Ihan hyvänkuuloista kamaa kun vaan ensin pääsee irti tuosta mielleyhtymästä pikkuoraviin.Jannika B:n uusi, keväällä julkaistu levy tuli Spotifyssä vastaan, ja hyvältähän tuo kuulostaa: ilmavan eteerinen synthpop-äänimaisema maalailevin sävyin.
TJEU: Mitä jos jäisit
Niinpä. Vesterisen Seppo sitä yritteli viedä ja hyvin Hanoit potkaisikin framille. Mutta nihkeetä oli verrattuna vaikka just länsinaapuriin.Siihen aikaan ei oikein Suomessa ollut musiikkialalla vientiosaajia.
Alter Bridge on kyllä hyvä. Viime vuosina on vähän vähemmälle jäänyt kuuntelu, mutta aikoinaan tuli kyllä kahta ekaa albumia kuunneltua paljon. Kyllähän nuo soittolistalla pyörii edelleenkin.Alter Bridgen live. Tänään kävi ilmi että bändi tulee ensi kertaa Suomeen.
Mulla on joku oireyhtymä, luen tuon Didon aina Dildoksi.Vastaavan tyylisiä artisteja ovat mielestäni mm. Dido ja Robyn.
Roth otti etenkin Halenin alkuaikoina koko tyylinsä ja kaikki lavamaneerinsa suoraan Black Oak Arkansasin Jim Dandy Mangrumilta.Tuosta Gringoseista: ei helvetti edes osata pukeutua vaikka kaikki voi hittimittarista kattoa millasia kledjuja esimerkiks David Lee Roth käyttää. Tälläkin toisella kitaristilla on uunoturhapuron vanha takki! Vie näitä spedejä sitten ulkomaille.
Alter Bridgen live. Tänään kävi ilmi että bändi tulee ensi kertaa Suomeen.
Kun kuulen "Blackbird"in livenä, niin joko romahdan itkuun tai nalli palaa punttiin. Ehkä molemmat.
Edit. Tarkoitan siis tätä.
Alter Bridge -Blackbird
Pakkohan se AB on mennä katsomaan, kun kerrankin tänne tulevat. Itselleni olis kolmas kerta livenä - aikanaan ei malttanut odotella paikallisten promoottorien heräämistä ja 2011 tuli lähdettyä Berliiniin bändin perään. Eikä todellakaan turhaan. Toinen kerta oli sitten festarikeikka Ranskassa.
Kumma juttu muuten että tämän bändin sinkut ei koskaan ole varsinaisesti päässeet esim. Radio Rockin tehosoittoon. Siinä tietty yksi hyvä syy miksei keikoillekaan ole kyselty.
Ja samaa mieltä että Blackbird on hieno teos, yksi bändin parhaista ehdottomasti.
Osaavat lämppäribändit ovat ehdottomasti plussaa keikoilla. Toukokuussa The Word Aliven keikalla australialaisen Make Them Sufferin tunsinkin jo entuudestaan joten heidän setilleen oli helppo syttyä, mutta olivat nämä kaksi muutakin bändiä oikein miellyttäviä ja Avianan Heavy Feather soi itseasiassa kuulokkeista just äskenkin. No, nyt siirryin jo Linkin Parkin Heavyyn. Kyllä tulee aina haikeet fiilikset Chesteriä kohtaan tätä biisiä kuunnellessa.Tällä hetkellä kuuntelussa on Planet Case. En ollut aiemmin kuullutkaan koko bändistä juuri mitään, mutta he olivat Sunrise Avenuen lämppärinä tuolla konsertissa. Lämppärinä kun olivat, niin esitys ei ollut pitkäkestoinen, mutta sen puolituntisen aikana tuo bändi onnistui kietomaan mut otteeseensa niin nopeasti, että siitä tuli heittämällä yksi mun lempibändeistä. Erittäin miellyttävää kuunneltavaa.
On kyllä! Vaikkakin tän viestin piti luultavasti mennä tänneAurinkotuolissa ottamassa kyljille aurinkoa. Aijai. Mahtava sunnuntai.
Kyllä tämä Marko Hietalan "Seitsemän kertaa seitsemän" toimii kyllä hyvin. Toki mä nyt olen sellainen Hietalan fanipoika että kuuntelisin hypnoosissa vaikka mies lukisi omaa veroilmoitustaan jotenkin musiikin tahdissa. Mutta jotain koukuttavaa tuossa on.Joo ei tuota levyltä enempää jaksa. Jos jossain festareilla tuohon törmäisi, voisi vauhti päällä toimiakin.
Kai Nightwishin Jaakko Teppo -cover Hilma ja Onni on jo tuttu?Kyllä tämä Marko Hietalan "Seitsemän kertaa seitsemän" toimii kyllä hyvin. Toki mä nyt olen sellainen Hietalan fanipoika että kuuntelisin hypnoosissa vaikka mies lukisi omaa veroilmoitustaan jotenkin musiikin tahdissa. Mutta jotain koukuttavaa tuossa on.
Hietalan suomeksi laulama musiikki on kyllä muutenkin mukavan kuuloista. Soololevy on hyvä ja sitten ne Black Sabbathin Dio-eran suomennoksen Sapattivuoden kanssa ovat myös hyviä.
Tietysti. Joskus taannoin tein tuolla Nightwish-keskustelussa jotain unelmien settilistaa ja tämä olisi yksi ehdoton valinta. Tosin taisi olla jossain "Hietala-speciaalissa", mutta onhan tuo hieno veto kuitenkin.Kai Nightwishin Jaakko Teppo -cover Hilma ja Onni on jo tuttu?
Löytyy muuten vieläkin "legendaarisin" Family Valuesin cd, eli kyseinen touri vuodelta 1998.Noin 12 vuotta sitten ostettu täällä aikaisemmassa viestissä mainitsemani Family Values Tour 2006 live DVD jolta löytyy bändejä, joista moni ei tiennyt vielä noihin aikoihin, poikkeuksina tietysti pääesiintyjät Korn ja Deftones. No kaipa Stone Sourkin oli tuttu jo 2007 vähintään kappaleestaan Through Glass.
Kyllä tää DVD on mulle tavallaan sellanen aarre, jonka olen säilyttänyt teinivuosilta ja jonka parissa on kiva nostalgisoida aina välillä. Citymarketin musiikkiosastolta taisin tämän silloin aikanaan löytää.
