Kuuntelussa juuri nyt

  • 1 995 727
  • 22 746

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Nimimerkki @Evil tunnustukseksi täytyy sanoa, että kaveri taitaa vain tykätä siellä karjalaismökissään, kun joku provosoituu. Brittipopin kohdalla vedit oikeasta narusta, pakko tunnustaa. Kun menee illalla käymään pihan perällä, niin voi hekotella, kuinka ne statilaiset (ja tässä tapauksessa eivät edes alkuperäiset) hermostuu.
Mulla on helvetin laaja mutta todella valikoiva musiikkimaku. En esimerkiksi sano pitäväni jazzista, vaikka multa löytyy ne parhaat Davisit, Mingukset ja Coltranet. En ole hevimies, mutta on mulla ne Sabbathin perusjärkäleet ja vähän Maidenia sun muuta. Miksi pitäisi hamstrata lisäksi jotain Quiet Riotia tai Savatagea tai Praying Mantisia, kun en minä niitä kuuntelisi kuitenkaan? Punkkiakin mulla on vaan Never Mind The Bollocks ja Clashin tuotannosta parit levyt, en mie tarvitse mitään paskaa toisen luokan viritystä. Kantrilevyjä omistan vain yhdeltä mieheltä, Johnny Cashilta. Reggaesta mulle riittää Marley, Tosh ja pari muuta. Äärimmäisemmästä metallista kiinnostaa oikeastaan vain Slayer. En ole minkään genren fani, pidän hyvästä musiikista. Ja fakta on, että ei mikään musiikinlaji tarjoa parhautta loputtomasti. Siellä on ne muutamat edelläkävijät ja iso lauma sopuleita hiihtämässä perässä.

Laitetaan nyt jotain.



 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Tämä on kunnioitettava saavutus, tosin myös ikäkysymys. Iässä en voi ottaa sinua kiinni.

Silloin 70-luvulla olin ihan pieni poika idyllisessä Kouvolan Mielakassa. Silloin kiinnosti enemmän karkki ja jäätelö kuin The Beatles. Vanhempien myötä 60- ja 70-luvun musiikki soi kuitenkin koko ajan, ihan vauvasta lähtien, mutta vaikea sanoa, koska sain tartunnan. Se tuli pitkän ajan kuluessa. Aina se on ollut kuitenkin mukana. Ja Macca ja Ringo nähty.



Nyt puhutaan asiaa!

Laitan vain kaksi biisiä, voidaan sitten riidellä siitä, miksi nämä.







Hyviä biisejä laitoit. Smithsiltä ehkä lempparini ovat Bigmouth Strikes Again, There is a Light... ja This Charming Man, mutta idea hirtettävästä tiskijukasta viehättää kyllä. Rosesilta tuo on oiva veto. Pidän Squiresta kitaristina, on Jimmy Pagensa kuunnellut.

Marrin soololevyjä rakastan, kuten mainitsin. Morrissey taas... No, yhden helmen on tehnyt. Tämän.



 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Mulla on helvetin laaja mutta todella valikoiva musiikkimaku.

Koko tuohon kirjoitukseen viitaten, sen olen toki huomannut. Enkä ole sitä koskaan kiistänyt. Totta vitussa se on huomattu, että äijä tuntee musiikkia. Vittuilut johtuu oikeastaan juuri siitä :D Eihän millekään daijulle tai vammaiselle viitsi vittuilla.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Evil

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Koko tuohon kirjoitukseen viitaten, sen olen toki huomannut. Enkä ole sitä koskaan kiistänyt. Totta vitussa se on huomattu, että äijä tuntee musiikkia. Vittuilut johtuu oikeastaan juuri siitä :D Eihän millekään daijulle tai vammaiselle viitsi vittuilla.
Se on totta. Vähän sama juttu kuin huumorin kanssa. Toisille sitä ei tarvitse selittää, toisille ei kannata.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tämä on ollut korona-aikana varmaan yleisin päässäni soiva biisi, kun olen dallaillut pitkin Lauttasaaren rantoja. Joskus myös Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Viimeisellä rannalla.

