Fireboxin mahtikamppiksesta tilattuja herkkuja sekä kanadalaista kikkailua.
The Eternalin äänikiekko Sombre Light of Isolation aiheutti ensikuuntelulla täysin ennennäkemättömän inhoreaktion: kamalaa sontaa!
Harvoin jos koskaan olen lopettanut ostamani äänitteen ensimmäisen kuuntelukerran kesken siksi että sisältö ei miellytä, mutta Australian veikkojen kohdalla tuli sekin koettua. Ei pystynyt kuuntelemaan, ei vaan pystynyt. Oksetti ja vitutti, vaikka levy ei ollut edes kallis.
Tarkastettuani kriittisen korvani asentoa ja odotuksiani kohdasta "doom metal" suuntaan "korkeintaan hieman duumahtava ja jonkin verran gootahtava tunnelmarock", rupesi The Eternalkin toimimaan. Hyvä levy!
Dauntlessin Execute the Factista ei saa otetta. Meininki on hyvä ja groovaava, mutta biisit eivät ole kaksisia. Hyväsoundista paahtoa, joka menee taustamusiikkina.
Kotikylän poikien Manufacturer's Priden debyytti Faustian Evangelion tönii, tuuppailee ja läpsyttelee mukavasti. Konesäksätykset ja uljaat syntikat tuovat mukavaa fiilistä mättömusiikkinsa joukkoon. Meininki on melodinen ja tarttuva death ja sehän usein toimii. Vaatii kuitenkin lisäkuuntelua ja -tutkimuksia, jotta levyn oikea arvo elämälle saadaan selvitettyä.
Lisätutkimuksiin on aihetta myös Fall of the Leafen Aerolithen kohdalla. Rajallinen osaamiseni ei riitä bändin musiikin kuvailuun, mutta parhaillaankin soiva lätty tuo mieleen ainakin uudemman Amorphiksen, amerikkalaisen raskaamman radiorokin ja Poets of the Fallin. Ja paljon muuta, muttei kuitenkaan mitään liikaa. En minä tiedä. Hyviä biisejä ja hyvää energiaa joka tapauksessa, hieno äänilevy on kyseessä.
Rush on paras ja Permanent Waves täysin pätevä Rush-äänite, vaikkei Hemispheresin tai Moving Picturesin tasolle ylläkään.
Uusi Devin Townsend pitäisi muuten hankkia.