Amorphis - Silent Waters, upea Eclipse sai jatkoa vain reilu vuosi julkaisunsa jälkeen ja tämä saataa olla jopa parempi levy. Myös eilinen Tavastian keikka oli loistava.
Minulle ei ole Silent Waters edelleenkään hirveästi iskenyt. Levyn eka puolisko on ihan ok, mutta lopussa meno lässähtää aika pahasti. Häviää Eclipselle selkeästi, ja muutenkin nyky-Amorphis alkaa vähän kyllästyttää, jos vertaa Koskisen aikaisiin parhaisiin levyihin (Tuonela, Far from the Sun). Nyky-Amorphis on vaan jossain käsittämättömässä nosteessa ja hypetyksessä, en oikein ymmärrä minkä vuoksi. Siis kyllähän Joutsenen tulo piristi koko bändiä ja varsinkin live-esityksiä, eikä Eclipse ollenkaan huono levy ollut, mutta tämä jatkuva hypetys ja "uudesta alusta" lässyttäminen kummastuttavat, sen verran hyviä levyjä tehtiin Koskisenkin aikana. Tuntuu vaan, että niitä ei kovin moni jaksa muistellakaan enää, eikä juuri bändi itsekään. Tiedä sitten mistä johtuu.
Amot eivät mielestäni koskaan ole livenä kovin hyvä bändi ollut. En oikein osaa sanoa mikä, mutta joku siinä joka kerta vähän tökkii, ja fiilis menee vähän sellaiseksi peruskaurameiningiksi. Esim. aika paljon samoista tyypeistä koostuva Verenpisara on aina ollu livenä huomattavasti pirteämpi tapaus. Koskinenkaan nyt ei ollut livenä todellakaan mitenkään karismaattinen tyyppi (vaikka levyllä hänestä pidänkin paljon enemmän kuin Joutsenesta) ja kyllähän Joutsenta on mukavampi keikoilla katsoa, mutta ei vaan edelleenkään jotenkin innosta. Settilistakin oli ihan helvetin tylsä: Silent Watersia, Eclipseä ja vanhaa örinäkamaa ja pari hassua Koskisen aikaista klassikkoa mukana. En digannut yhtään. Muutenkin tämän "uuden Amorphiksen" myötä keikoilla on alkanut käydä tuota "hevi on parasta" -junttisakkia, jota ei kyllä jaksaisi katsella yhtään. Mutta joo, enpä taida vähään aikaan käydä Amojen keikalla enää, sen verran iso pettymys oli.
No, se siitä avautumisesta. :) Voisin laittaa jossain vaiheessa Tuonelaa, Am Universumia ja Far from the Sunia soimaan...