Mainos

Kuuntelussa juuri nyt

  • 2 000 678
  • 22 813

septi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Tässä pari päivää tullut fiilisteltyä Acceptin ja sinfoniaorkesterin keikkaa Wackenissa 2017, kun tuo taas Youtubesta löytyi.

Wackenilla käynti oli meikäläisen "bucketlistin" ykkösjuttu ja se tuli toteutettua tuolloin. Vieläkin muistan elävästi sen suorastaan euforisen fiiliksen kun ensimmäisenä päälavan keikkana tuli käytyä tuo katsomassa, kylmä olut kourassa, hieno aurinkoinen ilta, n. 80 000 metallifania ympärillä ja se "vihdoin olen täällä" -fiilis.

Accept ei ole meikäläisen suurimpia suosikkeja, mutta tämä keikka ja sovitukset sinfoniaorkesterin kanssa oli tuollaisista sovituksista ylivoimaisesti hienoin mitä olen kuullut.

Kohdasta 48.20 alkaa osuus Beethoven Pathétiquesta, joka saa vieläkin kylmät väreet aikaiseksi joka kuuntelulla


 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Mojo

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
Suosikkijoukkue
Raipen SaiPa
Loistavaa musiikkiahan Ghost tekeekin. Vähän kaikenlaista löytyy jo neljältä ensimmäiseltä albumilta.

Viidennen lätyn pitäisi ilmestyä tänä tai ensi vuonna. Ja yhtään ei taas tiedä etukäteen mitä odottaa.
Kävin terassilla nauttimassa yhden tolpan (öttiäisiä vitusti), tein pari ruisleipää sillin kera, tulin takaisin koneelle ja koko ajan päässä soi "Ghuleh". Ja toi puolenvälin "discokohta" oikein huutaa lisäkuuntelua. Huikea biisi, Ghostin parhaimmistoa omalla kohdalla.
 

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
Kävin terassilla nauttimassa yhden tolpan (öttiäisiä vitusti), tein pari ruisleipää sillin kera, tulin takaisin koneelle ja koko ajan päässä soi "Ghuleh". Ja toi puolenvälin "discokohta" oikein huutaa lisäkuuntelua. Huikea biisi, Ghostin parhaimmistoa omalla kohdalla.

Itselleni ensimmäinen levy uppoaa edelleen parhaiten. Suoraviivaisempaa kuin myöhempi tuotanto. Ei mitään ylimääräistä krumeluuria. Ritual on mielestäni paras yksittäinen kappale koko tuotannosta.


 
Suosikkijoukkue
Raipen SaiPa
Itselleni ensimmäinen levy uppoaa edelleen parhaiten. Suoraviivaisempaa kuin myöhempi tuotanto. Ei mitään ylimääräistä krumeluuria. Ritual on mielestäni paras yksittäinen kappale koko tuotannosta.


On tuttu plätty kyllä tavallaan, pari biisiä oli 20kg sitten lenkkilistalla tältä levyltä. Con Clavi Con Dio on aliarvostettu näin rumpalin näkökulmasta, ja tuo taitaa muutenkin olla ainut levy josta ei hirveästi negatiivista ole sattunut silmään missään.

Kova bändi, kasvattanut aika piilossa itsensä stadion tason bändiksi. Omakohtaiset livekokemukset on 2010 seuduilta lämppärinä, toki mieleen jääneenä sellaisena.



 

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
On tuttu plätty kyllä tavallaan, pari biisiä oli 20kg sitten lenkkilistalla tältä levyltä. Con Clavi Con Dio on aliarvostettu näin rumpalin näkökulmasta, ja tuo taitaa muutenkin olla ainut levy josta ei hirveästi negatiivista ole sattunut silmään missään.

Kova bändi, kasvattanut aika piilossa itsensä stadion tason bändiksi. Omakohtaiset livekokemukset on 2010 seuduilta lämppärinä, toki mieleen jääneenä sellaisena.




Todella kova bändi, joka itselleni iski kunnolla vasta vuonna 2019. Toki ennen lopullista iskuakin pidin bändiä varsin kelvollisena.

Kalasatamassa törmäsin Ghostiin ensimmäisen kerran vuonna 2012. Olivat Metallican lämppärinä. Tuolloin en ollut kuullutkaan koko bändistä ja ihmettelinkin että mitä ihmettä tämä on edes olevinaan.

Radio Rockilla Ghostia soikin vuosien aikana sen verran, että aloin jollain tasolla siitä jopa pitämään. Levyjä en sentään ostanut.

Pikakelauksella vuoteen 2019. Jälleen Metallican lämppärinä, tällä kertaa Hämeenlinnassa. Iski kuin tuhat volttia. Marraskuussa 2019 Hartwallilla oli Ghostin oma keikka ja sinne pitikin jo liput ostaa. Ja se olikin sitten menoa. Esimerkiksi kaikki albumit ja EP:t on hankittu sekä vinyyleinä että CD:inä.

Uutta levyä on saanutkin jo odottaa. Pandemia sotki levyjulkaisun lisäksi maailmankiertueen, joiden piti toteutua muistaakseni jo 2020. Toivotaan, että tänä vuonna jo kajahtaisi.
 
Suosikkijoukkue
Raipen SaiPa
Todella kova bändi, joka itselleni iski kunnolla vasta vuonna 2019. Toki ennen lopullista iskuakin pidin bändiä varsin kelvollisena.

Kalasatamassa törmäsin Ghostiin ensimmäisen kerran vuonna 2012. Olivat Metallican lämppärinä. Tuolloin en ollut kuullutkaan koko bändistä ja ihmettelinkin että mitä ihmettä tämä on edes olevinaan.

Radio Rockilla Ghostia soikin vuosien aikana sen verran, että aloin jollain tasolla siitä jopa pitämään. Levyjä en sentään ostanut.

Pikakelauksella vuoteen 2019. Jälleen Metallican lämppärinä, tällä kertaa Hämeenlinnassa. Iski kuin tuhat volttia. Marraskuussa 2019 Hartwallilla oli Ghostin oma keikka ja sinne pitikin jo liput ostaa. Ja se olikin sitten menoa. Esimerkiksi kaikki albumit ja EP:t on hankittu sekä vinyyleinä että CD:inä.

Uutta levyä on saanutkin jo odottaa. Pandemia sotki levyjulkaisun lisäksi maailmankiertueen, joiden piti toteutua muistaakseni jo 2020. Toivotaan, että tänä vuonna jo kajahtaisi.
Kiva kuulla näitä tarinoita.

Kaikenkaikkiaan yksi niistä parhaista esimerkeistä musiikissa että joko tykkäät tai et tykkää. Kommentit mitä olen Ghostista kuullut on ihan ääripäitä.

Varmaan ne jotka ei tykkää kääntäisi takkinsa aika nopeasti jos kuuntelisi muita biisejä kuin Radio Rockilta Jone "160cm bootseilla" Nikulan hienolla rallienkulla 72 kertaa päivässä kuuluttama Dance Macabre. Eikä sekään ole edes niin huono biisi.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Sueden Dog Man Starin 20-vuotislive Royal Albert Hallista. Jotenkin laitonta, että jotain näin hyvää voi olla. Kaiken lisäksi Brett Anderson on sanonut, että hän on "a bisexual man who never had a homosexual experience". Kuka meistä ei nostaisi kättään tai jotain muuta pystyyn kuullessaan tuon lauseen? Ellei sitten ole experimenttejä ollut.
 

rinne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
En koe erityisen vahvasti olevani niitä "Eka demo paras, kaikki muu paskaa" -ihmisiä. Tiedostan myös, että In Flames on vahvasti niitä bändejä, joiden tapauksessa moni tekee vahvan eron uuden ja vanhan tuotannon välille. ...ja onhan se totta. Ei joku Claymanin jälkeinen In Flames -tuotanto enää samaan muottiin osu kuin varhaisempi. Jo Clayman lienee rajatapaus monille ja raja uuden sekä vanhan In Flamesin välille siirretään vielä aiempaan. Mutta bändit muuttuvat, kun aikaa kuluu. Sellaista se on. Itselleni toimii moni juttu myös In Flamesin myöhemmässä tuotannossa.

Silti myönnettävä on, että olihan siinä alkupään tuotannossa oma taikansa, joka edelleen kutsuu luokseen:


 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös