Kuuntelussa juuri nyt

[Individual]

Spotifysta nyt The Velvet Underground & Nico. Sitä ennen Teemalta tuli kuunneltua Leonard Cohenin tunnelmointia.

 

[Moto]

Manic Street Preachersin Generation Terrorists Japanissa hiljattain julkaistuna remasteroituna versiona. Hyvältä kuulostaa ja vinyylimäinen pakkaus myös näyttää hyvältä. Kunhan vain saisi muovitaskusta irti järkyttävän ruman japaniankielisen tarran.

 

[Pavlikovsky]

Nyt kuuntelussa spotifysta Uriah Heepin "Celebration", jossa vanhat sedät ovat vetäneet vanhat hitit remaster-tyyliin studiossa uusiksi ja kieltämättä erittäin hyvän kuuloista kun soundit ovat raskaammat. Lisäksi levyllä kaksi uutta raitaa. Long Live Uriah Heep!

 

[Rod Weary]

Prefab Sprout on näköjään herännyt 8 vuoden hiljaiselon jälkeen levyntekoon. Niinpä tuore Let's Change the World with Music on siis Spotifyn kautta kuuntelussa. Alku on ainakin lupaava, edeltäjiään aavistuksen reippaampi tempo havaittavissa. Kyllä tuon yhä Prefab Sproutiksi tunnistaa vaivatta.

 

[Sledge Hammer!]

Poisonia tässä kuuntelen. Bret Michaelsilla on hyvä ote kaikkeen: Don't Need Nothin' but a Good time, jepjep.

 

[tinkezione]

Ehkä jopa hieman poikkeuksellisesti Dream Theaterin Black Clouds & Silver Linings - levy, jonka olin jo dumannut ja torpannut, mutta pitkäjänteisemmän tarkastelun jälkeen tällä levyllähän on kolme aivan timanttisen kovaa biisiä. Tätähän voisi väittää jopa parhaaksi DT-levyksi sitten vuonna 2002 ilmestyneen Six Degrees of Inner Turbulencen.

A Nightmare to Remember ja The Count of Tuscany pääsevät tasapäin kisaamaan levyn parhaan rallin tittelistä; miinuksia ensiksimainitulle ilmiselvästä ala-asteen riffikerhon jämälaarista kaivetusta avausriffistä ja jälkimmäiselle kuolettavan pitkästä ja turhasta väliosasta ennen loppulimputteluja. Kolmas kova lenkki on sitten todella yksinkertaisen kaunis Wither.

 

[Jj]

Coffinshakersia, jonka löysin paikallisen Klubin DJ:n voimasoiton myötä. Graveyard Rock´n´roll.

 

[-OO-]

Coffinshakersia, jonka löysin paikallisen Klubin DJ:n voimasoiton myötä. Graveyard Rock´n´roll.

Jumaliste että on hyvä bändi! Kiitokset tästä vinkistä.

 

[VilleLeino]

The Grammersin Another line another lick kappale kuunneltavissa tuolta http://www.myspace.com/thegrammersband
Aivan loistava kappale.

 

[secord]

Porcupine Tree - The Incident

Tällä haavaa ehkä noin viisi kertaa läpi kuunneltu tämä uusin PT ja tunnelmat hieman ristiriitaiset teosta kohtaan. Tunnelmaltaan täysin erilainen edelliseen levyyn verrattuna, mikä ei välttämättä ole paha asia. Tämä levy hengittää vapaammin ja on jollain tapaa raikkaampi tuttavuus. Kokonaisuutena ei ole vielä auennut, mutta jokaisen kuuntelukerran jälkeen The Incident tuntuu lähentyvän ja paranevan. Parasta tässä levyssä on aivan älyttömän kauniit melodiat ja tietty intensiteetti, joka on onnistuttu saavuttamaan ilman sen suurempia ilotulituksia. Pienenä miinuksena pidän sitä, että mielestäni virtuoosimainen rumpali Gavin Harrison ei pääse teoksessa kunnolla irti, mutta enhän minä mitään musiikista tajua. Sen tiedän, että tämä levy tuntuu hyvälle.

 

[jesse72]

Syksyn synkistelyyn sopivaa Missionin tuplakokoelmaa. Vettä sataa, tuulee ja kaikkia vituttaa!