Se on ollut missä tahansa. Ja tähän hymiö.

In the seaside town
That they forgot to bomb
Come, come, come, nuclear bomb
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Ei mittää, Iivuli, Mozzerin nähnyt muutaman kerran, mutta torjutaan nyt koronaa.
Mie en välttämättä ole keikkaihminen, olen enemmän koti-ihminen. Onhan noita nähty lavalla, Public Imaget ja Enemyt, Skynyrdit ja ZZ Topit, Mana Manat ja Kingston Wallit, Black Sabbathit ja Diot. Kuitenkin jo nuorena tajusin, että en koskaan näe Beatlesia, en koskaan näe Who’ta alkuperäisellä kokoonpanolla, en koskaan näe Doorsia, Hendrixiä tai Bon Scottia. Suurin osa eniten rakastamastani musiikista on poissa ulottuviltani livemielessä, mutta ei tallenteitse. Keskitin siis mielenkiintoni pääasiassa kotioloissa nautiskeluun. Harva akti saa hanurini sohvalta ylös.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Muistan kun kuulin tämän ekan kerran. Radiomafiasta, vuosi oli ehkä ysiviis. Ensin ajattelin, että vau. Bowie on pitkästä aikaa tehnyt hyvän biisin. Sitten iski epäilys... onko se Bowie vai sittenkin Iggy? Aika siisti Iggyksi, mutta tuo ääni...

Sitten biisin lopuksi Olga K. sanoi että se on joku Collins. Mitvit?



 

mr hat

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Täällä kun Smithsistä keskusteltiin niin onhan se kontribuoitava



Aiemmin heidän uskomaton debyyttilevynsä oli ehdoton suosikkini, selvästi parempi kuin ehkä hieman ylimainostettu Queen is Dead. Kuitenkin ehkä tätä nykyä tulee eniten luukutettua tätä loistavaa Hatful of Hollowia, jolla on upeita versioita ekan levyn biiseistä.

Kiitokset @Evil Marrin soolotuotantoon ohjaamisesta! Nää on menny jotenkin ohi mutta hyvinhän se jytää näissäkin.
 
Viimeksi muokattu:

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Marrin ensimmäisen soolon, The Messengerin, paras biisi lienee tämä. Kertoo uravalinnoista. ”Left school for poetry...” Kitaraa tällä biisillä soittaa isänsä rinnalla Nile Marr. Kuka arvaa, kenen kitaraa soittavan Rogersin mukaan poika on nimetty?



 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Aiemmin heidän uskomaton debyyttilevynsä oli ehdoton suosikkini, selvästi parempi kuin ehkä hieman ylimainostettu Queen is Dead. Kuitenkin ehkä tätä nykyä tulee eniten luukutettua tätä loistavaa Hatful of Hollowia, jolla on upeita versioita ekan levyn biiseistä.
Jos nyt joku pitäisi ottaa, niin ehkä se olisi Queen. Tai sitten Louder Than Bombs -kokoelma, jossa on hittejä ja b-puolia ja outouksia. Jännä bändi, kaikilla levyillä on vitusti hyvää ja sitten muutamat biisit aivan kuraa. Edes singlekokoelmat ei ole varsinaisesti vaihtoehtoja, koska Smiths julkaisi myös hölmöjä sinkkuja, ja toisaalta albumiraidoiksi jäi hienoa tavaraa. Voisipa itse tehdä sellaisen 24 biisin kokoelman...
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Jumalauta tuo Peter Hook on kova! Menee väärään ketjuun, mutta Evilin basistit top 5:

