Verkkolehden uusimmat jutut
-
Superlupaus Gavin McKenna haluaa toistaa McDavidin ja Bedardin kultaiset sankariteot Kanadan paidassaLue lisää »
-
Luistimenviilto, ulosajo ja muuri-Maurins kiusana, kun Pikkuleijonat avasi kotikisat voitokkaastiLue lisää »
-
"Virtaa riittää kyllä kaikkiin peleihin" – A-maajoukkueesta kotikisoihin kutsuttu Konsta Helenius on valmis myös miesten MM-kisoihinLue lisää »
-
U18 MM-päiväraportti: Eiserman johti Yhdysvaltojen murska-avausta hattutempulla, Kanada rynnisti Ruotsilta karkuun avauserässäLue lisää »
-
Avausvoiton Pikkuleijonille torjunut Rimpinen kotikisoista: "Ihan mahtavaahan tämä on"Lue lisää »
-
Selostajalegenda Bob Cole on poissaLue lisää »
Kuuntelussa juuri nyt
- Viestiketjun aloittaja hannes_ko
- Alkaa
- 1 892 714
- 21 661
Pekka Pohjola nyt kuuntelussa. Voi miten hienoa musiikkia ihminen voikaan tehdä! 1970-luvun neljä levyä on kyllä niin taattua 7/5 kamaa, että ei paremmasta väliä! Nyt on menossa vuoden 1982 Urban Tango levy, joka on tämäkin hieno, vaikka ei ihan yllä samalla tasolle noiden 1970-luvun levyjen kanssa.
Pekka Pohjola oli kyllä mestarillinen säveltä ja basso huutaa ihanasti taustalla! Joidenkin mielestä tämä musiikki on varmasti vain tälläistä "Näin hyvin me osataan soittaa" kamaa, mutta voi ollakkin vaan hienoa musiikkia. Muutenkin Pohjolan lisäksi levyllä soittavat monet muusikot on todella kovia!
Näyte yläpuolella. Keesojen Lehto levyllähän soittaa kitaraa ja muitakin soittimia legendaarinen Mike Oldfield ja tämä levy ei tainnut jossain vaiheessa olla hänen eikä Pohjolan mielestä kovinkaan merkittävä levy, mutta on kyllä niin kova vaan minusta!
Pekka Pohjola oli kyllä mestarillinen säveltä ja basso huutaa ihanasti taustalla! Joidenkin mielestä tämä musiikki on varmasti vain tälläistä "Näin hyvin me osataan soittaa" kamaa, mutta voi ollakkin vaan hienoa musiikkia. Muutenkin Pohjolan lisäksi levyllä soittavat monet muusikot on todella kovia!
Näyte yläpuolella. Keesojen Lehto levyllähän soittaa kitaraa ja muitakin soittimia legendaarinen Mike Oldfield ja tämä levy ei tainnut jossain vaiheessa olla hänen eikä Pohjolan mielestä kovinkaan merkittävä levy, mutta on kyllä niin kova vaan minusta!
Teen vielä jatkoa edelliseen. Vuonna 1980 ilmeistyi Pekka Pohjola Groupin ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt levy "Kätkävaaran lohikäärme". Levyllä on vain neljä biisiä, mutta niistä lyhinkin kestää reippaat 7 minuuttia. Levyn ensimmäinen biisi eli levyn nimikkobiisi on alkutahdeistaan asti jo todella kova! Yksinkertainen, mutta todella upea bassoriffi Pohjolalta ja kyllähän kitaristi Seppo Tyni pääsee myös vauhtiin biisissä, niin kuin koko levyllä muutenkin. Nimikkobiisin "kitarahelvetti" on kyllä oikeasti upeaa kuultavaa! Levyn päättävä biisi "Inke ja mä", joka on siis nimetty Pohjolan ja hänen ex vaimonsa Inkeri Pohjolan mukaan on myös todella upeaa ja koskettavaa kuunneltavaa.
