Kuuntelussa juuri nyt

[Sampr]

PETRI LANNE Lentävät Ei Mua Kiinni Saa

Porin omaa Irwiniä lauantai ehtoon viihteeksi!

 

[Leon]

Uusi bändilöytö, Self Defense Family. Menee yleiskategoriaan alt/indie. Vaikea lokeroida. Oma korva ei osaa sanoa, minkä kahden tutun bändin fuusiosta tulisi lopputulokseksi tämä. Se on nääs se yleisin metodi, millä yritän kuvailla jotain bändiä jollekin toiselle. Allmusicin mukaan tämä on punkkia, joka ei kuulosta perinteisesltä punkilta. Vähän siis kuin kokkikisoista tuttu tapa tehdä joku tuttu ruoka uusiksi niin, ettei se muistuta alkuperäistä muuten kuin raaka-aineiltaan. Oli miten oli, aika koukuttavaa kamaa omalla erikoisella tavallaan.

 

[Vintsukka]

Peitsamon Kari on ollut jo hyvän aikaa tehokuuntelussa. Päätin tuossa taannoin tehdä jälkipolville palveluksen ja alkaa tallettaa kansanperinnettä, eli kirjata Karin lyriikoita talteen. 934 biisiä myöhemmin alkaa tulla seinä vastaan. Vielä olisi puutteita mutta jäljellä olevat biisit ovat joko vaikeasti löydettäviä (julkaistu vain vinyylinä), vaikeasti tulkittavia (osassa joku yksittäinen sana tai kohta on epäselvä, osa on vain laulettu tai miksattu hankalasti tulkittavalla tyylillä) tai sitten meikäläisellä ei kielitaito riitä (ruotsinkielinen levy ja kaksi saksankielistä biisiä).

Allmusicin mukaan tämä on punkkia, joka ei kuulosta perinteisesltä punkilta. Vähän siis kuin kokkikisoista tuttu tapa tehdä joku tuttu ruoka uusiksi niin, ettei se muistuta alkuperäistä muuten kuin raaka-aineiltaan.

Kokonaan uusi genre, kokkipunkki eli chef punk?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Nyt on jostakin syystä menossa ahkera Dave Lindholmin tuotantoon perehtyminen. Davenhan tuntevat kaikki, ja jokainen mistään mitään ymmärtävä osaa nimetä ainakin muutaman Daven kappaleen. Vaikka olen aina arvostanut Daven korkealle sekä esiintyjänä että musiikin tekijänä, niin en ole näihin vuosiin saakka osannut nimetä Davea ihan terävimpiin kärkinimiin omalla suosikkilistallani. Nyt olen purkamassa tätä paitsiotilannetta. Dave on syytä nostaa ansaitsemaansa arvoon.

Dave Lindholm on tehnyt joka vuosikymmenellä korkeatasoista musiikkia ja on edelleen relevantti artisti, eikä ole millään lailla pari muinaisen hittilevynsä vanki. Tämä seikka on syytä nostaa esille, koska Dave teki todella paljon laadukasta ja aikaa kestävää tavaraa 1970-luvulla. Hän on edelleen julkaissut kelpo levyjä säännöllisesti, ei viime vuosina sentään klassikkolevyjensä veroisia, mutta täysin kurantteja useimmiten. Davessa yhdistyvät monipuolisuus ja tinkimättömyys, mutta samalla valmius heittää onnistuneeksi havaittu resepti sivuun ja kokeilla taas jotakin täysin uudenlaista, joskus myös täysin arvaamatonta. Dave Lindholm on myös vahvojen kontrastien ja yllättävien liikkeiden mies. Kun Pen Lee hajosi, niin Dave otti ja liittyi Sleepy Sleepersiin. Ja samana vuonna (1979) kun Dave tuuttasi Sliipparien kanssa The Mopott Show'n pihalle, niin mies otti ja julkaisi soolona Vanha & uusi romanssin. Nykyisenä soittolistakanavien ja lauluformaattiohjelmien aikana tällaista meininkiä ei voi edes kuvitella, mutta Davelta tämän tapainen monikasvoisuus käy kuin luonnostaan. Eipä Dave ole toisaalta koskaan keikkunutkaan levymyyntilistojen kärkisijoilla, mutta tästä huolimatta väitän, että hänen ansiokas tuotantonsa on ehtinyt ajan saatossa jättää vahvan jäljen nykysuomalaiseen mielenmaisemaan.

Sirkus soi parhaillaan taustalla.

Peitsamon Kari on ollut jo hyvän aikaa tehokuuntelussa. Päätin tuossa taannoin tehdä jälkipolville palveluksen ja alkaa tallettaa kansanperinnettä, eli kirjata Karin lyriikoita talteen. 934 biisiä myöhemmin alkaa tulla seinä vastaan. Vielä olisi puutteita mutta jäljellä olevat biisit ovat joko vaikeasti löydettäviä (julkaistu vain vinyylinä), vaikeasti tulkittavia (osassa joku yksittäinen sana tai kohta on epäselvä, osa on vain laulettu tai miksattu hankalasti tulkittavalla tyylillä) tai sitten meikäläisellä ei kielitaito riitä (ruotsinkielinen levy ja kaksi saksankielistä biisiä).

Kelpo työtä. Pitääpä sen verran leuhottaa, että minullapa onkin hyllyssä Kari Peitsamon koko tuotanto. Tai puuttuu sieltä muutama single ja tuoreimmasta päästä jotakin, mutta vinyylituotanto on kerättynä viimeisen päälle tarkkaan.

Muutamaa pelkästään vinyylinä julkaistua KP-albumia on todella vaikea löytää. Muiden muassa avaruusaiheinen Älä koskaan laula kantria on tällainen levy. Onneksi ostin oman kappaleeni heti tuoreeltaan sen ilmestyttyä vuonna 1985. Harvassa ovat ne kerrat, kun Karin avaruuslevy on osunut vastaan levydivarissa tai netissä. Taisi levyn painosmäärä jäädä alun alkaenkin tarkoituksella pieneksi. Jos näin, niin en osaa moittia Pyramidin äijiä bisnesvainun puutteesta. Älä koskaan laula kantria oli kuitenkin riemukas tuotos. Todella hävyttömän hieno ja koodeja kunnioittamaton päätös tehdä levy, jossa ainoa soitin on Telecaster, josta vahvistimen läpi soitettuna on leikattu ekaksi bassot pois ja äänityspöydässä vielä treblet pois. Tai jotenkin sinne päin se meni. Kummallinen tuhnu avaruusasemasoundi jäi sitten kitarasta jäljelle.

 

[Peltinen]

Siinä mielessä tämä Internet-aika on hienoa, että moni artisti tai yhtye, joista ei ennen vanhaan olisi kuullut mitään puskee Youtuben suosituksista esille. Vaikka tämä nykypäivän Candy Dulfer on tehnyt levyn ja esiintynyt jenkkien talk-show bändissä isolle TV-yleisölle niin ilman nettiä olisi mennyt täysin ohi, varsinkin kun enää ei ole edes Princeä promoamassa sieviä naismuusikoita.

 

[Breeze Harbour]

Aussi metalcore-yhtyeen The Amity Afflictionin uusin albumijulkaisu 'Misery' on herättänyt aina bändin faneja myöten eriäviä mielipiteitä mut mä oon ilonen et tää bändi päätti vihdoin kokeilla soundissaan jotain uutta ja yrittää erottua massasta. Freesiä kamaa bändiltä joka jummasi mielestäni niin soundiltaan kuin lyyrisesti vuosia paikallaan.

Noi uudet "Misery-trilogian" musavideot on muuten sitten aika rankkaa materiaalia joita en voi suositella herkimmille. On paljon väkivaltaa ja ammuskelua tuossa kolmiosaisessa "tarinassa". Pitäisi oikeastaan katsoa tuo vielä uudemman kerran alusta, niin pääsisi juonesta paremmin perille. Mut joo, Misery pauhaa täällä tänä yönä samalla ku odottelen jefun alkua.

 

[Vintsukka]

Kari Peitsamon Skootteri: Vedestä nousee hai
Kari Peitsamon Skootteri: Hämeen nopein
Kari Peitsamon Skootteri: Hellsinkin'

Enpä muista koska viimeksi olisin vinyylilevyä kuunnellut, mutta tänään sitäkin tuli harrastettua. Ylläolevat löytyivät naapurikunnan (ja Karin syntymäkunnan) kirjastosta, joten pyöräytin ne pariin kertaan läpi isän levysoittimella vierailun yhteydessä ja kirjailin lyriikat talteen edellä mainitsemaani lyriikkaprojektiin liittyen. Taas on muutama biisi päästy eteenpäin. Hämeen nopeimmalta tosin yhdestä biisistä en saanut kunnolla selvää. Osaako kukaan tulkita tämän biisin sanoja? Kari Peitsamon Skootteri ‎– Svengaaja ( 1988, Southern Rock, Finland )

Toki muitakin tuolta wikistä puuttuvia otetaan ilolla vastaan jos joku osaa auttaa.

EDIT: Siltä varalta että joku innostuu jelppimään projektissa, talletin tänne ne biisit, jotka olen onnistunut tulkkaamaan suurimmaksi osaksi. Useimmista puuttuu vain yksi sana tai lause. Jos joku osaa täyttää aukot, olen suuresti kiitollinen. Osa biiseistä löytyy Spotifysta/YouTubesta mutta valitettavasti ei kaikki.

 

[Iisoppi]

Radio Novan retroperjantai jonain pitkänä lähetyksenä. Ihan kivaa musaa nuoruudesta täältä tulee.

 

[Everton]

Jokunen vuosi sitten harmiteltiin, kun olin pimittänyt tietoa Lasten Hautausmaan olemassa olosta. Taisi olla joko @Moto tai @Footless

No nytpä sitten koitan parantaa tapani ja tarjoan kolean syyspäivän ratoksi katsauksen tuoreeseen kouvolalaiseen musiikkiin.

Ghost World on julkaissut juuri toisen pitkäsoittonsa Spin. Hyvin ysäri-indie -tyylistä musiikkia persoonalisen kuuloisalla naislaululla. Soundin artikkelista voi kuunnella levyn läpi. Paljon popimpaa kuin viime vuonna ilmestynyt debyyttilevy, jolta löytyi esimerkiksi näin vahvasti rokkaava kappale Good Riddance. 20 vuotta sitten olisi ollut saletisti Gaga Goodiesin tai Miettisen muiden projektien kokoelmalevyillä Jalla Jallan, Wanna-Beesin, Greenhouse AC:n ym. seurassa kuin kotonaan.

Chestbursteria suositellaan sitten puolestaan raskaamman rokin ystäville. Stoner/loser/jyrä/jytätrio julkaisi uutta materiaalia kesällä ja talven aikana olisi kai tarkoitus tulla älpeekin julki.

Firecane tarjoili vielä perinteisempää Peer Güntin perinteitä kunnioittavaa rokkiaan keväällä ep:llisen verran.

Ihan toisenlaista retroa on tarjolla puolestaan Loose Prickin comebackissa. Livelevy Kouvola Calling ja esim. tämä video todistavat, että ei tartte hävetä nykykuntoa. Taisi vaan valitettavasti jäädä basisti Jussi Voutilaisen viimeiseksi levytykseksi.

Pää Kii julkaisi toisen kokopitkänsä, jonka nimi on niin pitkä, että en jaksa edes copypasteta sitä tänne. Osa levyn kappaleista on julkaistu jo aiemmin sinkkuina ja spliteillä, kuten esimerkiksi tämä Sweet Home Kouvola.

Punkkia on pukannut ulos myös Miettiin. Kesällä tuli ainakin yksi splitti, jolta tässä lyhyt maistiainen.

Myös vanha tuttu Viikate on ollut aktiivinen. Kesällä ilmestyi Tuulenhuuhtomat -ep ja keikkaakin vetivät totuttuun tapaan. Käväisin kesän viimeisini keikkoihin kuuluneessa ilmaiskonsertissa Kouvolan Taiteiden Yössä. Kävelykadun ihmispaljouden ja pienen lavan johdosta akustiikka oli niin huonoa, että tuon keikan paras osa oli varmaankin Haaskalinnut saalistaa -intronauha. Nyttemmin Kaarle (tuo Suomi-rockin oma Dave Grohl; yhtä ahkera, mukava ja huumorintajuinen) tekee klubikeikkoja Jukka Takalon kanssa. Mutta lisäksi huomasin, että viime viikkoina on päivitetty vanhoja biisejä oikein urakalla Viikatteen Youtube-sivuille, joten pannaan sen kunniaksi oodi kotikaupungille: Mies joka nolasi Kouvolan.

IKINÄ on puolestaan Mokoman ja Stam1nan Sakaralle levyttävä kouvolalaisbändi. Viime vuonna tuli debyyttilevy ja tänä vuonna muutama uusi biisi. Todennäköisesti olen vaan vanha kalkkis, mutta en kyllä ymmärrä sen vertaa, että osaisin lokeroida mihinkään genreen. Joku ehkä tykkää kuitenkin.

A. Takalo & Takavalot julkaisi puolestaan (vain luoja tietää - jos sekään - monennenko äänitteensä) Parasta aikaa -kokopitkän tovi sitten. Soundin levyarvioissa oli huomioitu näkyvästi, mutta vain kolmen tähden arvoisena. Yhtyeessä on monista muista liemistä tuttuja muusikoita. Ehkä useimmin kuulee verrattavan Leevi & The Leavingsiin, mutta ei tuo vertaus nyt ihan täysin osu kohdilleen. Uudelta levyltä ei taida vielä löytyä mitään maistiaisia Youtubesta, joten laitetaan vanha biisi tyrkylle klassikkovideonsa johdosta.

Nimellä Sam Shaky esiintyvä laulaja-lauluntekijä kuulostaa sitten puolestaan ihn joltain muulta kuin kouvolalaiselta. On julkaissut EP:n jonka taustavoimissa ovat olleet mm. Riku Mattila ja Jyri Riikonen. Tässä näytiksi cover-biisi, joka poikkeaa aika lailla alkuperäisestä... Mitä sanoo esim. @teroz joka muistaakseni Marilyn Mansonia on diggaillut?

Ja lopuksi vielä bonuksena: Kouvolasta kajahtaa! Paikallinen yhdistys sai kannatuslaulun todelliselta superyhtyeeltä - Rumba.fi

 

[Moto]

Jokunen vuosi sitten harmiteltiin, kun olin pimittänyt tietoa Lasten Hautausmaan olemassa olosta. Taisi olla joko @Moto tai @Footless

Emmää ainakaan. Vaikka taisi itse asiassa olla juuri tuo postaus, joka sai minut tutustumaan Lasten Hautausmaahan.

Tuon Ghost Worldin näin jo kolmisen vuotta sitten Ääniwallin Wallihauta-"festareilla", joissa mm. Lasten Hautausmaakin esiintyi. En muista oliko Ghost Worldilla silloin vielä mitään julkaisua alla, mutta bändi vaikutti vielä aika raakileelta, joskin hyvinkin kehityskelpoiselta. Sen jälkeen ei ole pahemmin tullut edesottamuksia seurattua - eilen olisivat olleet On the Rocksissa keikalla ja pikkuisen mietin, josko sinne olisi mennyt, mutta jäi väliin. Pitääpä testata tuota uutta levyä - ja en ole itse asiassa kai sitä ensimmäistäkään kuunnellut.

Kouvolarockista puheen ollen, tulipa tuossa viikko sitten katsastettua uudelleen aktivoitunut The Souls Bar Loosessa. Nythän siinä bassottelee vanha kunnon pieru Tsöötz Kettula. Hyvän, mutta säälittävän lyhyen keikan vetivät. Pari minuuttia meni vielä hukkaan, kun rumpalin piti käydä kesken keikan kusella... Ei varmaan ehtinyt pestä käsiään.

 

[Zodiac]

Amorphis - the bee (Hellfest 2018)

Amorphis ei petä ikinä.

 

[Useful Idiot]

Pg.lost. Syksyistä kävelymusaa|Post-rockia konemaisin elementein|Ruotsista tietysti.

pg.lost - Ikaros - Versus

 

[Glove]

Klamydian Viva Sisilia.

 

[Redrose]

Mulla soi Münchenistä kotoisin olevan saksalaisbändin Subsignalin uusin levy La Muerta.

Tässä nimikkobiisi kyseiseltä levyltä: Subsignal - La Muerta

 

[Frostbite]

Kavinsky - Nightcall (Drive Original Movie Soundtrack) (Official Audio)

 

[-Kantor-]

Olen aina pitänyt Miljoonasadetta jotenkin vähän tylsänä bändinä, mutta jokin sai minut tutustumaan tarkemmin yhtyeen tuotantoon. Nyt ei ole pariin viikkoon tullut mitään muuta kuunneltuakaan. Etenkin varhaisempi tuotanto sinne 90-luvun puolille välille saakka on täynnä timantteja! Hienoja sävellyksiä ja upeaa lyriikkaa.

Tällä hetkellä sanoisin, että Top5-albumit ovat:

1. Pesuhuoneesta keittiöön
2. Madonna ja hevonen
3. Lelukaupan häät
4. Käärmeenkantaja
5. Laukauksia viulukotelossa

...ja Top5-kappaleet

1. Mayday Mayday: Miljoonasade - Mayday Mayday
2. Olkinainen: Miljoonasade - Olkinainen
3. Lelukaupan häät: Miljoonasade - Lelukaupan häät
4. Merestä löytynyt: Miljoonasade - Merestä Löytynyt
5. Silmitön talvi: Miljoonasade - Silmitön talvi

 

[Everton]

Hienoja sävellyksiä ja upeaa lyriikkaa.

Kyllä Heikki Salo on yksi parhaista suomalaisista sanoittajista, ainakin ns. tarinankertoja-luokassa. Ainakin alkuaikojen levyillä myös sävellykset ja tuotanto on monipuolista ja mielikuvituksellista. Viimeisimpiin levyihin en ole suuremmin tutustunut, mutta jotenkin ne sitten haisivat jo vähän laskelmoidusti kaupallisten radioiden tarkoitukseen tehdyiltä jollotuksilta.

Erityisesti Salolla on ollut taito aloittaa kappaleet niin, että tarina on pakko kuulla loppuun. Esim:

"Käy ruusut ikkunalla kohti kuolemaa, minä ja mun veli juovuksissa lauletaan, mun veli puree rautanaulan poikki hampaillaan, minä kusen kiljukattilaan" (Mayday, Mayday)
"Tilasin postimyyntiluettelosta naisen itsellein, sen kasvot tehty muoviseoksesta on malliin Doris Dayn" (Made in Hong Kong)
"Mä ruuvaan rekisterilaattaa Ladasta irti, kun sä tuut ja paat syliini pikkuisen, on sillä vaippa märkä ja sen paidan helmaan jää mun poskestani jäljet öljyiset" (Meitä jyrätään)
"Isosisko oli raskaana kolmatta kertaa, kun me porukalla huomattiin, että Einon autotallin oven saa säppiin, eikä Eikka herää meteliin" (Rokkibändi Wounded Knee)
"Yks harhaluoti Oswaldin tais lentää meidän kammariin, mä olin kuus ja itkin" (Tulkoon rakkaus)


Salo on saanut sanoituksistaan kyllä arvostustakin, mutta väittäisin häntä siltikin aliarvostetuksi. Ehkä osasyy on siinä, että jossain ns. vakavammissa piireissä hänet on leimattu sanaleikkiensä takia jonkinlaiseksi kuplettisanoittajaksi, mutta oikeastihan Salo on monipuolinen sanoittaja. Tehnyt itsekin aiheesta kirjoja, joten varmaan on itse miettinyt asioita paljon jo uransa alkuvaiheessakin.

Vitsit ja sanaleikit eivät keltään osu tietysti aina kohdilleen, mutta näissäkin Salo on huomattavasti keskimääräistä sanottajaa nokkelampi. Paras osuma lienee: "Alakerran vanhapiika joka päivä maahan polvistuu, pennies from heaven se rukoilee" (506 ikkunaa).

Sitten yksi ominaispiirre on se, että monesti muuten mahdollisesti jopa tavanomaisissa lauluissa on koukkuna joku hyvin erikoinen sana. Lieköhän missään muissa biiseissä mainittu esimerkiksi sanoja fuuga (Lapsuuden sankarille), mandoliinipuu (Marraskuu), Luanda (Mayday Mayday), pipetti (Made in Hong Kong).

