Jep, tässä kerrottiinkin, että tuolloin 1998 oli se ensimmäinen ja alkuperäinen Family Values-kiertue. Oli kyllä kovia nimiä Kornin mukana tuolloin. Rammstein, Incubus, Limp Bizkit... Rob Zombienkin piti näköjään olla mutta olisi tullut liian kalliiksi järjestäjille, niin korvasivat Rammsteinilla. Metallifaneilla tuskin oli kuitenkaan mitään valittamista tämän vaihdoksen kanssa.Löytyy muuten vieläkin "legendaarisin" Family Valuesin cd, eli kyseinen touri vuodelta 1998.
Incubuksen "New Skin" on muuten tuolla livelevyllä kovempi kuin albumiversio. Harmi kun tästä Incubuksen keikasta ei taida olla videomatskua.Jep, tässä kerrottiinkin, että tuolloin 1998 oli se ensimmäinen ja alkuperäinen Family Values-kiertue. Oli kyllä kovia nimiä Kornin mukana tuolloin. Rammstein, Incubus, Limp Bizkit... Rob Zombienkin piti näköjään olla mutta olisi tullut liian kalliiksi järjestäjille, niin korvasivat Rammsteinilla. Metallifaneilla tuskin oli kuitenkaan mitään valittamista tämän vaihdoksen kanssa.
Taisi olla 1983, kun jossain suomalaisessa musiikkiohjelmassa (Mikko Alatalon Iltatähti?) tuli Open Your Eyes. Vittu, miten hieno! Videossa telkkarit räjähteli ja kundeilla oli siteet silmillä, mahtavaa. Hanoi oli tuttu, ja nämä kundit jotenkin niputin samaan kastiin. Ei sitten myöhemmin yllättänyt, kun luin Miken ja Stivin ystävyydestä.Lords of the New Churchin ykköslevyä. Vaikka jäbät oli melkoisen sekaisin, hienoja biisejä syntyi. No, eihän se toki ole yleisestikään esteenä rock-maailmassa ollut.
Open your eyes
Minun äitini kuunteli Olavi Virtaa, Elvistä ja Beatlesia. Kun Irina syntyi, mutsi oli jo yli 40...Irina - kymmenen kirosanaa. Tuntuu, kuin olisin hypännyt 10 vuotta taaksepäin. Äiti aina kuunteli Irinaa. Seuraavaksi sitten Pokka.
Taisi olla 1983, kun jossain suomalaisessa musiikkiohjelmassa (Mikko Alatalon Iltatähti?) tuli Open Your Eyes. Vittu, miten hieno! Videossa telkkarit räjähteli ja kundeilla oli siteet silmillä, mahtavaa.
Harvinaista, mutta opettavaista. Samoihin aikoihin löysin myös ZZ Topin ja Peter Gabrielin, jonka Shock The Monkey -biisiä kelailin ees taas loputtomiin perheeni päältä aukeavalla, Panasonic-merkkisellä 15 kiloa painavalla videonauhurilla. Jossa ei ollut kaukosäädintä.Täsmälleen sama. Meillä oli juuri perheeseen hankittu ensimmäisen VHS-nauhuri, ja sain äänitykseen. Alatalo vitutti jo silloin,
mutta musiikkivideot olivat harvinaista shittiä.
Harvinaista, mutta opettavaista. Samoihin aikoihin löysin myös ZZ Topin ja Peter Gabrielin, jonka Shock The Monkey -biisiä kelailin ees taas loputtomiin perheeni päältä aukeavalla, Panasonic-merkkisellä 15 kiloa painavalla videonauhurilla. Jossa ei ollut kaukosäädintä.
Muistan Undercover-videon. Silloin oikeastaan ensi kertaa tajusin, kuinka cool jätkä Keith Richards on. KajaGooGoosta tykkäsi pikkusisko. Samoin kuin Nik Kershawista, Broadcastista ja Bogart Companysta.Samoista kekkereistä sain oikeastaan ensi kosketuksen Rolling Stonesiin, "Undercover of the Night" - biisin videon kautta. Se oli ollut aina jotenkin etäinen "aikuisten" bändi. Muistelen että äijät näytti jo silloin aika vanhoilta. Nyt kun mietin, sieltä tuli myös melkoista tuubaa tyyliin Kajagoogoo ja muuta. Vieläkin puistattaa.
Samoin kuin Nik Kershawista, Broadcastista ja Bogart Companysta.
Juuri tuo video. Vuosi taisi olla 83 eli mie olin 10 ja pikkusisko 6 vee. Se kelasi tuota eestaas, tuntitolkulla. Oli ihastunut Kim Lönnholmiin. Vetäydyin huoneeseeni luukuttamaan Motörheadia, AC/DC:tä ja Akseptia. Up to the limit!Nyt heititkin kaukaloon sellaisen ykkösketjun, että on pakko lähteä ulos haukkaamaan happea. No, Broadcastista on toki kuoriutunut kovia äijiä, mutta mieleen putkahti "Whos' got the ball"-video, ja kuinka niitä golf-palloja pulpahteli homosti pukeutuneiden jäbien suusta.
Vetäydyin huoneeseeni luukuttamaan Motörheadia, AC/DC:tä ja Akseptia. Up to the limit!
Mielenkiintoinen ajatus on se, että 80-luvulla varmaankaan kukaan poliittinen päättäjä ei tiennyt, keitä ovat Lemmy, Bon Scott tai Udo Dirkschneider. Nykyisistä aika moni saattaa tietää.Samaa tavaraa vedin myös. Olin toki jo 14.
Samoista kekkereistä sain oikeastaan ensi kosketuksen Rolling Stonesiin, "Undercover of the Night" - biisin videon kautta. Se oli ollut aina jotenkin etäinen "aikuisten" bändi. Muistelen että äijät näytti jo silloin aika vanhoilta. Nyt kun mietin, sieltä tuli myös melkoista tuubaa tyyliin Kajagoogoo ja muuta. Vieläkin puistattaa.
Kajagoogoo ei ollut kyllä tuubaa. Se oli sarjaa oikeita muusikoita jotka ottivat nätin pojan laulamaan poppista yhden levyn verran ja tekivät siinä muutaman miltsin. Nick Beggs on tuon jälkeen vääntänyt Stickillään jazzia. Linkki wikipediaan. Kuunnelkaapa Too Shy hitin stick-bassoa. Aivan liian loistavaa pop-hittiin.
