Kuuntelussa juuri nyt

  • 1 998 958
  • 22 777

Jinjer

Jäsen
Laitetaanpas ukrainalaista metallia Jinjeriltä. Bändin jäsenet ovat kotoisin Donetskista ja joutuivat jättämään kotinsa 2014 alkaneen sodan takia. Biisi kertoo Venäjän ja Ukrainan välisestä sodasta.

 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Lähiöbotox - Itä-Metal

Justiin tullut uusi levy. Tästä on onneks nu metal kaukana! Body Countia ja Gojiraakin tuottanu heppu mukana levyllä. Jarkko Martikainen myös antanut sanoitusapua. Levy on sopivan pituinen ja oikeastaan jokainen biisi bängää menemään. Tämä kuulostaa onneksi paljon enemmän hardcoren ja metallin sekoitukselta.



 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Heart.

Muistuipa taas mieleen, miten hieno bändi 70-luvun Heart on. Näissä Heartin ekoissa tuotoksissa tiivistyy kyllä kaikki, mikä sillä vuosikymmenellä oli hienoa.

















Luonnehdinnat Heartista ovat olleet aika kuvaavia: Naispuolinen Led Zeppelin. The Carpenters soittamassa rockia. Kyllä nuo ainakin sinne päin ovat. Silti Heart on aika ainutlaatuinen bändi, koska mitään suoraa vertailukohtaa ei löydy.

Erikseen pitää mainita Ann Wilson, siinä on vain niin upea laulaja. Kaunis ja sävykäs ääni, mutta tarvittaessa myös todella voimakas.

Ja kyllä, Heartin myöhemmätkin vaiheet ovat tuttuja. Se kasari oli ihan hyvä, esimerkiksi Alone on hieno biisi. Mutta tämä 70-luvun tuotanto on kuitenkin ylittämätöntä.

Wilsonin siskokset kun näkisi edes vanhanakin, niin voisi kuolla onnellisena.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Se, Josta Ei Puhuta on ollut kovassa kuuntelussa viimeisen päivän. Ei tämä uusin levy ihan debyytille pärjää, mutta on parannus edelliseen levyyn, joka ei tuntunut ihan olevan varma mitä haluaa olla. Paskat monimutkaisista melodioista, tykittelyä vaan ja huutoa.



 

rinne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Stam1nan koko tuotanto on tänään kuuntelussa ollut. Stam1na, Uudet Kymmenen käskyä ja Viimeinen Atlantis erityisesti ovat albumeita, jotka jaksavat lämmittää edelleen. Ei se Rajakaan huono toki ole. Erilaisilla tavoilla kiinnostavia albumeita. Uudemmat eivät itselleni samaan tapaan iske, vaikka Taival on omalla tavallaan kiehtova kokonaisuus kiistatta. Hetkensä niillä muillakin albumeilla, mutta jotain puuttuu alkupään tuotantoon verratessa.

Biisinostona tällä kertaa vaikka Likainen parketti:

 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tamara Luonto.

Jos ette Nummista usko, niin uskokaa Rumbaa: "Tamara Luonto on yhtye, josta on kohistu underground-rockin puskaradioissa jo muutamien pienjulkaisujen ja keikkojensa perusteella."

En tiedä, tehdäänkö tässä varsinaisesti mitään uutta, mutta jotain tässä tehdään ihan helvetin hyvin. Hyviä biisejä, lo-fi rockia, indie-uskottavuutta ja silti jotain tosi suomalaista ja maanläheistä. Punkki, tyttöbändit (anteeksi termi), lo-fi ja Sonic Youth, noin muutamia mainitakseni. Sydäntä lämmittää etenkin tuo lo-fi, se soi Tamaroilla todella upeasti. Miten hemmetin hyvin bändi voikaan tuon tyylin hallita. Tuo Oo mun beibin levyversio on tästä nerokkain osoitus.

Kuten palaute maakunnista kertoi: Huonoa laulua, paskoja biisejä, eivät osaa soittaa. Tämä juuri kertoi sen, että Tamara Luonto on onnistunut. Tyyli on hallussa.

Rokkipoliisi-setämies tykkää kovasti!

Ja keikoilla Tamara on ollut kyllä loistava.

Todisteet:



















(levytetty versio, koska on niin loistava, tässä on niin mahtavaa lo-fi tiluttelua)
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Pienen tauon jälkeen Jokaniemen sävelradio, tuoreeltaan. Ei sitä aina halua upota asetelmaan, mutta aina joskus kuitenkin.

Aikakaudet ja musiikkityylit vaihtelee vaivattomasti. Ikuista ja ajatonta. Paljon matskua jota ei todellakaan tulisi oma-aloitteisesti huvikseen etsiskeltyä YouTubesta.


Laitetaas sitten yön NHL-otteluja odotellessa pyörimään Soundgarden A-Sides.

Muistan kuinka lompsin kesä noin 99-00 Leprassa johonkin kellaritason kirppikseen ja ostin levyn. Koska olihan niillä se yks hitti, Black Hole Sun. Tovin luulin, että kyseessä on pitkäsoitto ja sitä rataa, onhan tuo alkupäisempi tuotanto hieman hämyisempää ja vähemmän hittipotentiaalista, kunnes avautui jotta ihan vahvan luokan hittikokoelma kyseessä.

Pitkästä aikaa kuulostaa tosi hyvälle, Nothing to saysta Bleed Togetheriin. Ja Cornellin poismenostakin vierähtänyt jo sen verran, maailma muutenkin ollut mullistuksissa, ettei laulusolistin kuolema heitä enää varjoa kuuntelun ylle.
 
Viimeksi muokattu:

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
22.4.2022 saattoi hyvinkin ilmestyä kaksi omalla listallani tämän vuoden parasta levyä eli Luukas Ojan kakkosalbumi Lähdinkö liian varhain ja Stoned Statuesin nimetön debyytti. Jälkimmäiseen tutustuin viime vuoden lopulla, kun ne lämmittelivät Mokomaa. Piristävää, että uuden bändin kaikki jäsenet ovat vasta pikkuisen yli parikymppisiä, kun nykyään entistä useammin vaikuttaa siltä, että uusien tulokkaiden jäsenet ovat vanhempia kuin Beatlesit niiden lopettaessa.. ja Beatlehan näyttivät silloin viisikymppisiltä.

Soundi arvioi debyytin viiden tähden arvoiseksi.

Glory Picturesin videolta pystyn bongaamaan itsenikin, kunhan painaa pausea oikealla hetkellä...




Mutta varmaan nämä kolme biisiä ovat levyn parhaat, suosikki vaihtuu joka kuuntelukerralla. Burning Feathers, Stoned Statues ja The End












Sunnuntaina On the Rocksiin ja jos keikka maistuu oikein kunnolla, niin uusinta Tampereella torstaina.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös