Palstan jättäneen nuoren porilaisen rumpalin bändin biisi on ihan jees:
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Saija Tarkki herätti aikanaan kunnioitusta nuorissa kärppäpelaajissa – ”Eihän hän ollut ollenkaan niin pelottava kuin luulimme"Lue lisää »
-
Kunnianosoitus kärppälegendalleLue lisää »
-
Kotikaupunkiinsa palannut Kasper Kotkansalo kiitollisena: "Olemme saaneet läheisen nipun lyhyessä ajassa"Lue lisää »
-
Oululaista historiaa tekevä Saija Tarkki kasvoi kärppäuransa aikana teinitytöstä perheenäidiksiLue lisää »
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPalle ei löydy pysäyttäjää – perjantaina oli kotijoukkueiden iltaLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Kuuntelussa juuri nyt
- Viestiketjun aloittaja hannes_ko
- Alkaa
- 2 000 712
- 22 813
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetNyt on louhintaa. Jylhä äänimaailma, jyriseviä kitaravalleja ja painostava tunnelma. Ai saatana kun on kovaa kamaa.
Helppoa se tietysti on tuollaisella porukalla ja biisikin aikansa kultakimpaleita.
Uutuusyhtye Kissa on julkaissut debyyttinsä Vaarallinen bändi, jota on nyt pari päivää tehokuunneltu. Musiikillisesti hard rockimpi versio Tehosekoittimesta ja visualiselta ilmeeltään toista lahtelaisorkesteria Sleepy Sleepersiä muistuttava, mahtavaa kesämusaa siis...
Caroline Shaw & Sõ Percussion - Let the Soil Play Its Simple Part
Tämä menee kokeellisen puolelle ihan kivasti. En oikein osaa laittaa tätä mihinkään pakettiin, mutta vähän Coil viboja tulee tästä.
Tämä menee kokeellisen puolelle ihan kivasti. En oikein osaa laittaa tätä mihinkään pakettiin, mutta vähän Coil viboja tulee tästä.
Uutuusyhtye Kissa on julkaissut debyyttinsä Vaarallinen bändi, jota on nyt pari päivää tehokuunneltu. Musiikillisesti hard rockimpi versio Tehosekoittimesta ja visualiselta ilmeeltään toista lahtelaisorkesteria Sleepy Sleepersiä muistuttava, mahtavaa kesämusaa siis...
Luin bändistä jo aiemmin ja kiinnosti jo siksi, että bändin primus motor on mukana myös viime vuosina suureksi suosikikseni noussees, joskin varsin erityylisessä Ghost Worldissa, mutta vasta pari päivää sitten tuli kuunneltua tuo levy ensimmäistä kertaa. Toimii kyllä hyvin, sopivan kieli poskessa tehtyä ryminärokkia. Günter Kivioja - ei tarvitse miettiä taiteilijanimeä, sopii täydellisesti tuollaiseen menoon.
Tuo daami on siis Tytti Roto, johon törmää vähän kaikkialla. Vaikuttaa nykyään myös Ghost Worldissa ja lisäksi ainakin Tamara Luonnossa ja Plastic Tonesissa.
Taitavat vetää livekeikkojakin tässä kesällä, niin pitää koittaa bongata jossain.
Jaaha, se oli pitkä kevät. Tuloksena 3 hopeaa, vähemmän mitä oli tarjolla, enemmän mitä kausien alussa uskalsi toivoa.
Pitkästä aikaa kuuntelussa, toimii edelleen.
Nyt löytyi hyvää säksätystä Mysticumin hengessä.
Yksi boomereiden suosikki, joka ansaitsisi enemmän huomiota, on Steve Miller Band. Tunnetuimpia hittejä mm. Abracadabra ja The Joker. Aikansa hitti oli tämäkin makupala:
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
K
Kiekkokatsoja
Pyykkikoneen linkousääni.
Illalla sitten rock tyylisempää, ja oikeaa musiikia.
Illalla sitten rock tyylisempää, ja oikeaa musiikia.
Retrohkoa psykedeliaa ja Sabbathia yhdistelevää musiikkia. Kiva uusi tuttavuus.
Pitkästä aikaaon tänään kuuntelussa ollut Stratovariusta. ...ja onhan se kova. Edelleen toimii hienosti moni vanhemmista tuttavuuksista:
Maidenin vähemmän tunnettu, mutta allekirjoittaneen mielestä bändin paras biisi. Soittamisen riemu kuuluu ja Dickinsonin ääni oli ehkä parhaassa iskussa juuri noihin aikoihin. Jossain lehtijutussa oli joskus maininta, ettei bändi ole koskaan vetäissyt tätä livenä. Sääli jos pitää paikkaansa, tämä jos mikä olisi livebiisi.
Äsken salilla käydessä vedin läpi eilen ilmestyneen Netta Laurenne/Noora Louhimo-levyn, ja nyt uudestaan aamukahvin kanssa. Maistuu kyllä. Sekä kahvi että leidien tuotos.
Mikä on parempi tapa aloittaa päivä kuin juoda kahvia ja pistää industrial punkkia soimaan? Eli Big Blackin Songs About Fucking
Pelle Miljoonan G Livefestin settilistasta tekemäni Spotify-soittolista. (setlist.fm)
Juuri nyt soi Puerto Montt, mutta tähän laitan tietysti biisin, jota ei kuultu. Pelleltä onnistuu biisinkirjoittaminen vanhoilla päivilläkin. Ajan halki kesäyön.
Juuri nyt soi Puerto Montt, mutta tähän laitan tietysti biisin, jota ei kuultu. Pelleltä onnistuu biisinkirjoittaminen vanhoilla päivilläkin. Ajan halki kesäyön.
Sash! - Ecuador
Onko nuoruus taas täällä?
Ei varmaan, vain menneisyys.
Onko nuoruus taas täällä?
Ei varmaan, vain menneisyys.
Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Tuli Kupferbergin poismenon kymmenvuotismerkkipaalun kunniaksi kuuntelussa on nyt valikoima The Fugsin aikaansaannoksia.
Virgin Fugs oli aikoinaan ensimmäinen The Fugs-albumihankintani, ja olihan tuo yksilöllisyyttä arvostavan 16-vuotiaan lukiolaisen korvaan melkoista hupaa. Sain minä tuolla levyllä peräti tytönkin iskettyä. Tai oikeastaan se meni niin, että hän oli hyvin todennäköisesti paikkakunnan ainoa tyttö, joka ei säikähtänyt Virgin Fugsia ja pitänyt minua samalla toivottoman omituisena. Tähän vaikutti suuresti se, että tyttö oli juuri ollut Kaliforniassa vaihto-oppilaana, joten hipeistä, beatnikeistä ja kaikenlaisista friikeistä sauhuaminen oli hänen mielestään vain plussaa, olkoonkin että The Fugs oli newyorkilainen kombo.
New Amphetamine Shriek julkaistiin myös Virgin Fugs -levyllä 1967, tosin äänitykset oli tehty jo yhtyeen ykkösalbumin aikoihin pari vuotta aiemmin. Oli varmasti todella röyhkeä, kipeä ja kummallinen äänite siihen aikaan. Viehättävintä oli se, että levy kuulosti sekasortoiselta ja vähän sinne päin äänitetyltä. Plus tietenkin se oli jännittävää, että soitot, laulut ja kaikki muutkin äännähdykset olivat täysin epätuotetun epävireisiä.
Virgin Fugs oli aikoinaan ensimmäinen The Fugs-albumihankintani, ja olihan tuo yksilöllisyyttä arvostavan 16-vuotiaan lukiolaisen korvaan melkoista hupaa. Sain minä tuolla levyllä peräti tytönkin iskettyä. Tai oikeastaan se meni niin, että hän oli hyvin todennäköisesti paikkakunnan ainoa tyttö, joka ei säikähtänyt Virgin Fugsia ja pitänyt minua samalla toivottoman omituisena. Tähän vaikutti suuresti se, että tyttö oli juuri ollut Kaliforniassa vaihto-oppilaana, joten hipeistä, beatnikeistä ja kaikenlaisista friikeistä sauhuaminen oli hänen mielestään vain plussaa, olkoonkin että The Fugs oli newyorkilainen kombo.
New Amphetamine Shriek julkaistiin myös Virgin Fugs -levyllä 1967, tosin äänitykset oli tehty jo yhtyeen ykkösalbumin aikoihin pari vuotta aiemmin. Oli varmasti todella röyhkeä, kipeä ja kummallinen äänite siihen aikaan. Viehättävintä oli se, että levy kuulosti sekasortoiselta ja vähän sinne päin äänitetyltä. Plus tietenkin se oli jännittävää, että soitot, laulut ja kaikki muutkin äännähdykset olivat täysin epätuotetun epävireisiä.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Saija Tarkki herätti aikanaan kunnioitusta nuorissa kärppäpelaajissa – ”Eihän hän ollut ollenkaan niin pelottava kuin luulimme"Lue lisää »
-
Kunnianosoitus kärppälegendalleLue lisää »
-
Kotikaupunkiinsa palannut Kasper Kotkansalo kiitollisena: "Olemme saaneet läheisen nipun lyhyessä ajassa"Lue lisää »
-
Oululaista historiaa tekevä Saija Tarkki kasvoi kärppäuransa aikana teinitytöstä perheenäidiksiLue lisää »
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPalle ei löydy pysäyttäjää – perjantaina oli kotijoukkueiden iltaLue lisää »