Tällä levyllähän kuullaan vain bassoa, kitaraa, rumpuja ja koskettimia. Yleensä Pohjolan tuotannossa on vilissyt monia eri soittimia ja soittajia, mutta tällä levyllä ei. Alla näytteenä levyn nimikkokappale.
Tällä levyllähän kuullaan vain bassoa, kitaraa, rumpuja ja koskettimia. Yleensä Pohjolan tuotannossa on vilissyt monia eri soittimia ja soittajia, mutta tällä levyllä ei. Alla näytteenä levyn nimikkokappale.
Viimeksi muokattu:
On kyllä loistava levy, yksi Peksin parhaista! Sain tämä CD:n aikanaan about 15 vuotta sitten lahjaksi Golden AWelta.
BTW, Sampoliinista on tehty ihan loistava coveri Marzi Nymanin johtaman Husbandin toimesta. Ovat soittaneet sitä vain livenä, minkä muutaman kerran saanut eri festareilla kuulla.
Mahtavaa, että jollekkin toiselle uppoaa myös! Harmi, että eivät saaneet ikinä jatkoa levylle tehtyä. No onneksi Pohjolalta tuli vielä sooloja pihalle.
On muuten mainio, mutta myös hyvin surullinen haastattelu Pekka Pohjolaan liittyen.
Trumpetisti Verneri Pohjolan suhde alkoholisti-isään jäi etäiseksi: "Suren, ettei poikani ehtinyt tavata ukkiaan"
Verneri Pohjola oli pitkään vihainen isälleen Pekka Pohjolalle siitä, että tämä meni kuolemaan. Suhde isään jäi syntymättä.
www.kodinkuvalehti.fi
Otetaampa pieneen käsittelyyn Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus yhtye. Tuli tuossa kuunneltua etenkin kahta uusinta levyä, mutta myös vanhempia.
Bändin musahan on varmasti monen korvaan aika samanlaista, mutta tässä on bändi jonka musiikin ei pidäkkään mielestäni hirveästi muuttua. On noilla kahdella uusimmalla levyllä kuitenkin pienen pienesti saatu uudistettua musiikkia ehkäpä. Aika tasalaatuista junttausta noin musiikillisesti, mutta varsinkin uusimmalla levyllä riffikynä on mielestäni aika tiukassa vedossa. Hienoa myös, että Rautiainen on nyt kaksi uusinta levyä sanoittanut täysin itse kun aikasemmin esim Jarkko Martikainen(Suomen kaikkien aikojen kovin sanoittaja) on ollut aika monessa biisissä sanoittajana. Bändillä on tosiaan aina ollut todella hyvät sanat kappaleissa, mutta varsinkin kahdella uusimmalla ne on todella erinomaisia. Omaan korvaan kohtalaisen koskettavaa musiikkia tekevät.
Alla olevassa näytteessä varsinkin on terävää riffittelyä ja tykkään sanoituksista paljon. Mukavaa vaihtelua muutenkin kun on Pekka Pohjolan ja kumppaneiden monimutkaista progeilua tässä kuunnellut paljon.
Bändin musahan on varmasti monen korvaan aika samanlaista, mutta tässä on bändi jonka musiikin ei pidäkkään mielestäni hirveästi muuttua. On noilla kahdella uusimmalla levyllä kuitenkin pienen pienesti saatu uudistettua musiikkia ehkäpä. Aika tasalaatuista junttausta noin musiikillisesti, mutta varsinkin uusimmalla levyllä riffikynä on mielestäni aika tiukassa vedossa. Hienoa myös, että Rautiainen on nyt kaksi uusinta levyä sanoittanut täysin itse kun aikasemmin esim Jarkko Martikainen(Suomen kaikkien aikojen kovin sanoittaja) on ollut aika monessa biisissä sanoittajana. Bändillä on tosiaan aina ollut todella hyvät sanat kappaleissa, mutta varsinkin kahdella uusimmalla ne on todella erinomaisia. Omaan korvaan kohtalaisen koskettavaa musiikkia tekevät.
