Boston on juuri niitä bändejä, joita olisin eniten halunnut nähdä, mutta en varmaankaan koskaan näe. Ainakaan Brad Delpin kanssa. Tämä maailman kovin soft rock-vokalisti on jo vilkutellut meille.
Tässä kiehtoo täydellisyys: jumalauta jokainen nuotti on niin harkittu ja täydellinen. Tämä on vain sellaista kevyttä rockia, mutta ihan täydellistä sellaista.
Nämä hieroivat levyjään 70-luvulla kaksi vuotta, mikä oli silloin ihan käsittämätöntä. Siinä ajassa ehti tulla öljykriisissä kaksi laimeaa Mustangia. Sitten tuli Def Leppard. Mutta lopulta aika samanlaisia bändejä. Ja niin vitun hyviä.