Kuuntelussa juuri nyt

[secord]

Onhan se ihan, mutta ihan noin paljon en ole osannut tykätä. Aika näyttää, mutta tällä hetkellä tuntuu vuoden noin 4. tai 5. parhaalta levyltä. Odotukset olivat ehkä vähän turhan katossa.

Kerrohan, my old friend, listasi kärkipäät so far?

 

[Cube]

Kerrohan, my old friend, listasi kärkipäät so far?

Kylesa ja Isis ainakin. Niiden takana mewithoutyou (joka taitaa olla listalla vähän kummajainen) ja ehkä Cobalt ja jompi kumpi Wolves in the Throne Roomin tämän vuoden julkaisuista (ellei molemmat). Mastodon sitten johonkin väliin. Yhtään huonompi ei ole myöskään Insomniumin uusi levy, mutta sen tarjoama meininki ei aina ole ollut sitä kaikkein pitkäikäisintä, joten täytyy katsella.

E: Ai niin! Omin God is Good on kuulostanut erinomaiselta sekin. Vasta pari kuuntelua tosin takana, kun levy ei periaatteessa ole tainnut vielä edes ilmestyä.

 

[secord]

Sä olet niin valtavirtaa Cube!

 

[Cube]

:)

Nooh, eivät nuo varsinaisesti pikkunimiäkään ole ja Mastodonista on kovaa vauhtia tulossa todella iso bändi. Isiskin taisi myydä Nosturin loppuun parissa päivässä.

 

[Kourujärven Ponnistus]

En tiä, mutta onhan tässä Marc Antoine - Latin quarter viisussa jotain...Melodia iskee.

 

[obi-wan]

Pettymys minullekin, mutta ei kovin suuri kuitenkaan. Muutama hyväkin biisi oli joukossa kuten Undisclosed Desires ja I Belong To You (+ Mon coeur sóuvre a ta voix). Uprisingista olen ruvennut pitämään enemmän sitä mukaa mitä useammin olen sen kuunnellut. Exogenesiksistä en välittänyt.

Tähän asti ainoa todella hieno hetki oli kuullessa Resistancen ekan kerran. Melkoinen Queen-hetki siinä kappaleessa. Muuten ei oikein vieläkään mieli ole muuttunut

 

[-OO-]

Anssi Kelan edelliset levyt on olleet aikamoista skeidaa mutta tämän uuden levyn idea (kaikki biisit nivoutuvat saman tarinan ympärille ja muodostavat tavallaan yhden pitkän jatkokertomuksen) vaikutti sen verran mielenkiintoiselta että piti ottaa kuunteluun tämä Aukio -levy.

Kela on parhaimmillaan erinomainen tarinankertoja (ja huonoimmillaan todella surkea sanoittaja) ja onneksi tällä kertaa tämä pieneen kaivoskylään sijoittuva tarina on hyvin toteutettu ja toimii erinomaisesti vaikka kaikkien biisien sanat pyörivätkin aika lailla saman aiheen ympärillä. Pienen kaivoskylän pojan, joka haaveilee suuresta maailmasta ja paremmasta elämästä, elämän ympärillä pyörivät sanoitukset ovat parhaimmillaan varsin koskettavia. Musiikillisesti levy on aika perus-iskelmärockia mutta sävellykset on minusta aika onnistuneita.

Ihan positiivinen yllätys oli tämä levy ottaen huomioon kuinka huono esim. se edellinen Kelan levy oli.

 

[Pavlikovsky]

Metallican The Day that never comes ja Sonispheren keikkataltiointi. Oli kyllä mahtava ilta!

 

[Ted Raikas]

70-luvun Vangelista, eli Albedo 0.39. Kyseiseltä lätyltä kappale nimeltä: Nucleogenesis (Part One)

 

[dodi]

Sonata Arctican tuore levy The Days of Grays.

EDIT: Ai niin, ja unohtui tietysti se kaikista tärkein asia jota varmaan ainakin Jatkoajan "Kurkela-fanclub" arvostaa korkealle: Eli Johanna Kurkelakin laulaa parilla biisillä tällä levyllä, ja todella hienosti laulaakin.]

Levy on itselläkin nyt kuuntelussa, sillä tottahan toki tämä oli pakko-ostos kun on pitkään ollut yksi suosikki bändeistä. Hyvältä kuulostaa ensi kuuntelujen jälkeen. Yllättävän raskas levy mikä on mielestäni varsin hyvä asia. Hyvä on ensivaikutelma ja paranee vain kuuntelukertojen jälkeen.

Johanna Kurkela olisi kuunnellut kyllä mielellään enemmänkin, sillä uskomattoman hyvin laulaa ja ääni sopii mainiosti tähänkin musiikkityyliin. Olisin kaupassa jo jonottomassa jos tietäisin hänen tekevän kokonaisen levyn tällaista rokimpaa musiikkia.

Tähän mennessä negatiivisena asiana levystä on sanottavana vain se, että Johannaa olisi kuunnellut mielellään enemmänkin:( Sulosointuja korville :)

Joko se Anette lähti Nightwishistä? Ehdotan Johannaa tilalle, tosin pitäisiköhän tuota tehdä seuraavalle Sonatan keikalle banderollin, jossa vaaditaan Johannaa Kakon tilalle :)

 

[Evil]

Palstaveli Uuleaporkerin hehkuttelujen ansiosta otin Beatlesin tuotannon tehokuunteluun pitkästä aikaa, nyt vuorossa Rubber Soul. Hienoja biisejähän nämä levyt ovat täynnään, joista hitit toki ovat länsimaista populaarimusiikkia seuranneen alitajunnassa automaattisesti, mutta niinsanotuista "albumiraidoistakin" löytyy timanttia tavaraa. Joko minä olen kypsynyt tai jotain muuta on tapahtunut, mutta ihan eri tavalla nämä toimii kuin joskus nuorna miesnä.

Pitänee laittaa koko tuotannon käsittävä remasteroitu laatikko Pukin listalle. (Joulu-, ei Teemu.)

 

[Samsonov]

Black Label Society nyt pitkästä aikoo. Ja huomenna jos hakis BLS paidan päälle ni on taas kunnolla fanitettu.

Myös Beats And Stylesin uus materiaali on koukuttaa. Beats And Styles - Falling Down

 

[Läskisalo]

Sonata Arctican tuore levy The Days of Grays Ai niin, ja unohtui tietysti se kaikista tärkein asia jota varmaan ainakin Jatkoajan "Kurkela-fanclub" arvostaa korkealle: Eli Johanna Kurkelakin laulaa parilla biisillä tällä levyllä, ja todella hienosti laulaakin. TJEU: No dream can heal a broken heart

Tällä samalla reseptillä täälläkin mennän, ja on hienoa löytää pitkästä aikaa levy, joka syvenee syventymistään. Itse kikkelihevi-aikoina Sonataan rakastuneena, odottelin haastattelujen perusteella vanhemman kuuloista materiaalia. Nyt kuitenkin levyn pari kymmentä kertaa kuunnelleena, olen sitä mieltä, että ei sinne juurille tarvitse palata. Omasta mielestäni erittäin kokonaisvaltainen - voisiko sanoa jopa taideteos. En usko, että kuluu soitossa.

 

[mice]

Täällä myöskin Sonata Arctican uutukainen tehokuuntelussa. Samoilla linjoilla kuin edellisetkin, eli hieman Unian kaltaista materiaalia, joka vaatii ja toisaalta samalla kestää kuuntelua ja paljon. Levyn keskivaiheilla muutama heikompi tekele, mutta alku ja loppu ovat timanttisia.

Niin, ja Mielikuvitushahmolle ja muille tiedoksi, että Kurkelan Johanna laulelee myös Vesa-Matti Loirin uudella levyllä kappaleessa Kaiken nähnyt.

 

[haunted shores]

Kaverin pitkään kestäneen hehkutuksen jälkeen ostin nyt sitten brittiläisen Verra Cruzin "Innocence" levyn.

Pearl Jamin, Soundgardenin ja muutaman perusrock-bändin vaikutukset ovat hyvin selvästi kuultavissa, mutta tämä vaikuttaa kyllä todella miellyttävältä tuttavuudelta.

Levyltä puuttuvat useimmat nykyrockin sudenkuopat ja sopivan rosoinen ja elävä soundi saa aikaan sen, että tämä on kyllä varsin raikas tuulahdus tässä scenessä.

 

[Evil]

Blackmore-aamupäivä kääntyy Iommi-iltapäivään. Ensin pyöri Burn, sitten Rising ja Long Live R'n'R, perään vielä Perfect Strangers. Iommiin pyöräytin aasinsillan kautta Mob Rulesilla, nyt kaikaa Sabotage.

 

[Cemetery Gates]

Kaverin pitkään kestäneen hehkutuksen jälkeen ostin nyt sitten brittiläisen Verra Cruzin "Innocence" levyn.

Kiitokset tästä vinkistä, Verra Cruz löysi tiensä Spotify-soittolistalle saman tien.

 

[tinkezione]

Kääntelen veistä haavassa ja kuuntelen Dream Theaterin Tukholmassa soittamaa settilistaa. Harmittaa aivan vietävästi, että sen kerran kun silmä välttää eikä mene totuttuun tapaan Hovetiin pelipaikoille, siellä tyhjennetään pajatso.

1. A Nightmare to Remember
2. The Mirror
3. Lie
4. Sacrificed Sons
5. Wither
6. The Dance of Eternity
7. One Last Time
8. Forsaken
9. In the Name of God
--
10. The Count of Tuscany

 

[tant gredulin]

Kaverin pitkään kestäneen hehkutuksen jälkeen ostin nyt sitten brittiläisen Verra Cruzin "Innocence" levyn.

Löysin tuubista biisin 'Guns in the Distance' - ei mitään uutta, mutta freesiltä kuulosti! Very seventies :)

Ja omat kaksi senttiäni: Biffy Clyro taitaa mennä hankintaan myös.

 

[Anselm Raato]

Viikatetta tässä kuuntelen ennen tämän illan keikkaa Lutakossa. ROCK ROCK!
Kuu kaakelin ylle!

 

[Individual]

Spotifysta nyt The Velvet Underground & Nico. Sitä ennen Teemalta tuli kuunneltua Leonard Cohenin tunnelmointia.

 

[Moto]

Manic Street Preachersin Generation Terrorists Japanissa hiljattain julkaistuna remasteroituna versiona. Hyvältä kuulostaa ja vinyylimäinen pakkaus myös näyttää hyvältä. Kunhan vain saisi muovitaskusta irti järkyttävän ruman japaniankielisen tarran.

 

[Pavlikovsky]

Nyt kuuntelussa spotifysta Uriah Heepin "Celebration", jossa vanhat sedät ovat vetäneet vanhat hitit remaster-tyyliin studiossa uusiksi ja kieltämättä erittäin hyvän kuuloista kun soundit ovat raskaammat. Lisäksi levyllä kaksi uutta raitaa. Long Live Uriah Heep!

 

[Rod Weary]

Prefab Sprout on näköjään herännyt 8 vuoden hiljaiselon jälkeen levyntekoon. Niinpä tuore Let's Change the World with Music on siis Spotifyn kautta kuuntelussa. Alku on ainakin lupaava, edeltäjiään aavistuksen reippaampi tempo havaittavissa. Kyllä tuon yhä Prefab Sproutiksi tunnistaa vaivatta.

 

[Sledge Hammer!]

Poisonia tässä kuuntelen. Bret Michaelsilla on hyvä ote kaikkeen: Don't Need Nothin' but a Good time, jepjep.