Alla olevassa näytteessä varsinkin on terävää riffittelyä ja tykkään sanoituksista paljon. Mukavaa vaihtelua muutenkin kun on Pekka Pohjolan ja kumppaneiden monimutkaista progeilua tässä kuunnellut paljon.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Pumpkinsin Starla oli opiskeluaikoina aika kova. Siitä otettiin aina vauhtia Dynamoon. Todella kova biisi.
Kaljat tarjottiin sille, joka bongaa ekana tuossa ysin kohdalla poliisiauton pillit.
Oi niitä opiskeluaikoja Turussa. Oli se elämää!
Kantria parhaimmillaan.
"now i'm out of prison
i got me a friend at last
he don't steal or cheat or drink or lie
his name is codeine
and he's the nicest thing i've seen
and together we're gonna wait around to die"
KaljaVeikko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- 235, Karjala-lippis
Kuuntelussa nyt metalliyhtye Machine Head. Bändi on tehnyt kyllä pari niin kovaa levyä, että huh huh! Debyytti "Burn My Eyes" on upea kokonaisuus ja varmaan se bändin legendaarisin julkaisu. Siitä seuraava levy eli "The More Things Change" on hyvä levy myös, vaikka ei debyytin tasolle ylläkkään. No, sitten tulikin kahden seuraavan levyn ajaksi ihan ihme hommaa kun bändi kevensi soundiaan ja rupesi tekemään nu-metallia. Ei näin kaverit!
Vuoden 2004 levy " Through the Ashes of Empire" palautti uskottavuuden! Levy ei ole täydellinen, mutta kuitenkin kohtuu kova kokonaisuus. Aloitusbiisi "Imperium" on bändin yksi upeimmista biiseistä! Vuonna 2008 ilmestynyt "The Blackening" on itselleni bändin rakkain levy! Se on täydellinen 7/5 levy, jossa bändin soundia ja soitanta on monimutkaistunut ja biisien pituudet pidentynyt. En vaihtaisi levyltä yhtään mitään! Seuraava levy "Unto the Locust" on itselleni jopa bändin toisiksi kovin levy ja siinä bändi jatkaa samaa linjaa kuin edeltäjällään. Nyt mukana ei ole yhtäkään alle viiden minuutin biisiä! Toki mukana ei ole enää edellisen levyn tavoin näitä 10 minuutin pitkiä biisejä, mutta kuitenkin. Vuonna 2014 ilmestynt "Bloodstone & Diamonds" on vielä hyvin kelpo levy, vaikka ei millään kahden edellisen levyn tasolle ylläkkään. No sitten bändin viime levy "Catharsis" on taas ihme pelleilyä ja toivottavasti seuraava levy onkin taas paljon parempi.
Miehistöhän on vaihtunut eikä enää ole mukana ollut legendaarista kitaristia Phil Demmeliä, joka soitti yhtyeessä vuodet 2004-2018. Myöskin rumpali Dave McClain 1995-2018 on bändistä poissa. Machine Head julkaisi viime vuoden alkupuolella kolme uutta biisiä, joista yksi on varsin hyvä. Laitankin sen näytteeksi tuohon alle kera toisen vanhemman biisin.
Vuoden 2004 levy " Through the Ashes of Empire" palautti uskottavuuden! Levy ei ole täydellinen, mutta kuitenkin kohtuu kova kokonaisuus. Aloitusbiisi "Imperium" on bändin yksi upeimmista biiseistä! Vuonna 2008 ilmestynyt "The Blackening" on itselleni bändin rakkain levy! Se on täydellinen 7/5 levy, jossa bändin soundia ja soitanta on monimutkaistunut ja biisien pituudet pidentynyt. En vaihtaisi levyltä yhtään mitään! Seuraava levy "Unto the Locust" on itselleni jopa bändin toisiksi kovin levy ja siinä bändi jatkaa samaa linjaa kuin edeltäjällään. Nyt mukana ei ole yhtäkään alle viiden minuutin biisiä! Toki mukana ei ole enää edellisen levyn tavoin näitä 10 minuutin pitkiä biisejä, mutta kuitenkin. Vuonna 2014 ilmestynt "Bloodstone & Diamonds" on vielä hyvin kelpo levy, vaikka ei millään kahden edellisen levyn tasolle ylläkkään. No sitten bändin viime levy "Catharsis" on taas ihme pelleilyä ja toivottavasti seuraava levy onkin taas paljon parempi.
Miehistöhän on vaihtunut eikä enää ole mukana ollut legendaarista kitaristia Phil Demmeliä, joka soitti yhtyeessä vuodet 2004-2018. Myöskin rumpali Dave McClain 1995-2018 on bändistä poissa. Machine Head julkaisi viime vuoden alkupuolella kolme uutta biisiä, joista yksi on varsin hyvä. Laitankin sen näytteeksi tuohon alle kera toisen vanhemman biisin.
Tämä nyt kuuntelussa oleva albumi: Drifting Sun - Forsaken Innocence on mielestäni paras 2021 julkaistuista pitkäsoitoista. Kun en saanut julkaista sitä muiden pyynnöstä Music Awards -ketjussa, laitan sen tänne ja suosittelen sen kuuntelua. Kolmas biisi on Dementium nimeltään.
Hetkeen ei olekaan tullut kuunneltua The Duke Spiritiä, mutta korjasinpa tilanteen. Etenkin 2008 ilmestynyt toinen albumi Neptune kolisee edelleen ja lujaa.
Nyt ovat olleet viitisen vuotta hiljaa, mutta näemmä Liela Moss on ehtinyt julkaisemaan sinä aikana kaksi soololevyä. Pitää laittaa kuunteluun.
Nyt ovat olleet viitisen vuotta hiljaa, mutta näemmä Liela Moss on ehtinyt julkaisemaan sinä aikana kaksi soololevyä. Pitää laittaa kuunteluun.
Olin jotenkin missannut Pacosta tehdyn dokkarin, nyt katsottu ja muutama tunti muutakin miehen matskua.
Nykyään netistä löytyy vaikka mitä herkkua, ei ennen ollut näin
Alla mies vetäsee coolisti yhden hiteistään ja samalla pyyhkii pöydältä kaiken maailman spedet...varsinkin ne flamengo-puritaanit joita ei aluksi miellyttänyt Pacon tyyli vähän leventää rajoja. Revittelyjä löytyy tuubit tulvillaan jos haluaa katsella.
Toinen video missä (tulevan legendan)Camaronin kanssa vetäsee biisin, jäbän ilme on muikea kun katselee Pacon taiteilua
Nykyään netistä löytyy vaikka mitä herkkua, ei ennen ollut näin
Alla mies vetäsee coolisti yhden hiteistään ja samalla pyyhkii pöydältä kaiken maailman spedet...varsinkin ne flamengo-puritaanit joita ei aluksi miellyttänyt Pacon tyyli vähän leventää rajoja. Revittelyjä löytyy tuubit tulvillaan jos haluaa katsella.
Toinen video missä (tulevan legendan)Camaronin kanssa vetäsee biisin, jäbän ilme on muikea kun katselee Pacon taiteilua
Dog Fashion Disco julkaisi eilen maisitiaisen tulevalta levyltään, toimii.
Verneri Pohjola teki vuonna 2017 isänsä Pekka Pohjolan biiseistä levyn nimeltä "Pekka". Verneri Pohjolan versiot isänsä kappaleista ovat upeita, joita on osaa leikelty lyhyemmäksi ja osaa pidennetty. Todella hienoja versioita kaikin puolin, joista selkeästi oma suosikkini on alla oleva näyte. Näyte on reippaasti pidempi, mitä alkuperäinen kappale.
Olen taas kuunnellut italodiskoa! Koska varmasti kaikille tuttu sanontahan on, että italodisko on ihmisen parasta aikaa. Tässä pari helmeä italodiskon kulta-ajaksi laskettavilta vuosilta 1983-1987.
En tiedä, mikä on Bolero Night, mutta tiedän, että haluaisin viettää sellaisen vaikka Katri Kulmunin kanssa! Italodiskossa on tärkeää kauniit melodiat ja tämä biisi täyttää sen määritelmän olemalla eteerisen viehkeä kuin kedon kaunein kukka aamunkoitteessa navetan takana niityllä.
Tässä biisissä ei ehkä paljoa muuta lauleta kuin tutti quanti, mutta tämän koukuttavampia melodioita ja synasoundeja ei oikein ole ollut mahdollista tehdä kuin kasarilla! Voi kuinka odotankaan taas innolla seuraavaa 80-lukua!
En tiedä, mikä on Bolero Night, mutta tiedän, että haluaisin viettää sellaisen vaikka Katri Kulmunin kanssa! Italodiskossa on tärkeää kauniit melodiat ja tämä biisi täyttää sen määritelmän olemalla eteerisen viehkeä kuin kedon kaunein kukka aamunkoitteessa navetan takana niityllä.
Tässä biisissä ei ehkä paljoa muuta lauleta kuin tutti quanti, mutta tämän koukuttavampia melodioita ja synasoundeja ei oikein ole ollut mahdollista tehdä kuin kasarilla! Voi kuinka odotankaan taas innolla seuraavaa 80-lukua!
Italodisko kuuluu kanssa omiin teinivuosiin. Oma ehdoton suosikki on Animotionin Obsession.
Edit: Paitsi että jenkkibändihän tuo oli. Aikana ennen internetiä pidin italodiskona. Pannaan sitten Gary Lowta, se on ainakaan ehtaa kamaa.
Viimeksi muokattu:
Vietän yötä kuuntelemalla vieläkin italoa, koska paljon parempaa tekemistä on hankala keksiä yöpuvussa. Mielestäni elektroninen tanssimusa saavutti huippunsa kasarilla italodiskon muodossa, siinä on vain jotain niin maagista!
Uskomattoman kaunis balladi saavuttaa tasoja, joita vain italodisko pystyy tarjoamaan meille tavallisille kuolevaisille. Tätä olisi mukava kuunnella vaikka Christina Hendricksin kanssa, joka on amerikkalainen näyttelijätär. Veisin hänet tähtiin ja pitäisin kädestä kiinni, kuten laulussa lauletaan!
Takuuvarmaa italoa biisissä, joka vangitsee kuulijansa heti alusta asti hieman uhkaavilla synasoundeilla! Ihmiskunta ei välttämättä olisi ansainnut italoa, mutta saimme sen kuitenkin.
Ja lopuksi hauska teos, jossa on apinaääniä, vokooderi ja unohtumaton melodia! Kyseessä on tietenkin tietokoneapina!
Uskomattoman kaunis balladi saavuttaa tasoja, joita vain italodisko pystyy tarjoamaan meille tavallisille kuolevaisille. Tätä olisi mukava kuunnella vaikka Christina Hendricksin kanssa, joka on amerikkalainen näyttelijätär. Veisin hänet tähtiin ja pitäisin kädestä kiinni, kuten laulussa lauletaan!
Takuuvarmaa italoa biisissä, joka vangitsee kuulijansa heti alusta asti hieman uhkaavilla synasoundeilla! Ihmiskunta ei välttämättä olisi ansainnut italoa, mutta saimme sen kuitenkin.
Ja lopuksi hauska teos, jossa on apinaääniä, vokooderi ja unohtumaton melodia! Kyseessä on tietenkin tietokoneapina!
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy