Täällä oli pari sivua taaksepäin puhetta parhaasta brittibändistä, Oasiksesta. Pitää siis osallistua, hieman jälkijunassa tosi, keskusteluun. Ennen kuin kyseiseen orkesteriin olin tutustunut niin pidin koko bändiä lähinnä vitsinä jolla ei ole muuta kuin Wonderwall. Liamia pidin täytenä spedenä. Sitähän hän on, mutta helvetin viihdyttävä sellainen. Ja riitely Noelin ja Liamin välillä oli mielestäni säälittävää. Nykyään jotain viihdyttävän ja tragikoomisen välillä. Aikuiset miehet, come on!
Sitten aloin tutustumaan bändiin paremmin YouTuben kautta ja sillä tiellä ollaan edelleen, se meininki imaisi jotenkin täysin mukanaan. Siinä bändissä on jotain koukuttavaa, ja Liamissa jotain mystistä. Miksi vitussa se kävelee noin? Minkä vitun takia se seisoo noin vinossa kun se laulaa? Mitä kieltä toi edes on mitä se puhuu? Oli pakko saada tietää lisää. Erikoisella tavalla helvetin karismaattinen kaveri. Jos voisi edes ripauksen Liamin rajattomasta itseluottamuksesta saada itselleen. Luokittelen itseni kyllä Liam- faniksi. Ehkä jopa vielä astetta kovemmaksi, eli fanipojaksi.
Koko bändi näyttää (tai näytti) siltä kuin joukko raksatyöntekijöitä olisi tuotu kesken työpäivän lavalle soittamaan. Ja soittikin juuri sellaista räsäistä kitararokkia mitä sen näkösiltä jätkiltä voi odottaa.
Tässä Oasiksen kovin live- veto ikinä. Jos saisin aikakoneen, niin matkustaisin tuohon hetkeen.
(Vielä Liamista; kukaan ei onnistu rokkaamaan Umbron verrytelyasua yhtä kovalla asenteella kuin Liam! Jopa majesteettisen näköinen!)
