Hyvää tai pahaa joulua, ihan miten kukin haluaa.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »
-
Taponen nollasi Sportin Liigan juhlapelissäLue lisää »
-
Liiga-kierros: Jukurit yllätti Ilveksen, HPK otti aikalisän reilun minuutin jälkeen ja voittiLue lisää »
-
Maalivahdit loistivat TPS:n ja KalPan kohtaamisessa: Emma Hall vastasi ottelun ainokaisestaLue lisää »
Kuuntelussa juuri nyt
- Viestiketjun aloittaja hannes_ko
- Alkaa
- 2 000 854
- 22 820
Tällaset päässyt jo unohtumaan. Sopivan nostalgis-retrohenkisesti, mutta toisaalta hyvä biisi ja jotenkin ajaton sanoma.
Miten vaan. Kuuntele vaikka noita aikasi kuluksi, eivät ainakaan liity koronaan.
Twisted Sister - Twisted Christmas. Niinkuin joka jouluna.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Duran Duranin Suomeen tulon kunniaksi kerta kiellon päälle. Tiedän, että olen muutaman kerran jo nämä samat postannut tänne, mutta antaa mennä. Duranissa on valtavan tärkeää se, että se kulkee meillä suvussa: isoveli teki minusta Duran-fanin. Ja serkutkin ovat kovia Duran-faneja. Kyllä tähän joku sukukokous pitää saada.
Meiän Vesku lainasi minulle Rio-vinyylin, jota en ole vieläkään palauttanut. Rikos lienee jo vanhentunut. Se oli todella tärkeä levy. Vesku oli minulle silloin nuorena sellainen kaveri, jota katsoin ylöspäin. Se ajoi Alfa Romeolla ja näytti ihan Simon Le Bonilta. Siis törkeän hyvältä. Ainakin minun silmiini se eli sitä elämää, jota saattoi nähdä Duranin videoissa. Isoveli oli vähän kuin supersankari. Myöhemmin toki ymmärsin asiat paremmin. Silti pikkupoika katsoi sitä ihannoiden.
Duran Duran on haavekuva siitä, että kaikki olisi niin kuin siellä lapsuudessa. Siksi se on rakas. Mutta näin vanhemmiten olen arvostanut Duranin aivan saatanan iskeviä pop-biisejä. Duran on ihan kuningasluokkaa paitsi aikalaisissaan, myös muutenkin. Minusta Duran on ajaton: kyllähän se on sitä kasarin alun synapoppia, mutta siinä on myös sellaista terävyyttä ja rockia. Duranissa pitää myös muistaa se, että se oli niitä yhtyeitä, jotka aloittivat musiikkivideokulttuurin. Huomatkaa tämä!
Ja näin neverbe-muusikkona pitää sanoa, että John Taylor on yksi maailman parhaita basisteja. Paljon on keskitytty siihen, miten hyvän näköinen John on. Onhan se, mutta se on myös aivan saatanan hyvä basisti. Monet Duranin hittibiisit kulkevat Johnin nokkelilla bassolinjoilla. Tämä pitäisi Duranissa muutenkin muistaa. John on se sama kuin Alex James Blurissa, se hyvännäköinen basisti joka soittaa coolisti, mutta...
Meiän Vesku lainasi minulle Rio-vinyylin, jota en ole vieläkään palauttanut. Rikos lienee jo vanhentunut. Se oli todella tärkeä levy. Vesku oli minulle silloin nuorena sellainen kaveri, jota katsoin ylöspäin. Se ajoi Alfa Romeolla ja näytti ihan Simon Le Bonilta. Siis törkeän hyvältä. Ainakin minun silmiini se eli sitä elämää, jota saattoi nähdä Duranin videoissa. Isoveli oli vähän kuin supersankari. Myöhemmin toki ymmärsin asiat paremmin. Silti pikkupoika katsoi sitä ihannoiden.
Duran Duran on haavekuva siitä, että kaikki olisi niin kuin siellä lapsuudessa. Siksi se on rakas. Mutta näin vanhemmiten olen arvostanut Duranin aivan saatanan iskeviä pop-biisejä. Duran on ihan kuningasluokkaa paitsi aikalaisissaan, myös muutenkin. Minusta Duran on ajaton: kyllähän se on sitä kasarin alun synapoppia, mutta siinä on myös sellaista terävyyttä ja rockia. Duranissa pitää myös muistaa se, että se oli niitä yhtyeitä, jotka aloittivat musiikkivideokulttuurin. Huomatkaa tämä!
Ja näin neverbe-muusikkona pitää sanoa, että John Taylor on yksi maailman parhaita basisteja. Paljon on keskitytty siihen, miten hyvän näköinen John on. Onhan se, mutta se on myös aivan saatanan hyvä basisti. Monet Duranin hittibiisit kulkevat Johnin nokkelilla bassolinjoilla. Tämä pitäisi Duranissa muutenkin muistaa. John on se sama kuin Alex James Blurissa, se hyvännäköinen basisti joka soittaa coolisti, mutta...
Kuuntelen pääasiassa kaikkea kasarimusaa, missä on syntetisaattoreita ja muita elektronisia instrumentteja. Yksi yhtye, jonka haluaisin tuoda esille on The Creatures. No, sen nimisiä bändejä on useampikin, mutta nämä kasarin puolenvälin tuotokset saavat ainakin minut hyvälle tuulelle!
Tykkään erityisesti tuosta ovikellomaisesta synasoundista kertsissä, mutta muutenkin todellinen hyvän mielen biisi! Loppupuolen rumpufillit ovat myös hyvin särmiä.
Tämä kappale taas toimii hyvänä taustamusana, kun kävelee New Yorkin hämyisempiä katuja 80-luvulla. Ja kyllä, tomifillejä ei kai voi olla liikaa ja muutenkin täydelliset synasoundit! Oi kuinka kovin kaipaankaan taas takaisin kasarille.
Ja lopuksi hypnoottinen mestariteos, jonka edessä pieni ihminen voi vain nöyrästi kumartaa, poimia lootuskukan maasta ja ojentaa sen hyvin rintavalle geishaneidolle, joka kohta kylvettää minut japanilaisessa kylpylässä Fuji-vuoren kupeessa aamunkoitteessa. Klassinen shakuhachi-sample sopii tietenkin tähän täydellisesti kuin nyrkki silmään ja bassokin puskee eteenpäin kuin japanilainen luotijuna. Kyllä, Japanissa tulevaisuus on jo tänään!
Tykkään erityisesti tuosta ovikellomaisesta synasoundista kertsissä, mutta muutenkin todellinen hyvän mielen biisi! Loppupuolen rumpufillit ovat myös hyvin särmiä.
Tämä kappale taas toimii hyvänä taustamusana, kun kävelee New Yorkin hämyisempiä katuja 80-luvulla. Ja kyllä, tomifillejä ei kai voi olla liikaa ja muutenkin täydelliset synasoundit! Oi kuinka kovin kaipaankaan taas takaisin kasarille.
Ja lopuksi hypnoottinen mestariteos, jonka edessä pieni ihminen voi vain nöyrästi kumartaa, poimia lootuskukan maasta ja ojentaa sen hyvin rintavalle geishaneidolle, joka kohta kylvettää minut japanilaisessa kylpylässä Fuji-vuoren kupeessa aamunkoitteessa. Klassinen shakuhachi-sample sopii tietenkin tähän täydellisesti kuin nyrkki silmään ja bassokin puskee eteenpäin kuin japanilainen luotijuna. Kyllä, Japanissa tulevaisuus on jo tänään!
Viimeksi muokattu:
Tänään on kulunut vuosi Laihon kuolemasta ja siitähän se ajatus sitten lähti. CoB:lla mennään tänään:
Oma suosikki on Past the End, joka soi lähestulkoon päättymättömällä toistolla. Hieno albumi ja bändi. Ei sitä rankinta, mutta erittäin koukuttavaa ja modernia.
Rattlehead
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Gundit
Tuli tällainen suomalainen säveltäjä vastaan nimeltään Antti Martikainen. Linkatulla biisillä 17 miljoonaa katselukertaa, enkä ainakaan itse ollut aiemmin edes nimeä kuullutkaan. Kovin moni suomalainen suosittu bändikään ei pääse moisiin lukemiin kuin harvoin.
Musiikkityylinä tuollainen epic score aika metallisella otteella. Pakko myöntää, että aika vakuuttavaa tavaraa näin lyhyellä otannalla.
Pekka Pohjola nyt kuuntelussa. Voi miten hienoa musiikkia ihminen voikaan tehdä! 1970-luvun neljä levyä on kyllä niin taattua 7/5 kamaa, että ei paremmasta väliä! Nyt on menossa vuoden 1982 Urban Tango levy, joka on tämäkin hieno, vaikka ei ihan yllä samalla tasolle noiden 1970-luvun levyjen kanssa.
Pekka Pohjola oli kyllä mestarillinen säveltä ja basso huutaa ihanasti taustalla! Joidenkin mielestä tämä musiikki on varmasti vain tälläistä "Näin hyvin me osataan soittaa" kamaa, mutta voi ollakkin vaan hienoa musiikkia. Muutenkin Pohjolan lisäksi levyllä soittavat monet muusikot on todella kovia!
Näyte yläpuolella. Keesojen Lehto levyllähän soittaa kitaraa ja muitakin soittimia legendaarinen Mike Oldfield ja tämä levy ei tainnut jossain vaiheessa olla hänen eikä Pohjolan mielestä kovinkaan merkittävä levy, mutta on kyllä niin kova vaan minusta!
Pekka Pohjola oli kyllä mestarillinen säveltä ja basso huutaa ihanasti taustalla! Joidenkin mielestä tämä musiikki on varmasti vain tälläistä "Näin hyvin me osataan soittaa" kamaa, mutta voi ollakkin vaan hienoa musiikkia. Muutenkin Pohjolan lisäksi levyllä soittavat monet muusikot on todella kovia!
Näyte yläpuolella. Keesojen Lehto levyllähän soittaa kitaraa ja muitakin soittimia legendaarinen Mike Oldfield ja tämä levy ei tainnut jossain vaiheessa olla hänen eikä Pohjolan mielestä kovinkaan merkittävä levy, mutta on kyllä niin kova vaan minusta!
Teen vielä jatkoa edelliseen. Vuonna 1980 ilmeistyi Pekka Pohjola Groupin ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt levy "Kätkävaaran lohikäärme". Levyllä on vain neljä biisiä, mutta niistä lyhinkin kestää reippaat 7 minuuttia. Levyn ensimmäinen biisi eli levyn nimikkobiisi on alkutahdeistaan asti jo todella kova! Yksinkertainen, mutta todella upea bassoriffi Pohjolalta ja kyllähän kitaristi Seppo Tyni pääsee myös vauhtiin biisissä, niin kuin koko levyllä muutenkin. Nimikkobiisin "kitarahelvetti" on kyllä oikeasti upeaa kuultavaa! Levyn päättävä biisi "Inke ja mä", joka on siis nimetty Pohjolan ja hänen ex vaimonsa Inkeri Pohjolan mukaan on myös todella upeaa ja koskettavaa kuunneltavaa.
Tällä levyllähän kuullaan vain bassoa, kitaraa, rumpuja ja koskettimia. Yleensä Pohjolan tuotannossa on vilissyt monia eri soittimia ja soittajia, mutta tällä levyllä ei. Alla näytteenä levyn nimikkokappale.
Tällä levyllähän kuullaan vain bassoa, kitaraa, rumpuja ja koskettimia. Yleensä Pohjolan tuotannossa on vilissyt monia eri soittimia ja soittajia, mutta tällä levyllä ei. Alla näytteenä levyn nimikkokappale.
Viimeksi muokattu:
On kyllä loistava levy, yksi Peksin parhaista! Sain tämä CD:n aikanaan about 15 vuotta sitten lahjaksi Golden AWelta.
BTW, Sampoliinista on tehty ihan loistava coveri Marzi Nymanin johtaman Husbandin toimesta. Ovat soittaneet sitä vain livenä, minkä muutaman kerran saanut eri festareilla kuulla.
Mahtavaa, että jollekkin toiselle uppoaa myös! Harmi, että eivät saaneet ikinä jatkoa levylle tehtyä. No onneksi Pohjolalta tuli vielä sooloja pihalle.
On muuten mainio, mutta myös hyvin surullinen haastattelu Pekka Pohjolaan liittyen.
Trumpetisti Verneri Pohjolan suhde alkoholisti-isään jäi etäiseksi: "Suren, ettei poikani ehtinyt tavata ukkiaan"
Verneri Pohjola oli pitkään vihainen isälleen Pekka Pohjolalle siitä, että tämä meni kuolemaan. Suhde isään jäi syntymättä.
www.kodinkuvalehti.fi
Otetaampa pieneen käsittelyyn Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus yhtye. Tuli tuossa kuunneltua etenkin kahta uusinta levyä, mutta myös vanhempia.
Bändin musahan on varmasti monen korvaan aika samanlaista, mutta tässä on bändi jonka musiikin ei pidäkkään mielestäni hirveästi muuttua. On noilla kahdella uusimmalla levyllä kuitenkin pienen pienesti saatu uudistettua musiikkia ehkäpä. Aika tasalaatuista junttausta noin musiikillisesti, mutta varsinkin uusimmalla levyllä riffikynä on mielestäni aika tiukassa vedossa. Hienoa myös, että Rautiainen on nyt kaksi uusinta levyä sanoittanut täysin itse kun aikasemmin esim Jarkko Martikainen(Suomen kaikkien aikojen kovin sanoittaja) on ollut aika monessa biisissä sanoittajana. Bändillä on tosiaan aina ollut todella hyvät sanat kappaleissa, mutta varsinkin kahdella uusimmalla ne on todella erinomaisia. Omaan korvaan kohtalaisen koskettavaa musiikkia tekevät.
Alla olevassa näytteessä varsinkin on terävää riffittelyä ja tykkään sanoituksista paljon. Mukavaa vaihtelua muutenkin kun on Pekka Pohjolan ja kumppaneiden monimutkaista progeilua tässä kuunnellut paljon.
Bändin musahan on varmasti monen korvaan aika samanlaista, mutta tässä on bändi jonka musiikin ei pidäkkään mielestäni hirveästi muuttua. On noilla kahdella uusimmalla levyllä kuitenkin pienen pienesti saatu uudistettua musiikkia ehkäpä. Aika tasalaatuista junttausta noin musiikillisesti, mutta varsinkin uusimmalla levyllä riffikynä on mielestäni aika tiukassa vedossa. Hienoa myös, että Rautiainen on nyt kaksi uusinta levyä sanoittanut täysin itse kun aikasemmin esim Jarkko Martikainen(Suomen kaikkien aikojen kovin sanoittaja) on ollut aika monessa biisissä sanoittajana. Bändillä on tosiaan aina ollut todella hyvät sanat kappaleissa, mutta varsinkin kahdella uusimmalla ne on todella erinomaisia. Omaan korvaan kohtalaisen koskettavaa musiikkia tekevät.
Alla olevassa näytteessä varsinkin on terävää riffittelyä ja tykkään sanoituksista paljon. Mukavaa vaihtelua muutenkin kun on Pekka Pohjolan ja kumppaneiden monimutkaista progeilua tässä kuunnellut paljon.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Pumpkinsin Starla oli opiskeluaikoina aika kova. Siitä otettiin aina vauhtia Dynamoon. Todella kova biisi.
Kaljat tarjottiin sille, joka bongaa ekana tuossa ysin kohdalla poliisiauton pillit.
Oi niitä opiskeluaikoja Turussa. Oli se elämää!
Kantria parhaimmillaan.
"now i'm out of prison
i got me a friend at last
he don't steal or cheat or drink or lie
his name is codeine
and he's the nicest thing i've seen
and together we're gonna wait around to die"
KaljaVeikko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- 235, Karjala-lippis
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy