Willyn kolme viimeisintä sooloteosta, Horse of a Different Color, Crow Jane Alley sekä mainittu Pistola ovat kyllä perkeleen hyviä. Suosittelen. Juurimusiikin seisovia pöytiä.Upea ääni oli tällä äijällä. Ehti valitettavasti jo lähteä. En oikein jaksanut syttyä noista Mink DeVille -levyistä, mutta Willy oli tulkitsijana kyllä merkillepantava.
Nyt menossa Wigwamin hieno Fairyport -levy, jolta tähän hillitön Losing Hold. Asialla omasta mielestäni legendaarisin Wigwam-kokoonpano, eli Pembroke, Pohjola, Gustavsson ja Österberg. Ehtaa parhautta.
Olihan siellä Pommi-kissakin koskettimissa, Ja ennen muuta hanurissa, Tombstone Valentinen myöhemmät versiot suorastaan vaativat tätä Pedron ominta soitinta.Mulle Wiguilta maistuu parhaiten Rechardtin aikainen kolmikko Nightclub-Starpose-Dark Album. Sen verran kitaraorientoitunut kuuntelija olen.
Väpättäväviiksinen veijari, jeps. Laitan sen kunniaksi tänne Miljoonan markan pakarat.Olihan siellä Pommi-kissakin koskettimissa, Ja ennen muuta hanurissa, Tombstone Valentinen myöhemmät versiot suorastaan vaativat tätä Pedron ominta soitinta.
Perkele. Kun tälle linjalle lähdettiin, ja kun pakkasta on nyt jo yli 30, halusin linkittää tähän TRB-suosikkini Long Hot Summer, mutta ei sitä taida tuubissa olla. Eli ilman jäitte.Sale vie vaalit, mutta laitetaan vielä Peksin ja Nexin iloksi Tom Robinson Band ja Glad to Be Gay. Hieno homobändi 70-luvun lopulta. Monelle on tutumpi 2-4-6-8 Motorway, jota kuulee mm. HIFK:n matseissa.
Tältä levyltä Chieva livenä.Crow Jane Alley
Tuon huikeampaan menestykseen Moog ei yltänytkään sitten Kontran päivien. Kontra olikin parhaimmillaan melkoinen suksee, kun porttikieltoja paukkui hävyttömän lavashown takia siellä ja täällä.Itse tuli aikanaan tutustuttua Moog Konttisen tuotantoon 90-luvun alussa, kun Radiomafia tykitti tehosoitossa tätä kappaletta. Sanat tekivät nuoreen mieheen vaikutuksen.
Kolmen minuutin muna