Mutta lisäksi Salo on kommentoinut kappaleissaan terävästi ajankohtaisia aiheita ja nostalgisoinut menneitäkin aikoja. Erityisesti pitää kuitenkin vielä nostaa esille ns. synkemmät lyriikat, jotka saavat yhä ihoni kananlihalle ja ovat paljon pelottavampia kuin jonkun corpsepaintatun kirkonpolttobändin angstit. "Hän menee pesuhuoneesta keittiöön ja keittiöstä taivaaseen" (MIljoonasade) ja "Kun jalanjälkiin kasvaa koiran hampaita, voi luoja, miten se mua pelottaa" (Olkinainen) voisivat toimia kyllä toisenlaisessakin musiikissa, vaikkapa Mana Manan esittäminä.

 

[-Kantor-]

Kyllä Heikki Salo on yksi parhaista suomalaisista sanoittajista, ainakin ns. tarinankertoja-luokassa. Ainakin alkuaikojen levyillä myös sävellykset ja tuotanto on monipuolista ja mielikuvituksellista. Viimeisimpiin levyihin en ole suuremmin tutustunut, mutta jotenkin ne sitten haisivat jo vähän laskelmoidusti kaupallisten radioiden tarkoitukseen tehdyiltä jollotuksilta.

Erityisesti Salolla on ollut taito aloittaa kappaleet niin, että tarina on pakko kuulla loppuun. Esim:

"Käy ruusut ikkunalla kohti kuolemaa, minä ja mun veli juovuksissa lauletaan, mun veli puree rautanaulan poikki hampaillaan, minä kusen kiljukattilaan" (Mayday, Mayday)
"Tilasin postimyyntiluettelosta naisen itsellein, sen kasvot tehty muoviseoksesta on malliin Doris Dayn" (Made in Hong Kong)
"Mä ruuvaan rekisterilaattaa Ladasta irti, kun sä tuut ja paat syliini pikkuisen, on sillä vaippa märkä ja sen paidan helmaan jää mun poskestani jäljet öljyiset" (Meitä jyrätään)
"Isosisko oli raskaana kolmatta kertaa, kun me porukalla huomattiin, että Einon autotallin oven saa säppiin, eikä Eikka herää meteliin" (Rokkibändi Wounded Knee)
"Yks harhaluoti Oswaldin tais lentää meidän kammariin, mä olin kuus ja itkin" (Tulkoon rakkaus)


Salo on saanut sanoituksistaan kyllä arvostustakin, mutta väittäisin häntä siltikin aliarvostetuksi. Ehkä osasyy on siinä, että jossain ns. vakavammissa piireissä hänet on leimattu sanaleikkiensä takia jonkinlaiseksi kuplettisanoittajaksi, mutta oikeastihan Salo on monipuolinen sanoittaja. Tehnyt itsekin aiheesta kirjoja, joten varmaan on itse miettinyt asioita paljon jo uransa alkuvaiheessakin.

Vitsit ja sanaleikit eivät keltään osu tietysti aina kohdilleen, mutta näissäkin Salo on huomattavasti keskimääräistä sanottajaa nokkelampi. Paras osuma lienee: "Alakerran vanhapiika joka päivä maahan polvistuu, pennies from heaven se rukoilee" (506 ikkunaa).

Sitten yksi ominaispiirre on se, että monesti muuten mahdollisesti jopa tavanomaisissa lauluissa on koukkuna joku hyvin erikoinen sana. Lieköhän missään muissa biiseissä mainittu esimerkiksi sanoja fuuga (Lapsuuden sankarille), mandoliinipuu (Marraskuu), Luanda (Mayday Mayday), pipetti (Made in Hong Kong).

Mutta lisäksi Salo on kommentoinut kappaleissaan terävästi ajankohtaisia aiheita ja nostalgisoinut menneitäkin aikoja. Erityisesti pitää kuitenkin vielä nostaa esille ns. synkemmät lyriikat, jotka saavat yhä ihoni kananlihalle ja ovat paljon pelottavampia kuin jonkun corpsepaintatun kirkonpolttobändin angstit. "Hän menee pesuhuoneesta keittiöön ja keittiöstä taivaaseen" (MIljoonasade) ja "Kun jalanjälkiin kasvaa koiran hampaita, voi luoja, miten se mua pelottaa" (Olkinainen) voisivat toimia kyllä toisenlaisessakin musiikissa, vaikkapa Mana Manan esittäminä.

Todella hyvä kirjoitus, joka on helppo allekirjoittaa. Salon lyriikoissa kiehtoo eritoten tarinavetoisuus, omaleimaisuus, voimakkaat kielikuvat ja paikoin tietynlainen mystiikka. Nostetaan vielä tähän Gaia-nimiesen kappaleen sanat, jotka ensikuulemalta vaikuttivat jokseenkin hämmentäviltä.

Murikoita Berliinin muurin
musta mies myy New Yorkissa
punatähden sakaroita hitsaa
kansat irti Euroopassa
liekin
yllä
hehkuu kasvot

Keskiyöllä idästä länteen
ufoja lentää talomme päältä
unta
niin unta
niin totta kuin totta

Gaia, Gaia, Gaia
korva mun rakkaani
vatsalla
valvon tään yön
uusi aika potkii siellä

Karttapallot satasella myydään
on hullut päivät Stockmannilla
satasella lapselle pallo
on hullut päivät kaikkialla
Beirut
Bagdad
Kuola - Suomi

Neuvolassa karvainen nainen
kertoo kuinka kasvaa meille
kala
käärme
lintu
lapsi

( lähde: Miljoonasade - Gaia )

Lieköhän missään muissa biiseissä mainittu esimerkiksi sanoja fuuga (Lapsuuden sankarille)

Tähän löytyisi kyllä yksi varsin tunnettu käännöskappale ;) Rivi ko. sanan kohdalla menee kutakuinkin "ja yöhön kesäiseen Fuuga kauniina kulkee"

 

[Moto]

Mainittakoon Miljoonasateen tuotannosta etenkin kappaleet Merestä löytynyt ja Olkinainen. Eivät ole pelkästään tiivistunnelmaisia biisejä, vaan melkeinpä pelottavia. Tuossa alkuvuodesta, kun kävin bändin keikalla ja kuulin ensimmäistä kertaa edellä mainitun livenä (soittivat Olkinaisenkin, mutta sen olin kuullut jo aiemmin livenä), näin pian keikan jälkeen jotain aika lailla biisin tarinaa noudattavaa unta.

Rokkibändi Wounded Kneessä kerrotaan ihan kiehtova tarina joukosta nuorukaisia ja Murheenkryynit on suosikkejani niin säveleltä kuin sanoitukselta.

Eilen näimme Irwinin taivaan sinessä
olkapäillä enkelin tähti kädessä
Sitä vaikeaa on ymmärtää kun ei sitä nää kuin murheenkryynit

 

[Hauntti]

Rytmihäiriön uusi pitkäsoitto "Gambinapsykoosi" (ilmestyi tänään) pyörii levylautasella. Taattua laatua, sopivan kompakti paketti, kymmeneen biisiin kuluu aikaa about 34 minuuttia.

Vahva suositus kaikille Alibin ja Gambinan ystäville.

 

[Glove]

Neljän soinnun biisejä... Axis of awesome Four chord song.

https://www.youtube.com/watch?v=5pidokakU4I

 

[Iisoppi]

Hitmixiltä tulee nuoruuden suosikkia Raptoria ja "Oi beibe" (mikä sen biisin nimi oli...) Kyllä se vieläkin uppoaa... Hupsu minä.

 

[Turha Kaukalo]

Where do we go now?

 

[Vintsukka]

Hitmixiltä tulee nuoruuden suosikkia Raptoria ja "Oi beibe" (mikä sen biisin nimi oli...) Kyllä se vieläkin uppoaa... Hupsu minä.

Tuota biisiä ei kyllä jaksa enää, mutta siltä viime vuosikymmenen paluulevyltä löytynyt edit-versio menettelee.

 

[Iisoppi]

Tuota biisiä ei kyllä jaksa enää, mutta siltä viime vuosikymmenen paluulevyltä löytynyt edit-versio menettelee.

Minulle uppoaa edelleen Raptori, Hausmylly, Dj konnat, MC Nikke T, toinen maananta ja Generation Å. Monet noista veti siis ihan huumorilla ja niitä oli kiva kuunnella. Nostalgiaa ja silleen.
9700-Irma (linkki YouTubeen Dj Konnien kappaleeseen)