 

[Pavlikovsky]

Uriah Heepin Sonic Origami ja Between two worlds. Vaikkakin David Byron on se oikea Heep-ääni niin arvostan Bernie Shawin laulaja todella korkealle. Huikea ääni papalla edelleen ja tehnyt upeita levyjä pitkällä Heep-urallaan yhdessä muun bändin kanssa.

Seuraavaksi sitten Wishbone Ashia ja The Cultia.

 

[Hilmanuutti]

Paradise Lostia tullut luukuteltua pari iltaa. Tämä bändi on kyllä tehnyt kaiken mahdollisen. Yhtyettä pidetään goottimetallin luojana. Tämän jälkeen on tehty mm. synkkää tunnelmametallia, laadukasta goottirockia, tyylikästä Depeche Mode -poppia ja dark rockia. Tai jotain.

Tuoreella kiekollaan PL yrittää taas kuulostaa alkuaikojensa kaltaiselta. Parin kuuntelukerran jälkeen tämä ei toimi. Mutta ans kattoo...

Bändin 12 albumia kuulostavat lähes kaikki erilaisilta. Uusiutuminen on itsestäänselvyys näille kaiffareille. Hieno Bändi.

 

[Mig428]

Kokeilin genren vaihtoa punkista metalliin ja nyt soi Metallican blackened live in sonisphere ja on muuten tiukkaa kamaa!

 

[Miguel]

Juuri nyt taustalla soi veljeltä lainattu Glasvegas - s/t.

Mua usein brittirockissa hiertää se, että musiikki kuulostaa just niin umpibrittiläiseltä. Tässä laulajan aksentti on oikein korostetun vahva, mutta toimii silti. Kuulasta ja melankolista, silti niin toiveikasta ja mahtipontista. Syksyn pimeää tunnelmaa ja valoisaa mieltä samassa paketissa.

 

[JoukaHainen]

Danzig - Mother

http://www.youtube.com/watch?v=vgSn0SbQJQI

Kovaa jytisee rokki JoukaHaisella.

 

[Juicey]

Kiss - Sonic Boom @ Spotify, ihan mukavan kuuloista matskua tämä uusi levy ja bonuksena tietysti noiden wanhojen kunnon hittien uudelleennauhoitettuja versioita. Ei ihan ikinä parasta missään koskaan, mutta kuitenkin laatumusaa jonka tunnistaa helposti aidoksi Kiss-materiaaliksi.

 

[Sledge Hammer!]

Kiss - Sonic Boom @ Spotify, ihan mukavan kuuloista matskua tämä uusi levy ja bonuksena tietysti noiden wanhojen kunnon hittien uudelleennauhoitettuja versioita.

No joo, itseasiassa myös nuo uudet biisit ovat myös tavallaan vanhojen hittien uudelleennauhoitettuja versioita, ei tuolla levyllä olla todellakaan keksimässä pyörää uudelleen. Mitään pahaa siinä ei tietenkään ole: kuuntelussa täälläkin ja kolisee ihan mukavasti.

 

[-Kantor-]

Viime aikoina käsiini on eksynyt paljon loistavia albumeita..

Alice in Chains - Black Gives Way to Blue

Erittäin onnistunut paluu hienoakin hienommalta orkesterilta. Vokaalipuoli luonnollisestikin hieman epäilytti, sillä olihan Layne aikoinaan melkoisen vahva tekijä yhtyeen soundissa, mutta toisaalta Cantrell + lauluharmoniat vähintäänkin samanveroinen. Niinpä levy onnistuukin kuulostamaan lauluja myöten mielestäni jopa enemmän Alice in Chainsilta kuin edeltävä S/T -albumi, ollen samalla kenties Jar of Fliesin ja Dirtin jälkeen yhtyeen vahvin kokonaisuus.

Altar of Plagues - White Tomb

Black metallin ja post rockin onnistunut symbioosi, joka luo paikoin melkoisen apokalyptisiakin mielikuvia kuuntelijalleen. Yksi vuoden albumeista metallin saralla.

Cobalt - Gin

Mielenkiintoinen uusi tuttavuus tämäkin. Kokonaisuus ei vielä ole ehkä täysin auennut ja toisaalta soundit tähän tyylisuuntaan kenties liiankin selkeät, mutta annetaan vielä aikaa.

