Jos mua pyydettäis listaamaan minkä tahansa vuoden top-10 albumit, pääsisin hädin tuskin viiteen asti. Sen verta laiskasti tulee otettua uutta musiikkia haltuun. Muutama oma suosikki tulee aina tsekattua, muuten hieman hiljasempaa. Olisiko tänä vuonna toisin.
2015 on tarjonnut omaan makuun suosikkieni mittapuulla vahvat esitykset,
Mokoma - Elävien kirjoihin jäätävän hyvä ja
Kotiteollisuus - Kruuna/klaava positiivinen yllätys kovaa vauhtia viiskymppistyvältä rykmentiltä.
CMX - Mesmeria vaatinee avautuakseen aikaa ja kärsivällisyyttä. Pari radiosoitossa ollutta biisiä kuulosti hyvältä, kuinka leveä on materiaali noin muutoin, täytyy selvittää.
Hieman totutun mukavuusalueeni ulkopuolelta, vaikka Rammsteinista pidänkin,
Lindemann - Tägtgren -projektin Skills in Pills osuu lähelle maaliaan. Soundit ja Lindemannille tyypillinen räävittömyys kohdillaan.
Nightwish - Endless Forms Most Beautiful vielä korkkaamatta, mutta työn alla. Vasta viime aikoina hienojen biisien ja nerokkaiden videoidensa kautta löytämäni
Lapko ja albumi Freedom - mainiota vinkumista, jos sellaisesta tykkää. Nykyään ei oikein viitti/jaksa/osaa innostua uusista bändeistä, mutta Lapko on tehnyt vaikutuksen.
Lamb of God - VII: Sturm und Drang julkaistaan itse asiassa tänään perjantaina. Neljä biisiä jo pistetty ulos, kuuluu bändinä suosikkeihini omassa genressään.
Children of Bodomin yhdeksäs studioalbumi, monessa mukana olevan Peter Tägtgrenin tuottama I Worship Chaos julkaistaan lokakuun alussa. Ensimmäinen single Morrigan on, vanhaa sanontaa käyttääkseni, aika perkeleen kova.
CoB - Morrigan
Diablo rikkoo syyskuun puolivälissä seitsemän vuoden hiljaiselon pitkäsoittojen suhteen. 2008 julkastu Icaros kuuluu viime vuosikymmenen kovimpiin metallialbumeihin, uusi levy kantaa nimeä Silver Horizon. Sitten tuossa olis vielä ekalla viikollaan Suomen albumilistan sijalle 5. noussut
Cradle of Filth - Hammer of the Witches. Aika ohuesti olen bändiin tutustunut, mutta kohtuullisella mielenkiinnolla suhtaudun.