KT:n uutukaista on koko viikko nyt tullut pyöriteltyä ja täytyy sanoa, että kiekko on todella paha pettymys. Tuntuu, että bändi on levy levyltä (Kuolleen kukan nimen jälkeen) tehnyt vain yhden biisin jota sitten vain kierrätetään (kuten teki myös Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus).
Noh, nyt on ollut yritystä tehdä asiat hieman toisisn mutta ei nyt ole ihan onnistunut. Levyllä on luultavasti pari koko KT:n historian huonointa raitaa (esim. Ainoa). Toki levyllä on omat hetkensa ja mielestäni yksi erittäin hieno veisu. Itken seinään päin -veisu on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella hieno veto ja sen kuuloinen, että ei tarvitse odotella, että keikoilla tuota kuulisi.
Tässä on jo hyvä tovi fiilistelty ensi viikon huipentumaa varten Megadethin ja Slayerin tuotannolla, ja juuri nyt pyörii soittimessa vuorostaan Slayerin kiekko Seasons In the Abyss.
Tinkenzione, haista vit... Ei vaan, hienoja bändejä ja oletettavasti olet menossa katsomaan European Power of Metal -touria, mutta minne? Tsekkasin jokunen viikko sitten kiertueen päivät, eikä se taida poiketa Pohjoismaissa ollenkaan. Olisi kyllä hienoa päästä todistamaan, vaikka Nevermoren ja Symphony X:n olenkin jo muutaman kerran livenä nähnyt. Noh, lauantaina Evergrey ja loppukuusta itse Devin, siinäkin on jo tarpeeksi.Soittolistalla on muutamaakin orkesteria:
Devin Townsend
Nevermore
Symphony X
Psychotic Waltz
Mercenary
Thaurorod
Syy tähän on lähinnä siinä, että keikkojaan tulee nähtyä ensi viikonloppuna ja alkuviikosta. (Linkit vievät ko. artistien biiseihin Youtuben syövereihin.)
Diabolus In Musica
Ei vaan, hienoja bändejä ja oletettavasti olet menossa katsomaan European Power of Metal -touria, mutta minne? Tsekkasin jokunen viikko sitten kiertueen päivät, eikä se taida poiketa Pohjoismaissa ollenkaan. Olisi kyllä hienoa päästä todistamaan, vaikka Nevermoren ja Symphony X:n olenkin jo muutaman kerran livenä nähnyt.
Divine Interventioinin kanssa ne Slayerin "90-luvun harha-askeleet"
Diabolus in Musican haukkumisen vielä ymmärrän, mutta Divine Interventionhan on suht tiukkaa murhaa alusta loppuun. Voi olla, että joillekin liekkipaitaslayerfaneille Dave Lombardon poissaolo on automaattinen no-no, mutta Paul Bostaph pistää tuolla rieskalla kyllä asiat sen verran järjestykseen, että kelpaa kuulostella, kun biisivalikoimakin albumilla on varsin hyvin kohdallaan. Samaten 2003 ilmestynyt War at the Warfield -live antaa vähän toisenlaista näkökulmaa Slayerin touhuista, millään muotoa Lombardon ansioita Slayerissa ja taitojaan diskrediteeraamatta. Ja juu, on nuita levyjä tullut Reign in Bloodin ilmestymisestä lähtien sahattua enemmän tai vähemmän.
Koko tuotanto kuuntelussa ja tilaukseenkin jo lähti The Isolation Game ja Mind Tricks.
Näin useamman vuoden jälkeen omaksi suosikikseni bändin tuotannosta taisi sittenkin jäädä Fragments of D-Generation, joka on kestänyt aikaa hitusen paremmin kuin Mind Tricks.
Itse tuli joskus hommattua tuo Mind Tricks ja melkoiseksi pettymykseksi paljastui. Levyllä oli muistaakseni pari varsin menevää rallia, mutta kokonaisuutena oli hyvin mitäänsanomaton. Eipä tosin ole tullut vuosiin kuunneltua, joten sen tarkemmin on huono mennä analysoimaan..
Arvon palstatoveri Soilworkerin suosituksesta kuuntelussa juuri nyt Disarmonia Mundi. Kuinka olenkaan saattanut hienon orkesterin jättää huomiotta aiemmin.
Koko tuotanto kuuntelussa ja tilaukseenkin jo lähti The Isolation Game ja Mind Tricks. Erityisen bändistä tekee varsin ahkerasti vieraileva vokalisti Björn Strid, joka lukeutuu omiin ehdottomiin suosikeihin alallaan.
Arvon palstatoveri Soilworkerin suosituksesta kuuntelussa juuri nyt Disarmonia Mundi. Kuinka olenkaan saattanut hienon orkesterin jättää huomiotta aiemmin.
Koko tuotanto kuuntelussa ja tilaukseenkin jo lähti The Isolation Game ja Mind Tricks. Erityisen bändistä tekee varsin ahkerasti vieraileva vokalisti Björn Strid, joka lukeutuu omiin ehdottomiin suosikeihin alallaan.