Elend - Winds Devouring Men

Levyn alkupuolesta tuli mieleen hieman Dead Can Dance, joka kuitenkin vähitellen alkoi muuttua pahaenteisemmäksi ja suorastaan pelottavaksikin tunnelmoinniksi. Käsittääkseni levy on äänitetty pienimuotoisen jousiorkesterin kanssa, joten kyseessä on hyvinkin klassispainotteista musiikkia, joskin mitään "Vivaldia" on turha odottaa. Kaikesta huolimatta suosittelen lämpimästä kaikille hieman kokeellisemman tavaran ystävälle sillä varoituksella, että kuuntelukokemus esimerkiksi yksin pimeässä huoneessa (onpa kliseisesti sanottu) saattaa olla jopa liian pelottava kokemus. Albumi löytyy muistaakseni Spotifystä.

Primordial - Journey's End

Irkkuhenkistä metallia. Taitaapi kyseessä olla tunnelmaltaan melkeinpä yhtyeen armottomin levy ja sehän vain passaa ainakin tähän vuodenaikaan. Biisikokonaisuuden lisäksi plussaa tulee myös akustisista osioista, jotka tuovat mukavasti kontrastia albumikokonaisuuteen sekä laulajan persoonallisesta äänestä.

Wolves in the Throne Room - Black Cascade

Black metal -henkistä jyystöä, johon on sotkettu mukaan selviä ambient -vaikutteita. Kaikenkaikkiaan hyvin tunnelmallinen ja melkeinpä hypnoottinen albumi, ollen samalla yksi vuoden positiivisimmista uusista tuttavuuksista ja myöskin yksi vuoden albumeista metallin saralla.

 

[vilpertti]

Toisin kuin väkivaltamusiikin ystävät, tykkään kuunnella hyvää musiikkia. Juuri nyt soi Au Revoir Simonen Sad Song: http://www.youtube.com/watch?v=gFG-cUQ1a8k

Aivan käsittämättömän mahtavaa musiikkia.

 

[mikko600]

Toisin kuin vässykkähomopoppi-musiikin kuuntelijat, tykkään kuunnella kunnon musiikkia.

Eli tällä hetkellä pyörii soittimessa Bloodbathin kolme levyä.

Muita mitä pyörinyt soittimessa viime aikoina ovat mm. Nauticus, Anaal Nathrakh ja Isengard.

 

[vilpertti]

Koska minun ei tarvitse kompensoida musiikin avulla, kotiin päästyäni pistin soimaan Radioheadin Jiggsaw Falling Into Placen: http://www.youtube.com/watch?v=GoLJJRIWCLU

 

[Ted Raikas]

Primordial - Journey's End

Irkkuhenkistä metallia. Taitaapi kyseessä olla tunnelmaltaan melkeinpä yhtyeen armottomin levy ja sehän vain passaa ainakin tähän vuodenaikaan. Biisikokonaisuuden lisäksi plussaa tulee myös akustisista osioista, jotka tuovat mukavasti kontrastia albumikokonaisuuteen sekä laulajan persoonallisesta äänestä.

Primordial on. Mainio levy tuo, samoin Gathering Wilderness. Pidän tosin ehkä eniten toistaiseksi uusimmasta levystä eli To the Nameless Deadista, joka on todella väkevä tuotos kautta linjan.

Livenä myös aika maanisen energinen bändi. Solisti on jotain, mikä pitää nähdä livenä, että tajuaa mistä todella on kyse. Levyiltäkin jo toki saa käsitystä äänenkäytön puolesta, joka on vähintääkin omintakeinen.

Ehdottomasti metallimusiikin parissa yksi hienoimmista bändeistä, johon olen itse viime vuosina tutustunut.

 

[passenger]

Koska minun ei tarvitse kompensoida musiikin avulla, kotiin päästyäni pistin soimaan Radioheadin Jiggsaw Falling Into Placen: http://www.youtube.com/watch?v=GoLJJRIWCLU

Loistavaa. Itse olen kuunnellut tässä iltapäivällä Portisheadia. Hieno esiintyminen Jools Hollandin showssa. Esimerkkinä The Rip

http://www.youtube.com/watch?v=FYYycUfCFEo&feature=related

 

[vilpertti]

mmm, Portishead, loistava. Kun pitää kuunnella erinomaista musiikkia ei muuta kuin Dummy soittolistalle.