Kyllä Heikki Salo on yksi parhaista suomalaisista sanoittajista, ainakin ns. tarinankertoja-luokassa. Ainakin alkuaikojen levyillä myös sävellykset ja tuotanto on monipuolista ja mielikuvituksellista. Viimeisimpiin levyihin en ole suuremmin tutustunut, mutta jotenkin ne sitten haisivat jo vähän laskelmoidusti kaupallisten radioiden tarkoitukseen tehdyiltä jollotuksilta.
Erityisesti Salolla on ollut taito aloittaa kappaleet niin, että tarina on pakko kuulla loppuun. Esim:
"Käy ruusut ikkunalla kohti kuolemaa, minä ja mun veli juovuksissa lauletaan, mun veli puree rautanaulan poikki hampaillaan, minä kusen kiljukattilaan" (Mayday, Mayday)
"Tilasin postimyyntiluettelosta naisen itsellein, sen kasvot tehty muoviseoksesta on malliin Doris Dayn" (Made in Hong Kong)
"Mä ruuvaan rekisterilaattaa Ladasta irti, kun sä tuut ja paat syliini pikkuisen, on sillä vaippa märkä ja sen paidan helmaan jää mun poskestani jäljet öljyiset" (Meitä jyrätään)
"Isosisko oli raskaana kolmatta kertaa, kun me porukalla huomattiin, että Einon autotallin oven saa säppiin, eikä Eikka herää meteliin" (Rokkibändi Wounded Knee)
"Yks harhaluoti Oswaldin tais lentää meidän kammariin, mä olin kuus ja itkin" (Tulkoon rakkaus)
Salo on saanut sanoituksistaan kyllä arvostustakin, mutta väittäisin häntä siltikin aliarvostetuksi. Ehkä osasyy on siinä, että jossain ns. vakavammissa piireissä hänet on leimattu sanaleikkiensä takia jonkinlaiseksi kuplettisanoittajaksi, mutta oikeastihan Salo on monipuolinen sanoittaja. Tehnyt itsekin aiheesta kirjoja, joten varmaan on itse miettinyt asioita paljon jo uransa alkuvaiheessakin.
Vitsit ja sanaleikit eivät keltään osu tietysti aina kohdilleen, mutta näissäkin Salo on huomattavasti keskimääräistä sanottajaa nokkelampi. Paras osuma lienee: "Alakerran vanhapiika joka päivä maahan polvistuu, pennies from heaven se rukoilee" (506 ikkunaa).
Sitten yksi ominaispiirre on se, että monesti muuten mahdollisesti jopa tavanomaisissa lauluissa on koukkuna joku hyvin erikoinen sana. Lieköhän missään muissa biiseissä mainittu esimerkiksi sanoja fuuga (Lapsuuden sankarille), mandoliinipuu (Marraskuu), Luanda (Mayday Mayday), pipetti (Made in Hong Kong).
Mutta lisäksi Salo on kommentoinut kappaleissaan terävästi ajankohtaisia aiheita ja nostalgisoinut menneitäkin aikoja. Erityisesti pitää kuitenkin vielä nostaa esille ns. synkemmät lyriikat, jotka saavat yhä ihoni kananlihalle ja ovat paljon pelottavampia kuin jonkun corpsepaintatun kirkonpolttobändin angstit. "Hän menee pesuhuoneesta keittiöön ja keittiöstä taivaaseen" (MIljoonasade) ja "Kun jalanjälkiin kasvaa koiran hampaita, voi luoja, miten se mua pelottaa" (Olkinainen) voisivat toimia kyllä toisenlaisessakin musiikissa, vaikkapa Mana Manan esittäminä.
