Juuri tällä hetkellä soi Bruce Dickinsonin Accident of Birth - ja kovaa!
Loistavaa settiä! Johtunee osittain ehkä sitä, että kyseisestä levystä tulee nuoruuden muistoja mieleen, ja siitä että en ole kuullut kyseisen levyn biisejä varmaan pariin vuoteen. Mutta Dickinsonin pitkillä soivilla vokaaleilla varustettu laulu, hiukan (ei kuitenkaan liian) "Iron Maidenmaiset" biisit, ja tämän bändin matalahko bassovoittoinen soundi kolahtaa tällä hetkellä todella kovaa.
En tiedä, onko musiikkimakuni muuttunut vuosien varrella, vai johtuuko pelkästä nostalgiasta tai humalatilasta, mutta juuri tällä hetkellä Dickinson kuulostaa paremmalta kuin ikinä. Biisit eivät sinänsä ole kovin kummoisia (oman bändin kanssa en ryhtyisi noita soittelemaan), mutta se Dickinsonin laulu, bändin sekä kitaroiden soundi, siinä on sitä jotain.
edit:
Sitähän tässä vaan vain harmittelen että kun ei satu olemaan juuri nyt käsillä sitä Dickinsonin ensilevyä, jolla olisi mm. kappaleet Tears of the Dragon, ja Shoot all the Clowns. Sekin olisi kuuntelussa tällä hetkellä, jos kyseinen levy olisi käsillä.
edit2:
ja em. hukassa olevan levyn nimihän oli Balls to Picasso (kannessa muistaakseni käsin piirretty neliö/neliöitä ;)) Kyseinen levy oli muistaakseni vielä parempi kuin tämä juuri kuuntelussa oleva.