Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Kuuntelussa juuri nyt

  • 2 021 790
  • 22 856

Geezer

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK. Sympatiat Kuopioon ja Lappeenrantaan.
Jimmy Pagen ja The Black Crowesin viidentoista vuotta sitten julkaistu tulpa-live "Live at The Greek", jonka kumpikin kiekko löytyy YouTubesta.

Jimmy Page & The Black Crowes - Live At The Greek -2000 (Live Disc 1 HQ )

01 Celebration Day
02 Custard Pie
03 Sick Again
04 What Is And What Should Never Be
05 Woke Up This Morning
06 Shape Of Things
07 Sloppy Drunk
08 Ten Years Gone
09 In My Time Of Dying
10 Your Time Is Gonna Come

Jimmy Page & The Black Crowes - Live At The Greek -2000 (Live Disc 2 HQ )

1 The Lemon Song
2 Nobody's Fault But Mine
3 Heartbreaker
4 Hey Hey What Can I Do
5 Mellow Down Easy
6 Oh Well
7 Shake Your Money Maker
8 You Shook Me
9 Out On The Tiles
10 Whole Lotta Love

Chris Robinsonin ääni ja tyyli istuu hämmästyttävän hyvin näihin pääasiassa Led Zeppelinin tuotantoa oleviin viisuihin.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Teksti-TV 666:n EP:t. Melko tanakkaa tykitystä ja äsken tuli todettua, että bändi toimii livenä vielä paremmin. Levytetyissä versioissa laulu on kätketty turhan syvälle. Neljällä kitaralla saa muhkean soundin.

Ääniwallin Wallihauta-klubifestarilla tuli nähtyä myös jo pariin kertaan aiemminkin näkemäni Lasten Hautausmaa. Toimii edelleen, mutta vielä pitäisi päästä täysimittaiselle keikalle, jossa olisivat pääesiintyjinä. Nyt tuli täsmälleen sama 9 biisin setti kuin Flowssa kolme viikkoa sitten. Hautuumaan tapaan Kouvolasta ponnistava Ghost World vaikutti ihan mielenkiintoiselta tapaukselta. Se soitti samalla surkealla pikkulavalla kuin Lasten Hautausmaa ja kenties siksi äänet eivät tuntuneet olevan oikein kohdallaan, varsinkin Liisa Tanin laulusta ei tahtonut saada selvää. Kenties bändin pitäisi harkita erillisen laulajan palkkaamista, kun Tani soittaa myös soolokitaraa. Amerikkalainen Red Dons veti myös energisen keikan, mutta ei kuitenkaan aiheuttanut mitään tajunnanräjähtämistä. Tapahtuman yleisö oli muuten yleisesti ottaen suurinpiirtein aneemisin, minkä olen koskaan nähnyt...
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Florence + The Machine: How Big, How Blue, How Beautiful

Joskus joku levy on niin hyvä, että tekee mieli huutaa. Tämä on loistava! Hienoja biisejä taitavasti soitettuina ja sovitettuina. Isoa soundia, dramatiikkaa, soulin sykettä, rokkia ja särmää. Loistavaa bändisoittoa, puhaltimia, jousia. Tällä levyllä Florence + The Machine on kovin lähellä rockjuuriaan - muistetaanpa se, että rockbändinähän Florence ja kumppanit aloittivat. Tällä uutukaisella meno on aivan saatanan kovaa ja mahtipontista. Ja tämä on nimenomaan kyseisen orkesterin bändilevy, tällä soittaa pirun taitava bändi. Se myös antaa Florencen loistaa, ja Florencehan on upea tulkitsija ja nero.

Vuoden levy, jossa on myös vuoden hienoin kansi.

Ja onhan se aika kova levy, jos sen biiseistä yli puolta voi ajatella artistin best of -kokoelmalle: Ship To Wreck, What Kind Of Man, How Big How Blue How Beautiful, Queen Of Peace, Delilah, Caught, Mother... Nyt on tulitukka osunut napakymppiin.

Biisien tekstejä lukiessa tulee sellainen tunne, että Florencella ei ole mennyt rakkaudessa kovin vahvasti. Mutta ei hätää, Florence, sinulle on aina ovi auki ja parivuoteen toinen puoli valmiina täällä Länsi-Helsingissä. Odotan jo sitä, että voin poimia kauniita punaisia hiuksiasi tuolta viereiseltä tyynyltä.

Maistiaisia Florence + The Machinen YouTubesta.
 
Ei siitä pääse mihinkään, että Lämäri-elokuvan se theme song on kyllä ihan ykkönen. En nyt muutamaan kuukauteen ole keksinyt mitään mitä mieluummin kuuntelisin. Vaikuttaa siltä, ettei tuohon oikein kyllästy.

slap shot song - YouTube
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
One likes to believe
In the freedom of music
But glittering prizes
And endless compromises
Shatter the illusion
Of integrity, yeah

Yksi rock-musiikin hienoimmista kohdista ever.
No joo, mutta kun heti samalta levyltä löytyy seuraavassa biisissä:

Each of us
A cell of awareness
Imperfect and incomplete
Genetic blends
With uncertain ends
On a fortune hunt
That's far too fleet...


ei synny edes kilpailua.

Freewill
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kemiläis-tamperelainen Flesh Roxon lämmitteli äsken Therapy?:a Nosturissa. Aika niukasti oli porukkaa vielä siinä vaiheessa, eikä vastaanotto ollut kovin riehakas, mutta sen verran hyvin iski, että ostin molemmat albumit Flesh to the Bone (2013) ja Darker Side of Life (2015) mukaan. Jälkimmäisellä Andy McCoy vierailee kolmella raidalla. "Kauhupunkiksi" tätä on jossain kutsuttu - jos omien suosikkien kautta pitäisi etsiä vertailukohtia, niin ehkäpä Therapy? meets The Cramps. Punkrockbändi, joka livenä vetää coveria Haddawayn What Is Lovesta ja kutsuu kitaristin isän soittamaan muutaman biisin ajaksi mandoliinia, ei voi olla muuta kuin katu-uskottava.
 

Raimoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Philadelphia Flyers, La Albiceleste
Pitkästä aikaa kaivoin YouTubesta Anti-Flagin matskua. Uusimmat biisit eivät ihan iskeneet niin kovaa kuin "For Blood & Empire" albumi. Ehdein jo hieman hautaamaan bändin omilta listoilta, mutta nyt eksyin edellä mainittuun albumiin tubessa ja onhan se edelleen hyvä.

Anti-Flag - "For Blood And Empire" Full Album - YouTube
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Uusin Riverside kuuntelussa. Ja toimii kympillä. Edellisiin jos vertaa, tyynnyttelevämpää ja ehkä vähän "wanhan ajan" progeen kallistuvampaa menoa. Sanoisin, että menee itsellä bändin tuotannon kärkeen tämä levy. Uusimman Amorphiksen, Steven Wilsonin Hand.Cannot.Erasen, Anekdotenin Until All the Ghosts are Gonen ja Gentle Stormin Diaryn kanssa tämän vuoden kärkitapauksia ehdottomasti.

Saturate Me
 

Schadowan

Jäsen
Tässä maassa tai muuallakaan ei ole montaa artistia, jotka joka levyllä toimittaa a) erinomaisen levykokonaisuuden, joka kestää niin paatuneen musiikkikriitikon ja/tai tavallisen tallaajan kuuntelua b) pari pomminvarmaa hittiä. Itse olen odottanut tätä levyä jo pari vuotta ja tänään se sitten tuli. Aamulla työmatkalla kuuntelin läpi ja eihän se taaskaan pettänyt. Ja kyseessähän on tietenkin Chisun uusi levy, Polaris. Laittakaaps kuunteluun jatkislaiset!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös