Kuuntelussa juuri nyt

[Turha Kaukalo]

Hattuahan tuollaiselle projektille on nostettava. Onko sieltä noussut esiin jotain valopilkkuja? Vai unohtuuko edellinen Pike kun seuraava lähtee pyörimään?

Aavistuksen unohtuu, olisi pitänyt niitä erikoisen hyviä panna ylös. Ja nyt herra on julkaissut piken nro 275! Ajattelin, että vuoden loppuun mennessä nää olis kuunneltu. Tää 227 (Arcade of the Deserted) on muuten ihan jees, hard rock on genrensä ainakin alussa.

 

[Ollakseni]

Tässä tullut kuunneltua Swansia vaihteeksi. On se vain helvetin kova yhtye, sikäli kuin on vielä olemassa. Gira on Jumala, hän on Saatana. Laitanpas tänne linkinkin erääseen heidän kappaleensa joka on itseasiassa coveri eräästä Joy Divisionin kappaleesta.

Love Will Tear Us Apart (M. Gira Version) by Swans

 

[Turha Kaukalo]

Bucketheadin pike #83. 116 / 275 tämän jälkeen kuunneltu.

 

[heavy]

Mokoman akustinen keikka, joka esitettiin eilen Yle teemalla. Löytynee myös Areenasta, kannattaa kuunnella+katsella. Ainakin minulle toimii nämä kevytversiotkin Mokoma kappaleista tosi hyvin.

 

[Useful Idiot]

Jazzikin voi olla hyvää. Syksymusaa pt.666.
Bohren & Der Club Of Gore. Nämä jätkät maalaavat kyllä isolla pensselillä.

Bohren und der Club of Gore - Maximum Black

 

[Turha Kaukalo]

Iron Maiden: Seventh Son Of A Seventh Son

 

[Frostbite]

Ehkä paras uusi tulokas pitkään aikaan: Welshly Arms - No Place Is Home.

 

[Useful Idiot]

J. Karjalaisen uusin sinkkubiisi on aika hyvä.
J. Karjalainen - Tummansininen seuralainen

 

[Useful Idiot]

Gojiran diskografia pitkästä aikaa kuuntelussa
Gojira - Flying whales (lyric)
(Tällä hetkellä) lempilevynä ehkä The Way Of All Flesh. Tuo on itseasiassa vielä levy, jota olen kuullut kaikista vähiten kyseiseltä yhtyeeltä.

 

[Moto]

Teksti-TV 666:lla ei näemmä ole hirveästi eroa EP:n ja albumin välillä. Trilogian viimeisellä EP:llä oli neljä biisiä ja kestoa reilu 29 minuuttia. Eilen ilmestyneellä debyyttialbumilla Aidattu tulevaisuus on viisi biisiä ja kestoa reilu 31 minuuttia. Kun albumin biisilista julkaistiin ensimmäistä kertaa, oli Turbo-Mondeo ja Aidattu tulevaisuus biisit jo julkaistu ja kun ne molemmat ovat tuollaisia 4-5 minuuttisia popralleja ja Severnyn olin jo kuullut keikalla, eikä ollut erityisen pitkä biisi sekään, mietin olisiko albumiversiot sitten tuntuvasti pidempiä, mutta aika torso tämä albumiksi on. Ne kaksi muuta biisiä Rauhankone (7,5 minuuttia) ja Katko (10 min) ovat sitten vähän suurempia järkäleitä. Toistaiseksi sanoisin, että jokainen bändin EP:istä menee tämän ohi, mutta ainakin tuo 10 minuuttinen instrumentaali Katko varmasti kasvaa ajan myötä.

 

[Sampr]

PETRI LANNE Lentävät Ei Mua Kiinni Saa

Porin omaa Irwiniä lauantai ehtoon viihteeksi!

 

[Rod Weary]

Uusi bändilöytö, Self Defense Family. Menee yleiskategoriaan alt/indie. Vaikea lokeroida. Oma korva ei osaa sanoa, minkä kahden tutun bändin fuusiosta tulisi lopputulokseksi tämä. Se on nääs se yleisin metodi, millä yritän kuvailla jotain bändiä jollekin toiselle. Allmusicin mukaan tämä on punkkia, joka ei kuulosta perinteisesltä punkilta. Vähän siis kuin kokkikisoista tuttu tapa tehdä joku tuttu ruoka uusiksi niin, ettei se muistuta alkuperäistä muuten kuin raaka-aineiltaan. Oli miten oli, aika koukuttavaa kamaa omalla erikoisella tavallaan.

 

[Vintsukka]

Peitsamon Kari on ollut jo hyvän aikaa tehokuuntelussa. Päätin tuossa taannoin tehdä jälkipolville palveluksen ja alkaa tallettaa kansanperinnettä, eli kirjata Karin lyriikoita talteen. 934 biisiä myöhemmin alkaa tulla seinä vastaan. Vielä olisi puutteita mutta jäljellä olevat biisit ovat joko vaikeasti löydettäviä (julkaistu vain vinyylinä), vaikeasti tulkittavia (osassa joku yksittäinen sana tai kohta on epäselvä, osa on vain laulettu tai miksattu hankalasti tulkittavalla tyylillä) tai sitten meikäläisellä ei kielitaito riitä (ruotsinkielinen levy ja kaksi saksankielistä biisiä).

Allmusicin mukaan tämä on punkkia, joka ei kuulosta perinteisesltä punkilta. Vähän siis kuin kokkikisoista tuttu tapa tehdä joku tuttu ruoka uusiksi niin, ettei se muistuta alkuperäistä muuten kuin raaka-aineiltaan.

Kokonaan uusi genre, kokkipunkki eli chef punk?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Nyt on jostakin syystä menossa ahkera Dave Lindholmin tuotantoon perehtyminen. Davenhan tuntevat kaikki, ja jokainen mistään mitään ymmärtävä osaa nimetä ainakin muutaman Daven kappaleen. Vaikka olen aina arvostanut Daven korkealle sekä esiintyjänä että musiikin tekijänä, niin en ole näihin vuosiin saakka osannut nimetä Davea ihan terävimpiin kärkinimiin omalla suosikkilistallani. Nyt olen purkamassa tätä paitsiotilannetta. Dave on syytä nostaa ansaitsemaansa arvoon.

Dave Lindholm on tehnyt joka vuosikymmenellä korkeatasoista musiikkia ja on edelleen relevantti artisti, eikä ole millään lailla pari muinaisen hittilevynsä vanki. Tämä seikka on syytä nostaa esille, koska Dave teki todella paljon laadukasta ja aikaa kestävää tavaraa 1970-luvulla. Hän on edelleen julkaissut kelpo levyjä säännöllisesti, ei viime vuosina sentään klassikkolevyjensä veroisia, mutta täysin kurantteja useimmiten. Davessa yhdistyvät monipuolisuus ja tinkimättömyys, mutta samalla valmius heittää onnistuneeksi havaittu resepti sivuun ja kokeilla taas jotakin täysin uudenlaista, joskus myös täysin arvaamatonta. Dave Lindholm on myös vahvojen kontrastien ja yllättävien liikkeiden mies. Kun Pen Lee hajosi, niin Dave otti ja liittyi Sleepy Sleepersiin. Ja samana vuonna (1979) kun Dave tuuttasi Sliipparien kanssa The Mopott Show'n pihalle, niin mies otti ja julkaisi soolona Vanha & uusi romanssin. Nykyisenä soittolistakanavien ja lauluformaattiohjelmien aikana tällaista meininkiä ei voi edes kuvitella, mutta Davelta tämän tapainen monikasvoisuus käy kuin luonnostaan. Eipä Dave ole toisaalta koskaan keikkunutkaan levymyyntilistojen kärkisijoilla, mutta tästä huolimatta väitän, että hänen ansiokas tuotantonsa on ehtinyt ajan saatossa jättää vahvan jäljen nykysuomalaiseen mielenmaisemaan.

Sirkus soi parhaillaan taustalla.

Peitsamon Kari on ollut jo hyvän aikaa tehokuuntelussa. Päätin tuossa taannoin tehdä jälkipolville palveluksen ja alkaa tallettaa kansanperinnettä, eli kirjata Karin lyriikoita talteen. 934 biisiä myöhemmin alkaa tulla seinä vastaan. Vielä olisi puutteita mutta jäljellä olevat biisit ovat joko vaikeasti löydettäviä (julkaistu vain vinyylinä), vaikeasti tulkittavia (osassa joku yksittäinen sana tai kohta on epäselvä, osa on vain laulettu tai miksattu hankalasti tulkittavalla tyylillä) tai sitten meikäläisellä ei kielitaito riitä (ruotsinkielinen levy ja kaksi saksankielistä biisiä).

Kelpo työtä. Pitääpä sen verran leuhottaa, että minullapa onkin hyllyssä Kari Peitsamon koko tuotanto. Tai puuttuu sieltä muutama single ja tuoreimmasta päästä jotakin, mutta vinyylituotanto on kerättynä viimeisen päälle tarkkaan.

Muutamaa pelkästään vinyylinä julkaistua KP-albumia on todella vaikea löytää. Muiden muassa avaruusaiheinen Älä koskaan laula kantria on tällainen levy. Onneksi ostin oman kappaleeni heti tuoreeltaan sen ilmestyttyä vuonna 1985. Harvassa ovat ne kerrat, kun Karin avaruuslevy on osunut vastaan levydivarissa tai netissä. Taisi levyn painosmäärä jäädä alun alkaenkin tarkoituksella pieneksi. Jos näin, niin en osaa moittia Pyramidin äijiä bisnesvainun puutteesta. Älä koskaan laula kantria oli kuitenkin riemukas tuotos. Todella hävyttömän hieno ja koodeja kunnioittamaton päätös tehdä levy, jossa ainoa soitin on Telecaster, josta vahvistimen läpi soitettuna on leikattu ekaksi bassot pois ja äänityspöydässä vielä treblet pois. Tai jotenkin sinne päin se meni. Kummallinen tuhnu avaruusasemasoundi jäi sitten kitarasta jäljelle.

 

[Peltinen]

Siinä mielessä tämä Internet-aika on hienoa, että moni artisti tai yhtye, joista ei ennen vanhaan olisi kuullut mitään puskee Youtuben suosituksista esille. Vaikka tämä nykypäivän Candy Dulfer on tehnyt levyn ja esiintynyt jenkkien talk-show bändissä isolle TV-yleisölle niin ilman nettiä olisi mennyt täysin ohi, varsinkin kun enää ei ole edes Princeä promoamassa sieviä naismuusikoita.

 

[Breeze Harbour]

Aussi metalcore-yhtyeen The Amity Afflictionin uusin albumijulkaisu 'Misery' on herättänyt aina bändin faneja myöten eriäviä mielipiteitä mut mä oon ilonen et tää bändi päätti vihdoin kokeilla soundissaan jotain uutta ja yrittää erottua massasta. Freesiä kamaa bändiltä joka jummasi mielestäni niin soundiltaan kuin lyyrisesti vuosia paikallaan.

Noi uudet "Misery-trilogian" musavideot on muuten sitten aika rankkaa materiaalia joita en voi suositella herkimmille. On paljon väkivaltaa ja ammuskelua tuossa kolmiosaisessa "tarinassa". Pitäisi oikeastaan katsoa tuo vielä uudemman kerran alusta, niin pääsisi juonesta paremmin perille. Mut joo, Misery pauhaa täällä tänä yönä samalla ku odottelen jefun alkua.

 

[Vintsukka]

Kari Peitsamon Skootteri: Vedestä nousee hai
Kari Peitsamon Skootteri: Hämeen nopein
Kari Peitsamon Skootteri: Hellsinkin'

Enpä muista koska viimeksi olisin vinyylilevyä kuunnellut, mutta tänään sitäkin tuli harrastettua. Ylläolevat löytyivät naapurikunnan (ja Karin syntymäkunnan) kirjastosta, joten pyöräytin ne pariin kertaan läpi isän levysoittimella vierailun yhteydessä ja kirjailin lyriikat talteen edellä mainitsemaani lyriikkaprojektiin liittyen. Taas on muutama biisi päästy eteenpäin. Hämeen nopeimmalta tosin yhdestä biisistä en saanut kunnolla selvää. Osaako kukaan tulkita tämän biisin sanoja? Kari Peitsamon Skootteri ‎– Svengaaja ( 1988, Southern Rock, Finland )

Toki muitakin tuolta wikistä puuttuvia otetaan ilolla vastaan jos joku osaa auttaa.

EDIT: Siltä varalta että joku innostuu jelppimään projektissa, talletin tänne ne biisit, jotka olen onnistunut tulkkaamaan suurimmaksi osaksi. Useimmista puuttuu vain yksi sana tai lause. Jos joku osaa täyttää aukot, olen suuresti kiitollinen. Osa biiseistä löytyy Spotifysta/YouTubesta mutta valitettavasti ei kaikki.

 

[Iisoppi]

Radio Novan retroperjantai jonain pitkänä lähetyksenä. Ihan kivaa musaa nuoruudesta täältä tulee.

 

[Everton]

Jokunen vuosi sitten harmiteltiin, kun olin pimittänyt tietoa Lasten Hautausmaan olemassa olosta. Taisi olla joko @Moto tai @Footless

No nytpä sitten koitan parantaa tapani ja tarjoan kolean syyspäivän ratoksi katsauksen tuoreeseen kouvolalaiseen musiikkiin.

Ghost World on julkaissut juuri toisen pitkäsoittonsa Spin. Hyvin ysäri-indie -tyylistä musiikkia persoonalisen kuuloisalla naislaululla. Soundin artikkelista voi kuunnella levyn läpi. Paljon popimpaa kuin viime vuonna ilmestynyt debyyttilevy, jolta löytyi esimerkiksi näin vahvasti rokkaava kappale Good Riddance. 20 vuotta sitten olisi ollut saletisti Gaga Goodiesin tai Miettisen muiden projektien kokoelmalevyillä Jalla Jallan, Wanna-Beesin, Greenhouse AC:n ym. seurassa kuin kotonaan.

Chestbursteria suositellaan sitten puolestaan raskaamman rokin ystäville. Stoner/loser/jyrä/jytätrio julkaisi uutta materiaalia kesällä ja talven aikana olisi kai tarkoitus tulla älpeekin julki.

Firecane tarjoili vielä perinteisempää Peer Güntin perinteitä kunnioittavaa rokkiaan keväällä ep:llisen verran.

Ihan toisenlaista retroa on tarjolla puolestaan Loose Prickin comebackissa. Livelevy Kouvola Calling ja esim. tämä video todistavat, että ei tartte hävetä nykykuntoa. Taisi vaan valitettavasti jäädä basisti Jussi Voutilaisen viimeiseksi levytykseksi.

Pää Kii julkaisi toisen kokopitkänsä, jonka nimi on niin pitkä, että en jaksa edes copypasteta sitä tänne. Osa levyn kappaleista on julkaistu jo aiemmin sinkkuina ja spliteillä, kuten esimerkiksi tämä Sweet Home Kouvola.

Punkkia on pukannut ulos myös Miettiin. Kesällä tuli ainakin yksi splitti, jolta tässä lyhyt maistiainen.

Myös vanha tuttu Viikate on ollut aktiivinen. Kesällä ilmestyi Tuulenhuuhtomat -ep ja keikkaakin vetivät totuttuun tapaan. Käväisin kesän viimeisini keikkoihin kuuluneessa ilmaiskonsertissa Kouvolan Taiteiden Yössä. Kävelykadun ihmispaljouden ja pienen lavan johdosta akustiikka oli niin huonoa, että tuon keikan paras osa oli varmaankin Haaskalinnut saalistaa -intronauha. Nyttemmin Kaarle (tuo Suomi-rockin oma Dave Grohl; yhtä ahkera, mukava ja huumorintajuinen) tekee klubikeikkoja Jukka Takalon kanssa. Mutta lisäksi huomasin, että viime viikkoina on päivitetty vanhoja biisejä oikein urakalla Viikatteen Youtube-sivuille, joten pannaan sen kunniaksi oodi kotikaupungille: Mies joka nolasi Kouvolan.

IKINÄ on puolestaan Mokoman ja Stam1nan Sakaralle levyttävä kouvolalaisbändi. Viime vuonna tuli debyyttilevy ja tänä vuonna muutama uusi biisi. Todennäköisesti olen vaan vanha kalkkis, mutta en kyllä ymmärrä sen vertaa, että osaisin lokeroida mihinkään genreen. Joku ehkä tykkää kuitenkin.

A. Takalo & Takavalot julkaisi puolestaan (vain luoja tietää - jos sekään - monennenko äänitteensä) Parasta aikaa -kokopitkän tovi sitten. Soundin levyarvioissa oli huomioitu näkyvästi, mutta vain kolmen tähden arvoisena. Yhtyeessä on monista muista liemistä tuttuja muusikoita. Ehkä useimmin kuulee verrattavan Leevi & The Leavingsiin, mutta ei tuo vertaus nyt ihan täysin osu kohdilleen. Uudelta levyltä ei taida vielä löytyä mitään maistiaisia Youtubesta, joten laitetaan vanha biisi tyrkylle klassikkovideonsa johdosta.

Nimellä Sam Shaky esiintyvä laulaja-lauluntekijä kuulostaa sitten puolestaan ihn joltain muulta kuin kouvolalaiselta. On julkaissut EP:n jonka taustavoimissa ovat olleet mm. Riku Mattila ja Jyri Riikonen. Tässä näytiksi cover-biisi, joka poikkeaa aika lailla alkuperäisestä... Mitä sanoo esim. @teroz joka muistaakseni Marilyn Mansonia on diggaillut?

Ja lopuksi vielä bonuksena: Kouvolasta kajahtaa! Paikallinen yhdistys sai kannatuslaulun todelliselta superyhtyeeltä - Rumba.fi

 

[Moto]

Jokunen vuosi sitten harmiteltiin, kun olin pimittänyt tietoa Lasten Hautausmaan olemassa olosta. Taisi olla joko @Moto tai @Footless

Emmää ainakaan. Vaikka taisi itse asiassa olla juuri tuo postaus, joka sai minut tutustumaan Lasten Hautausmaahan.

Tuon Ghost Worldin näin jo kolmisen vuotta sitten Ääniwallin Wallihauta-"festareilla", joissa mm. Lasten Hautausmaakin esiintyi. En muista oliko Ghost Worldilla silloin vielä mitään julkaisua alla, mutta bändi vaikutti vielä aika raakileelta, joskin hyvinkin kehityskelpoiselta. Sen jälkeen ei ole pahemmin tullut edesottamuksia seurattua - eilen olisivat olleet On the Rocksissa keikalla ja pikkuisen mietin, josko sinne olisi mennyt, mutta jäi väliin. Pitääpä testata tuota uutta levyä - ja en ole itse asiassa kai sitä ensimmäistäkään kuunnellut.

Kouvolarockista puheen ollen, tulipa tuossa viikko sitten katsastettua uudelleen aktivoitunut The Souls Bar Loosessa. Nythän siinä bassottelee vanha kunnon pieru Tsöötz Kettula. Hyvän, mutta säälittävän lyhyen keikan vetivät. Pari minuuttia meni vielä hukkaan, kun rumpalin piti käydä kesken keikan kusella... Ei varmaan ehtinyt pestä käsiään.

 

[Zodiac]

Amorphis - the bee (Hellfest 2018)

Amorphis ei petä ikinä.

 

[Useful Idiot]

Pg.lost. Syksyistä kävelymusaa|Post-rockia konemaisin elementein|Ruotsista tietysti.

pg.lost - Ikaros - Versus

 

[Glove]

Klamydian Viva Sisilia.

 

[Redrose]

Mulla soi Münchenistä kotoisin olevan saksalaisbändin Subsignalin uusin levy La Muerta.

Tässä nimikkobiisi kyseiseltä levyltä: Subsignal - La Muerta

 

[Frostbite]

Kavinsky - Nightcall (Drive Original Movie Soundtrack) (Official Audio)