1. John Entwistle
2. Peter Hook
3. Lemmy
4. Jah Wobble
5. Leon Wilkeson

Bubbling under: Geddy Lee, Pekka Pohjola, Paul McCartney, Dee Dee Ramone, Ray Manzarekin vasen käsi.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Törmäsin jokin aika sitten The Smithsin tuottajan haastatteluun ja mitä sitä nopeasti vilkaisin, niin sattui silmiin lause, missä The Smiths ja joku muu brittibändi oli vaikeimmat ihmiset, jotka hänelle on koskaan tullut asiakkaiksi. Morrisseyn USA:n kiertueen repertuaariinhan kuului esimerkiksi vegaanitarjoilu takahuoneeseen. No ei siinä mitään, mutta yhdellä keikalla Mozin mahtikäskyllä myös konserttiareenan toisessa salissa samana iltana esiintyneen ja lihalle person alabamalaisräppärin catering hoidettiin samalla terveellisempään muotoon sillä seurauksella, että hän peruutti esiintymisensä suututtuaan. Distrossa oli keikalla myös levyjä myynnissä, muttei pelkästään Mozin, vaan esim. David Bowien levyjä, joita hän oli itse signeerannut hinnan ollessa jotain 200-300 dollarin välissä. Hieno mies.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao




Peter Gabriel, hieno mies. Näin tämän biisin telkkarissa, muistaakseni Mikko Alatalon isännöimässä Iltatähdessä, vuonna 1982. Innostuin heti. Menin kirjastoon. Joku musiikkiensyklopedia kertoi, että kyseinen Gabriel oli ennen ollut bändissä nimeltä Genesis. Yksi yhtyeen levy oli kirjastossa kuunneltavana. Muistaakseni Wind & Wuthering. Kuuntelin sen, eikä se kuulostanut yhtään samalta. Myöhemmin selvisi, ettei Gabriel ollut edes mukana tuolla levyllä. Mutta näin ne asiat opittiin 40 vuotta sitten, ei ollut Googlea.
 

Loorz15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit | Huuhkajat | Teuvo Teräväinen
Täällä oli pari sivua taaksepäin puhetta parhaasta brittibändistä, Oasiksesta. Pitää siis osallistua, hieman jälkijunassa tosi, keskusteluun. Ennen kuin kyseiseen orkesteriin olin tutustunut niin pidin koko bändiä lähinnä vitsinä jolla ei ole muuta kuin Wonderwall. Liamia pidin täytenä spedenä. Sitähän hän on, mutta helvetin viihdyttävä sellainen. Ja riitely Noelin ja Liamin välillä oli mielestäni säälittävää. Nykyään jotain viihdyttävän ja tragikoomisen välillä. Aikuiset miehet, come on!

Sitten aloin tutustumaan bändiin paremmin YouTuben kautta ja sillä tiellä ollaan edelleen, se meininki imaisi jotenkin täysin mukanaan. Siinä bändissä on jotain koukuttavaa, ja Liamissa jotain mystistä. Miksi vitussa se kävelee noin? Minkä vitun takia se seisoo noin vinossa kun se laulaa? Mitä kieltä toi edes on mitä se puhuu? Oli pakko saada tietää lisää. Erikoisella tavalla helvetin karismaattinen kaveri. Jos voisi edes ripauksen Liamin rajattomasta itseluottamuksesta saada itselleen. Luokittelen itseni kyllä Liam- faniksi. Ehkä jopa vielä astetta kovemmaksi, eli fanipojaksi.
Koko bändi näyttää (tai näytti) siltä kuin joukko raksatyöntekijöitä olisi tuotu kesken työpäivän lavalle soittamaan. Ja soittikin juuri sellaista räsäistä kitararokkia mitä sen näkösiltä jätkiltä voi odottaa.

Tässä Oasiksen kovin live- veto ikinä. Jos saisin aikakoneen, niin matkustaisin tuohon hetkeen.

(Vielä Liamista; kukaan ei onnistu rokkaamaan Umbron verrytelyasua yhtä kovalla asenteella kuin Liam! Jopa majesteettisen näköinen!)


 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös