttää siis hieman siltä, että Rilo Kiley on valumassa pikkuhiljaa Jenny Lewis Bandiksi ja kun Blake Sennettillä on myös oma The Elected-yhtyeesä, en pitäisi kamalana yllätyksenä vaikka tämä jäisi viimeiseksi RK-albumiksi. Ainakin tässä kokoonpanossa.

Maanantaina kuitenkin totesin, että bändi on livenä mainiossa vedossa ja Blake Sennett on edelleen pitkälti livetilanteiden primus motor. Kierrätettiinpä instrumenttejakin välillä niin, että Lewis soitti kolmen biisin ajan bassoa ja basisti Pierre De Reeder tarttui kitaraan.

 

[JoukaHainen]

'Kasarit' on aika timmejä näin iltaisin.

Toto - Hold The Line
Toto - Africa
Dire Straits - Sultans Of Swing
Dire Straits - So Far Away From Me
Dire Straits - Walk Of Life
Dire Straits - Money For Nothing
Dire Straits - Tunnel Of Love
Dire Straits - Down To The Waterline
Dire Straits - Why Worry
Billy Idol - Mony Mony
Billy Idol - Dancing With Myself
Billy Idol - Rebell Yell
Billy Idol - Sweet Sixteen
Pink Floyd - Another Brick In The Wall
Creendence Clearwater Revival - Bad Moon Rising
CCR - Fortunate Son
CCR - Traveling Band
CCR - Long As I Can See The Light
CCR - Down On The Corner
CCR - Have You Ever Seen The Rain !
CCR - Looking Out My Back Door
CCR - Proud Mary
CCR - Lodi
CCR - Someday Never Comes
CCR - Green River
CCR - Who'll Stop The Rain
CCR - Hey Tonight
CCR - Mignight Special
The Temptations - Stand By Me
AhHa - Take On Me
Bryan Adams - Summer Of 69
Foreigner - I Want To Know What Love Is
Whitesnake - Here I Go Again On My Own
Men At Work - Land Down Under
Sting & The Police - Every Breath You Take
Sting - Fields Of Gold
....

Noiden parissa on perjantai iltaa vietetty.

 

[Evil]

Zeppelin-ääni Robert Plantin soololevy 80-luvulta, Now and Zen. Taannoin remasteroitu cd-painos; vinyylin möin joskus rahapulassa tusinan vuotta sitten. Pitkästä aikaa kuulostaa oikein mukavalta tämä.

 

[Monipuolisenhuono]

Corrosion Of Conformity - Blind

 

[Parker27]

Nightwishin Dark Passion Play sekä Def Leppardin Yeah kuuntelussa ja hyvin näyttää molemmat levyt toimivan.

 

[Lone Wanderer]

Yllätti hieman itseäni myös hidastempoisuus. Luulen, että muutaman kuuntelukerran myötä avautuu enemmän ja enemmän.

Itse ainakin diggaan uudesta levystä ihan helvetisti. Joutsen on nyt päässyt kunnolla sisään bändin, eikä meininki ole Eclipsestä ainakaan huonontunut.
Black River, Weaving The Incantation sekä A Servant kolahtavat tällä hetkellä eniten.
Joutsenen tulo bändiin oli kyllä loistava asia. Nyt on reilussa vuodessa tullut kaksi levyä, jotka ovat parempia kuin yksikään Koskisen levy Elegyä lukuunottamatta.

 

[obi-wan]

Rilo Kiley - Under The Blacklight

Rilo Kileyn 4. ja ensimmäinen isolle yhtiölle levytetty albumi on selvästi popimpi kuin aiempi tuotanto. Homma on kuitenkin bändillä edelleen hyvin hallussa, vaikka kovasti napinaa tästä levystä on kuulunut indiehörhöpuolelta. Itsekin kyllä kovasti pelästyin, kun kuulin ensisinkun The Moneymaker. Biisi ei tuntunut pelkästään huonolta, vaan niin huonolta että kelpaisi vaikka NRJ:n soittolistalle. Pikkuhiljaa olen oppinut kyllä siitäkin tykkäämään jossain määrin, hienosti svengaavasta kitarariffistä ainakin.

Siinä missä aiemman kolmen levyn biisit ovat vain muutamaa poikkeusta olleet Lewis/Sennett-kaksikon kirjoittamia, tältä löytyy vain yksi sellainen. Se sitten onkin levyn paras biisi Breakin' Up. Suurin osa on Jenny Lewisin yksin kirjoittamia. Blake Sennettin laulama Dreamworld on ainoa biisi, mihin Lewis ei ole saanut krediittiä.

Levyllä näyttää siis hieman siltä, että Rilo Kiley on valumassa pikkuhiljaa Jenny Lewis Bandiksi ja kun Blake Sennettillä on myös oma The Elected-yhtyeesä, en pitäisi kamalana yllätyksenä vaikka tämä jäisi viimeiseksi RK-albumiksi. Ainakin tässä kokoonpanossa.

Maanantaina kuitenkin totesin, että bändi on livenä mainiossa vedossa ja Blake Sennett on edelleen pitkälti livetilanteiden primus motor. Kierrätettiinpä instrumenttejakin välillä niin, että Lewis soitti kolmen biisin ajan bassoa ja basisti Pierre De Reeder tarttui kitaraan.

Sama kiekko on nyt toista päivää kuuntelussa. Osa kappaleista toimii ihan mukavasti mutta ainakin vielä levy menee meikäläiselle pettymyksen puolelle. Tosin saatan olla niitä indie-hörhöjä joille tämä poppiintuminen ei ainakaan välittömästi tunnu mukavalta. Ekalla kuuntelukerralla tuntui siltä että ihmeitä saa tapahtua että tämä korvissa hyväksi muuttuu. Nyt tilanne on tosiaan jo muuttunut mutta kaukana ollaan aiemmista. Noh, annetaan vielä hetki aikaa.

 

[HangoverFairy]

Dreamtale- Powerplay
Dreamtale- Where the rainbow ends
Dreamtale- Farewell
Dreamtale- New life
Ihan ok musiikkia. Laulaja Jarkko Ahola eli Teräsbetonin mies. Korjatkaa jos olen väärässä...

 

[ipaz]

Mm. seuraavat ovat pauhanneet tässä illan aikana

Amorphis -Silent Waters
Arch Enemy - Doomsday Machine
Turisas - The Varangian Way

 

[Möksy]

Tässä viimetunteina on soinut Amorphiksen Eclipse ja Texturesin Drawing circles -levyt. Tällä hetkellä kaiuttimissa pauhaa Texturesin Denying Gravity.

 

[Cannibal]

Nyt on ollut todellista laatumusaa kuuntelussa viime aikoina.

Ensinnäkin, Toby Keithin uusi albumi Big Dog Daddy, josta poimin parhaimpina ralleina "White Rose", "Love me if you can" ja "Walk it off".

Toiseksi olen kuunnellut Per Gesslen uutta levyä "En händig man", jolta on tuttuun tapaan löytynyt helmiä. Mainittakoon nyt ainakin "Om du kommer ihåg"-biisi, sekä "Samma gamla vanliga visa". Lisäksi levyn "b-puolelta" löytyy pari loistavaa biisiä, "Signal" sekä "Du kommer så nära". Hieno levy jälleen kerran.

Viimeisimpänä artistina olen kuunnellut Steven Seagalia, heh, laatumusaa kieltämättä. Pakko myöntää, että yllätyin suuresti Songs from the Crystal Cave-levyn tasosta. Stevenhän osaa laulaa! Hyviä säveliä ja semmosta letkeää menoa.

Nyt vaan sitten odottelemaan Kentin uutta lättyä, ja mielestäni myös aina loistava Patrik Isaksson lupaili uutta albumia syksyllä...

 

[heavy]

Amorphis - Silent Waters, upea Eclipse sai jatkoa vain reilu vuosi julkaisunsa jälkeen ja tämä saataa olla jopa parempi levy. Myös eilinen Tavastian keikka oli loistava.

 

[Vteich]

Amorphis - Silent Waters, upea Eclipse sai jatkoa vain reilu vuosi julkaisunsa jälkeen ja tämä saataa olla jopa parempi levy. Myös eilinen Tavastian keikka oli loistava.

Minulle ei ole Silent Waters edelleenkään hirveästi iskenyt. Levyn eka puolisko on ihan ok, mutta lopussa meno lässähtää aika pahasti. Häviää Eclipselle selkeästi, ja muutenkin nyky-Amorphis alkaa vähän kyllästyttää, jos vertaa Koskisen aikaisiin parhaisiin levyihin (Tuonela, Far from the Sun). Nyky-Amorphis on vaan jossain käsittämättömässä nosteessa ja hypetyksessä, en oikein ymmärrä minkä vuoksi. Siis kyllähän Joutsenen tulo piristi koko bändiä ja varsinkin live-esityksiä, eikä Eclipse ollenkaan huono levy ollut, mutta tämä jatkuva hypetys ja "uudesta alusta" lässyttäminen kummastuttavat, sen verran hyviä levyjä tehtiin Koskisenkin aikana. Tuntuu vaan, että niitä ei kovin moni jaksa muistellakaan enää, eikä juuri bändi itsekään. Tiedä sitten mistä johtuu.

Amot eivät mielestäni koskaan ole livenä kovin hyvä bändi ollut. En oikein osaa sanoa mikä, mutta joku siinä joka kerta vähän tökkii, ja fiilis menee vähän sellaiseksi peruskaurameiningiksi. Esim. aika paljon samoista tyypeistä koostuva Verenpisara on aina ollu livenä huomattavasti pirteämpi tapaus. Koskinenkaan nyt ei ollut livenä todellakaan mitenkään karismaattinen tyyppi (vaikka levyllä hänestä pidänkin paljon enemmän kuin Joutsenesta) ja kyllähän Joutsenta on mukavampi keikoilla katsoa, mutta ei vaan edelleenkään jotenkin innosta. Settilistakin oli ihan helvetin tylsä: Silent Watersia, Eclipseä ja vanhaa örinäkamaa ja pari hassua Koskisen aikaista klassikkoa mukana. En digannut yhtään. Muutenkin tämän "uuden Amorphiksen" myötä keikoilla on alkanut käydä tuota "hevi on parasta" -junttisakkia, jota ei kyllä jaksaisi katsella yhtään. Mutta joo, enpä taida vähään aikaan käydä Amojen keikalla enää, sen verran iso pettymys oli.

No, se siitä avautumisesta. :) Voisin laittaa jossain vaiheessa Tuonelaa, Am Universumia ja Far from the Sunia soimaan...

 

[Moto]

Sama kiekko on nyt toista päivää kuuntelussa. Osa kappaleista toimii ihan mukavasti mutta ainakin vielä levy menee meikäläiselle pettymyksen puolelle. Tosin saatan olla niitä indie-hörhöjä joille tämä poppiintuminen ei ainakaan välittömästi tunnu mukavalta. Ekalla kuuntelukerralla tuntui siltä että ihmeitä saa tapahtua että tämä korvissa hyväksi muuttuu. Nyt tilanne on tosiaan jo muuttunut mutta kaukana ollaan aiemmista. Noh, annetaan vielä hetki aikaa.

Itselläni on tuon albumin kanssa pitkälti samanlainen olo kuin 9 vuotta sitten Manic Street Preachersin julkaistessa This Is My Truthin. Sinänsä hyvä levy, mutta poikkeaa niin paljon tyyliltään aiemmasta tuotannosta, että harmittaa kuinka niin moni satunnainen musiikinkuuntelija saa ensikosketuksensa bändiin "vääränlaisen" levyn kautta. Under The Blacklighthan nousi listoilla varsin mukaville sijoille niin Jenkeissä kuin Briteissäkin, kun aiemmat levyt eivät ole juuri jättäneet listoille jälkiä.

Erona tosin se, että mikäli en olisi itse kuullut Manicsia ennen This Is My Truthia, olisin todennäköisesti innostunut siitä albumista. Under The Blacklightista tuskin olisin ilman aiempaa kokemusta.

Maailman pitäisi muistaa Rilo Kiley "bändinä joka teki The Execution Of All Things-albumin", ei " bändinä joka teki The Moneymakerin".

 

[ipaz]

Häviää Eclipselle selkeästi, ja muutenkin nyky-Amorphis alkaa vähän kyllästyttää, jos vertaa Koskisen aikaisiin parhaisiin levyihin (Tuonela, Far from the Sun).

Mun mielestä Far From The Sun ja Am Universum ovat paskinta Amorphisia. Menee ehkä taustamusiikkina, mutta liian puuduttavia ja tylsiä levyjä. Tuonela oli vielä hyvä, vaikka ei sekään Elegylly pärjää. Koskisen lähdön jälkeen bändi todella ilmoitti "palaavansa juurilleen" ja kyllähän Eclipse on yksi parhaista Amo-levyistä ikinä. Tuo örinä vaan iskee aenemmän kuin Koskisen puhtaat laulannat. Tämä uusin on vielä sen verran kesken meikäläisellä, että en ala sitä vielä arvosteleen.

 

[NemI]

Tulipa ihan kylmät väreet, kun kuulin tänään ensimmäistä kertaa varmaan viiteentoista vuoteen Scorpionsin Wind of change-kipaleen ihan sattumalta vaan kahvilla käydessäni.

On se hieno viisu.

 

[CMX]

Siitä kun viimeksi tänne olen kirjoitellut, on sen verran aikaa, että levyjä on ehtinyt olla levylautasella kasapäin. Vastataan siis siihen mitä plättyjä olen kuunnellut kesän aikana.

Coheed and Cambria - In Keeping Secrets of Silent Earth: 3
Tämä oli vähän tällainen "sika säkissä" -tyylinen ostos. Musiikillisesti yhtye tuntuu yhdestelevän kasarikitarointia ja tietynlaista epiikkaa progressiivisin rakentein. Vaikuttaisi muutaman kuuntelukerran jälkeen sellaiselta levyltä, jota pitää kuunnella enemmän, jotta kokonaisuus avautuisi.

Devin Townsend - Infinity
Devin on musiikin hullu professori sanan varsinaisessa merkityksessä. Infinityä aiemmin julkaistun Terrian kokonaisvaltaiseen sisäistämiseen kului aikaa noin 4 vuotta, eikä tämäkään levy vaikuta helposti avautuvalta. Huhutaan, että levytysprosessin aikana hiottuaan miltei loputtomuuksiin jo ennestään hiottua timattia, miehen mielenterveys romahti.

Faithless - Reverance
Kuulin tätä kerran ystäväni kotona, ihastuin musiikkiin oitis ja jo seuraavana päivänä ryntäsin kauppaan levyn ostamaan. Reverance on uskomattoman monipuolinen albumi, joka pitää sisällä mm. akustista fiilistelyä, rap-henkisiä biittejä ja kunnon house-paahtoa.

Johnny Cash - The Man Comes Around
Upea ääni, upeaa tulkintaa. Mukavan rauhoittavaa, hillittyä ja tyylikästä musiikkia.

Korn - Follow the Leader
Enpä ole ennen Kornista juurikaan perustanut, mutta pähkäillessäni Anttilan 2CD:tä 15 eurolla -tarjouslaareilla sitä, minkä ottaisin toiselle ostokselleni kaveriksi, päädyin tähän tekeleeseen. Ei vieläkään ehkä suosikki nro. 1, mutta kyllähän tätä pimeinä syysiltoina tulee varmaankin kuunneltua aika ajoin.

Marilyn Manson - Holy Wood
Synkintä ja omalla tavalla myös rankinta Mansonia. Kokonaisuus miellyttää itseäni eniten herran tuotannosta.

Sielun Veljet - Kuka teki huorin?
Tämä on mielestäni omalla tavallaan paras kokonaisuus Sielun Veljien tuotannosta, eivätkä sounditkaan ole niin "kasarit" kuin L'Amourhalla. Yksi parhaimmista suomalaisista levyistä koskaan.

Sielun Veljet - L'Amourha
Siekkareiden kulta-aikaa. Kokonaisuutta häiritsee CD-painoksen keskelle (!!) istutetut "Kanoottilaulu" ja "Toiset on luotuja kulkemaan", jotka julkaistiin alunperin singleinä, eivätkä siis kuuluneet alkuperäiseen albumikokonaisuuteen.

Sielun Veljet - Suomi-Finland
Kevyin, mutta samalla kokeilevin ja hulluttelevin Sielun Veljet -levy. "Ihminen" on yksi yhtyeen parhaimmista biiseistä.

 

[Vimes]

Devin Townsend - Infinity
Devin on musiikin hullu professori sanan varsinaisessa merkityksessä. Infinityä aiemmin julkaistun Terrian kokonaisvaltaiseen sisäistämiseen kului aikaa noin 4 vuotta, eikä tämäkään levy vaikuta helposti avautuvalta. Huhutaan, että levytysprosessin aikana hiottuaan miltei loputtomuuksiin jo ennestään hiottua timattia, miehen mielenterveys romahti.

Tää on itselläkin pyörinyt soittimessa paljonkin, mutta eikös Infinity ilmestynyt ennen Terriaa? No jokatapauksessa, vitun kova levy. Mielestäni vielä suht helppo levy ainakin jos Terriaan vertaa. Helppo ainakin "Ants":iin asti, siinä vedetään niin yli kaikista normeista kerralla että pakkohan siinä on röhäyttää pikku naurut. Kieltämättä biisistä tulee jokin mielipuolinen muurahaiskeko - soundtrack mieleen.

 

[CMX]

Tää on itselläkin pyörinyt soittimessa paljonkin, mutta eikös Infinity ilmestynyt ennen Terriaa? No jokatapauksessa, vitun kova levy. Mielestäni vielä suht helppo levy ainakin jos Terriaan vertaa. Helppo ainakin "Ants":iin asti, siinä vedetään niin yli kaikista normeista kerralla että pakkohan siinä on röhäyttää pikku naurut. Kieltämättä biisistä tulee jokin mielipuolinen muurahaiskeko - soundtrack mieleen.

Taidat olla oikeassa julkaisuajankohtien suhteen, itse sekoilin.Ja kyllä, viimeistään Antsin alkaessa tulee sellainen "mitä helvettiä?" -olo oikein viimeisen päälle.

 

[-Niks-]

Metallica-Wherever i may roam. Helvetin kova.

 

[Turder]

Viime aikoina ehkäpä eniten Brad Paisleyn uusin albumi 5th Gear ja Tommy Emmanuelin viime vuonna ilmestynyt The Mystery.